Kuvia, part deux

Jatkan yhä näiden kuvien julkaisemista hyvin mielivaltaisella tavalla mielivaltaisessa järjestyksessä.


Mimmu:

Romulaatikko, jonne laitan kaikki tavarat joilla ei ole paikkaa, on ehdottomasti tuon ns. työpöytäni laatikko. Tosin se on tällä hetkellä niin täynnä, ettei sinne oikein mahdu enää mitään, joten tarvisi välillä tyhjentää sitä välillä. Ei vaan millään jaksaisi, koska se edellyttäisi sitten pohdintaa siitä, mitä säästää ja mitä heittää pois...




Tällä hetkellä sängyssä olevat lakanat ovat tämmöiset. Ostin ne Anttilasta alennusmyynnistä tässä kesällä.




Kämpän pölyisin nurkka oli tosi vaikea kuvata. No tuo ei varsinaisesti ole nurkka, vaan kirjahyllyn päällinen, mutta se oli todella hämärässä paikassa. Jouduin siis taskulampulla tuottamaan lisävalaistusta kohteeseen, ja sen se on ehkä vähän näköinenkin. Mutta herramunjee siellä oli pölyä! Ja arvatkaa pyyhinkö tuon kuvan ottamisen jälkeen? No en... *menee pyyhkimään* Kuvan tarkennuskin on vähän jossain, mutta oli aika hankalaa muutenkin kamera toisessa kädessä ja fikkari toisessa.




Kukkis:

Olen joskus aiemmin julkaissut kuvan näkymästä "olohuoneen" (tämä on hei yksiö) ikkunasta, joten tällä kertaa vuorossa näkymä keittiön ikkunasta. Eivätpä ne juuri eroa toisistaan, koska ikkunat ovat samalla seinällä. Metsää, metsää...




Ihkuimmat kengätkin ovat jo esiintyneet täällä blogissa keväällä kun ne ostin. Mutta kerta kysyttiin ihkuimpia kenkiä, niin ei noita ihkumpia vaan voi olla! Parhaat ja eniten käytetyt olisi varmastikin ollut tennarit, mutta ei ne ole lähellekään ihkuimmat.




Tässä kohtaa homma lähtikin sitten vähän lapasesta, joten tulee useamman kuvan sarja. Kukkis pyysi kuvaamaan hauskan tai kiinnostavan yksityiskohdan päivittäisen kulkureitin varrelta. No minullahan ei varsinaisesti ole päivittäistä kulkureittiä nyt kun en käy töissä tai mitään, mutta vein roskat ja kävin kaupassa, ja siinä matkalla linssiin tarttui tämmöisiä. (Aluksi en meinannut keksiä yhtäkään, ja sitten niitä tuli monta).




Matkalla kotiovelta roskiksille törmäsin tällaiseen. Kärpässieni ei tosin ole siinä läheskään päivittäisellä tasolla, vaan lähinnä kausiluontoinen vierailija.




Bussipysäkin katoksessa oli reikiä, joista yksi oli selkeästi yritetty peittää fantsulla postit-lapulla. Lapun sanomasta voi olla montaa mieltä. (Sikäli mikäli sen ymmärtää edes).




Nuorisotilan edessä olevaan sementtiseinään on tehty taiteiluja. Tämä on matkani varrella aina, kun kävelen bussipysäkiltä kaupan kautta kotiin.




Aaapuaaaaaa! Jippu! Jos nyt ei samassa kaupunginosassa, niin ainakin muutaman kilometrin säteellä minusta! Tänään! En kestä.


Maria:

Laitan kuvan krapulapäivästä heti, kun seuraavan kerran on krapula. Minähän en sellaisia tietenkään harrasta juuri koskaan, mutta katsotaan saadaanko järjestettyä... ;D


No niih. Siinä taas tämän päivän satsi. Pahoittelen, että etenen tässä vähän hitaasti. Naurunaama. Mutta eikös hyvää kannata odottaa jne. Sitä paitsi tässä on aihe postauksilleni vielä moneksi päiväksi, niin ei tarvi keksiä mitään tylsää höpistävää. Silmää iskevä hymiö.