18. syyskuuta 2008

Happy-Go-Lucky


Kävin eilen Gatan ja Funkan innoittamana katsomassa elokuvissa Happy-Go-Luckyn. Se oli ihan hyvä elokuva. Aluksi kyllä vähän olin että voi hyvä ihme mikä adhd-tapaus tuo Poppy on, mutta siihenkin sitten tottui leffan aikana. Hauskaa siinä elokuvassa oli, että siinä ei oikeastaan ollut juonta ollenkaan. Siis ei kerrassaan minkäänlaista draamankaarta. Se oli ikään kuin vain palanen elämästä, eikä sen ihmeempää. Paras näyttelijäsuoritus leffassa oli varmastikin se autokoulun opettaja. Näyttelijävalinnasta arvasi heti, että kyseessä on jonkinlainen epävakaa tapaus. Se ukko kun näyttelee aina jotain sekopäitä brittiläisissä sarjoissa tai elokuvissa. Ihmeellisen viihdyttävä elokuva se kuitenkin oli ja kaksituntinen hurahti nopeasti. Leffan lopussa tunsin jopa lievää pettymystä, että se loppui jo. Tuollaiset hyväntuuliset elokuvat ovat selkeästi minun juttuni, kuten Amélie ja Junokin.

Eipä tässä sitten oikein muuta. Tänään kävin jopa luennoilla ja sitä ennen treffasin kaksi miestä. Kuvitelkaa. Kaksi. Ja vielä kerralla. Mutta pakko tuottaa teille nyt pettymys ja tunnustaa, että kyseessä oli tapaaminen ihan vain yhden projektityön merkeissä. Huomenna on varmaan pakko herätä hyvissä ajoin ja raahustaa sinne yths:lle. Saisi tämän kilpirauhashässäkän etenemään johonkin suuntaan. Alan olla ilmeisesti jo luulosairas asian ajattelemisesta, kun kurkussa on monta päivää tuntunut jotain ärsyttävää.

Minulla on viime päivinä ollut kova hinku ottaa joku lemmikki, mutta sen täytyisi olla sellainen joka pärjää pienessä yksiössä, joka on täynnä vaaranpaikkoja. Mitään nurkissa vipeltävää pupusta en voisi ottaa, vaikka sellainen söpö olisikin. Joku sellainen helppohoitoinen ja joka pysyisi paikoillaan. Joku ruukkukasvi lienee viisain vaihtoehto...

Joo. Niin teen!

8 kommenttia:

Vaiheinen kirjoitti...

Ruukkukasvit ovat kivoja. Ne eivät vingu keskellä yötä, niitä ei tarvitse viedä ulos aamulla vesisateeseen, ne eivät vaadi salaattia joka päivä eikä niiden jätöksiä tarvitse keräillä muovipusseihin. Kerrassaan loistokavereita, eivät auo päätään koskaan.

gata kirjoitti...

Just kommentoin sulle omassa blogissani, että kannattaa mennä katsomaan, mutta olin ilmeisen myöhässä, kun kerran olitkin käynyt jo sen katsomassa. Samaa mieltä olen tuosta elokuvasta sun kanssa.

Hyvät viikonloput Tinuski-kinuski!

minh kirjoitti...

Ota naakka!
-minh-

Eeva kirjoitti...

Haa! Pistän paremmaksi: treffasin 8 miestä kerralla. Eikä ees tehty töitä. Miitattiin vaan muuten vaan. :) Oli siellä lisäksi toinen nainenkin, etten ihan yksin saanut miesten huomiota.

Seuraavaa kertaa voikin sitten odottaa pari vuotta. :P

Saisikohan tuon oman miehen katsomaan tuon elokuvan. Se on kyllä tosi laiska liikuttamaan takapuoltaan asunnon ulkopuolelle, ellei luvassa ole jotain ammatillisesti mielenkiintoista tai sitten ilmaista alkoholia. Mutta aina voi kokeilla. Ehkä sille riittää tieto, että Tiina suositteli elokuvaa. ;)

Eeva kirjoitti...

No okei, ilmainen ruokakin usein riittää.

Tiina kirjoitti...

Vaiheinen, sulla on hyvä pointti. Otinkin siitä jo onkeeni ja vaarin ja kaikkea sellaista.

Gata, joo, se oli aika hassulla tavalla hauska elokuva. Ihan jees. :)

Minh, kääk! Naak!

Eeva, sun täytyy varmaan sitten ottaa käyttöön joku porkkana miehellesi. Kuten se ilmainen viina tai ruoka leffan jälkeen. :D
Varmasti tietty sekin riittää, että minä suosittelen. Minun maineenihan kiirii piireissä. Öh...

DorianK kirjoitti...

Minusta mies sopisi tuohon kuvaukseen; pysynee paikoillaan eikä loiki pattereiden taakse. Toisaalta helppohoitoisuus on vähän tapauskohtaista, ja jos älykästä keskusteluseuraa haluaa, se ruukkukasvi saattaa olla varmempi vaihtoehto.

Tiina kirjoitti...

Mulla oli joskus mies, joka aina loikki pattereiden taakse. Ei kun siis ei pysynyt paikoillaan.
Oman empiirisen tutkimukseni mukaan miehet eivät ole kovin helppohoitoisia, mutta jos hyvä säkä käy, niin ne osaavat hoitaa itse itsensä. Ainakin päivisin.
Huonomman säkän käydessä ne leimautuvat siihen jonka näkevät aamulla ensimmäisenä silmänsä avatessaan ja luulevat saaneensa uuden äidin.