7. maaliskuuta 2013

It's not easy love but you've got friends you can trust

Tänään paistoi aurinko. Tässä kaikessa käpyrauhaseni aiheuttamassa keväthypessä pysähdyin ajattelemaan, mutta sitten se meni aika nopeasti ohitse.

Ei kun siis ihan oikeasti. Ajattelin, että tämä bloggaaminen on ehkä parasta, mitä olen viimeiseen kymmeneen vuoteen alkanut tehdä. Olin melkein pakahtua siihen onnen tunteeseen. Tämähän on rikastuttanut elämääni ihan törkeästi. Enkä tarkoita nyt, että tämä turhanpäiväinen sonnan suoltaminen tänne omaan blogiin olisi se rikkaus, vaan te ja ne tyypit, joihin olen tutustunut tätä kautta. Ilman bloggaamista olisi aika hurja määrä tyyppejä, joita tuskin koskaan olisin edes tavannut.

Koska olen luonnontieteilijä, niin tietysti laskin montako tyyppiä olen tavannut tätä kautta. Tarkoitan nyt siis niitä, jotka olen nähnyt silmästä silmään. Hataran laskutoimitukseni perusteella niitä on 15 kpl. Saatoin unohtaa jonkun, mutta koska en rupea nimeämään ketään tässä, niin kukaan ei voi loukkaantua siitä, jos juuri hän unohtui. Laskemista vaikeutti hieman myös se, että osasta ei enää meinaa edes muistaa mitä kautta on alunperin tutustunut. Toisia näkee useammin ja toisia harvemmin, mutta yhtä kaikki, ihania ihmisiä.

Sitten on vielä niitä tyyppejä, joita minulla ei ole ollut ilo tavata face-to-face, mutta jotka haluaisin ja ehkä vielä joskus tapaankin, ja joita pidän kuitenkin ystävinä tai kavereina sekä kaikin tavoin huippuina tyyppeinä. Niitä on ainakin kymmenen. Kanarialinnun keskittymiskykyni herpaantui puolivälissä laskua, joten varmasti enemmänkin.

Ja sitten olette vielä tietysti te kaikki lukuisat viehättävät hahmot, joiden oikeasta henkilöllisyydestä minulla ei ole hajuakaan ja joiden kanssa kontaktit rajoittuvat vain tänne blogistaniaan. Mutta niinhän noiden edellä mainittujen tyyppien kanssakin on alunperin ollut.

Ja sitten on muutama tyyppi, joihin ei enää saa yhteyttä mitään kautta, ja joita vähän kaipaan. Mutta tällaista tää on, elämä.

Tässä koko kirjoituksessa ei ollut mitään järkeä, mutta eipä ole minussakaan ollut näinä päivinä.

7 kommenttia:

Laiza kirjoitti...

Mä en oo tavannu blogimaailmasta ketään, mutta sulla on niin hyvät jutut, että vois olla kiva tavatakin.

Mymskä kirjoitti...

Oli järkeä. Tai siis nyökyttelin päätäni lukiessani. Mikä on melkein sama asia.

Tiina kirjoitti...

Laiza, mulla ei välttämättä livenä ole yhtään näin hyvät jutut, kun ei pysty editoimaan juttujaan, että en siihen luottaisi kauheasti. ;)

Mymskä, on se sama asia. :)

Laiza kirjoitti...

Mut jos mulla on paljo paremmat jutut mitä blogissa, kun siellä harvemmin jaksan satuilla. Ehkä se kompensois. Tai sitten meillä olis tasaväkisen huonot jutut ja molempia nolottais.

Tiina kirjoitti...

Saatat olla oikeassa! :D
Kyllä varmasti pitää tavata, ainakin jos samalle paikkakunnalle osutaan joskus!

Kirsikka kirjoitti...

Minäkään en ole tavannut blogimaailmasta ihmisiä livenä, mutta jos jonkun tahtoisin tavata, niin kyllä se Tiina sinä olisit. :)

Ja nyt aloin miettiä, että miksen ole tavannnut ketään koskaan... Vissiin näiden mun bloggaamisen aikaisten asuinkaupunkien blogiyhteisöt on olleet niin epäsosiaalisia, ettei mitään miittejä ole ollut. Tai sitten en vaan ole osallistunut, koska en tunne sieltä ketään...

Hakranah kirjoitti...

Mieki aattelin että mieki! Niin!