There's never gonna be another Kaarlo

Lueskelin eilen Haarakonttoria, jossa Minh kirjoitti kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Rupesin vähän miettimään tuota ja tulin siihen tulokseen, että minulla saattaa olla se sama juttu myös. Kuulostaa varmaan tosi luulosairaalta, mutta epäilen tätä ihan tosissani. Hypetyreoosin oireita ovat mm. väsymys, palelu, painonnousu, kuukautishäiriöt, aloitekyvyttömyys... Tuossa nyt ainakin niitä mitä minulta löytyy. Tuo palelu on ihan oikea ongelma, koska usein erityisesti iltanokosten aikaan olen aivan umpijäässä. Vaikka nukkuisin kolmen peiton alla, niin suorastaan hytisen vilusta ja vielä pitkään heräämisen jälkeenkin. Kuukautiset ovat olleet viimeksi ties koska, tunnen itseni usein tosi väsyneeksi ja aloitekykykin on usein vähän miten sattuu. Olen jopa välillä miettinyt, että olenkohan masentunut kun monesti tuntuu niin väsyneeltä, mutta korvien välissä ei kyllä tunnu yhtään masentuneelta kuitenkaan. No, ajattelin joka tapauksessa mennä ensi viikolla yhts:ltä vinkumaan lähetettä verikokeisiin. Jos nuo tulevat takaisin negatiivisena, niin sitten olevan varmasti vain laiska, tyhmä ja saamaton. Niin joo, ja tuotahan on meillä suvussa. (Sitä vajaatoimintaa siis, ei laiskutta, tyhmyyttä ja saamattomuutta. Ainakaan tunnetusti.)

Eilen alkoi se Big Brother taasen. (Älkääkä nyt BB-vihaajat viitsikö vetää herneitä nekkuunne, en aio tästä päivittäisellä tasolla täällä raportoida. Voisin tietysti raportoida jos huvittaisi. Mun blogi jne. Mutta ei huvita.) Harmillista mielestäni tässä on se, että suurin osa asukkaista on, kuten sanottua, kuin suoraan Onnelan jonosta repäistyä tuonne taloon. Siellä ei oikein ole yhtään miespuoleista henkilöä, jota pitäisin edes yhtään minään. Silmänruokaa meinaan siis. Kuten toissa vuonna oli Kaarlo. (Josta tulikin muuten mieleeni, että näin Kaarlon Tammerfestien aikaan kaupungilla. Olin vähän että... uuh.) En tykkää noin tuommoisista trendikkäistä ja öh... ällöistä miehistä. Näin kun noita BB:n aiempia tuotantokausia muistelee, niin ensimmäisenä vuonna ne asukkaat olivat paljon tavallisempia kuin myöhempien vuosien tyypit. Jotenkin ne nukketeatterit ja muut olivat ihan jotain muuta kuin nämä myöhemmät flegut sohvalla makaajat. Tai sitten aika kultaa muistot. Ei tule myöskään toista Perttua ikinä. Harmillista. Jotenkin kuvittelin, että tänä vuonna porukka olisi kirjavampaa, kuten kai vähän lupailtiin, mutta paskan marjat. Sitä paitsi tänä vuonna oli selkeästi jo (tai ainakin vielä) ensimmäisenä päivänä havaittavissa sellaista esiintymistä. Tyypit jopa itse ääneen puhuivat, että mitähän tässä kolmessa kuukaudessa ehtii tapahtua, kun ensimmäisenä päivänä oltiin jo näin fantsui ja sekoi. Voi jee. Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ehkä nuo ovatkin ihan hyviä tyyppejä, kunhan tutustuu paremmin. Paitsi ei ehkä se ex-lamourettes itsensäpaljastelija, josta netissä kauniisti puhutaan jakorasiana...

No, se siitä ja sen kestävyydestä. (Nyt te BB-vihaajat voitte taas avatta silmänne, ottaa sormenne korvista ja lakata lallattamasta.) Olen iloinen siitä, että huomenna on viimeinen työpäivä tältä kesältä. Vaikka tavallaan se on haikeatakin, koska siellä on kivoja tyyppejä, mutta enpä toisaalta heitä kuitenkaan ikävöi talvi-illoin. Aikansa kutakin, ja silleen. Syksyn suunnitelmat ovat alustavasti hahmottuneet sillä tapaa, että aikaisia aamuherätyksiä ei ole nyt ainakaan heti alkuun. Opinnot kyllä mietityttävät. Mutta en jaksa ajatella sitä nyt.

Maanantain ja tiistain väliseksi yöksi on luvattu Tampereelle kolme astetta pakkasta. Intiaanikesä, missä olet?



Kuva täältä.