Miksi pitää väkisin työntää itseään jyrkänteeltä alas? Miksen saa enää pysäytettyä tätä junaa? Missä on hätäjarru? Miksi tämä on niin helvetin pelottavaa?
Miksen voi lakata miettimästä tätä?
20. kesäkuuta 2010
Kysymyksiä
Jos juuri nyt on onnellinen ilman hyvää syytä, niin onko mitään mieltä särkeä sitä olotilaa? Eikö voisi vaan jäädä tähän? Olla vaan kuvitelmissaan onnellinen. Onko sille pakko tehdä jotain? Tekemisestä voisi tietysti seurata erittäin hyvä syy olla onnellinen ja perhosia ja kukkasia ja rakkautta, mutta edelleen pidän todennäköisempänä, että siitä seuraa kyyneliä ja sirpalehaavoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Pitää ottaa riskejä. Joskus mennään jyrkänteeltä alas, mutta pääsee sieltä aina ylöskin.
Ihanaa, kiitti vastauksesta!
Oot ihan oikeassakin. Kyllä mä vielä joku päivä... :)
Mitä jos tänään?
Mitä menetettävää sulla on, jos nyt otat askeleen eteenpäin??? Mikäli asia ei etene toivomallasi tavalla, niin sä olet ihan samoissa kuopissa, kun nytkin. Jää vaan tuo turha pähkiminen pois ja pääsee eteenpäin... Mikäli se eteneekin siten, kun toivot... niin tuskin sä tulet ikinä katumaan sen askeleen ottamista, eikö?
Hui, sä pelotat mua. ;D
En mä kyllä ikinä enää ole samoissa kuopissa sen muuvin tekemisen jälkeen. En oo ihan varma haluanko kohdata todellisuutta vielä. :D
No ei ehkä samoissa kuopissa, mutta ei sulla oikeasti ole mitään menetettävää tässä hommassa, jos oikein tarkkaan mietit???
Sitäpaitsi ethän sä voi tietää mikä se todellisuus on... joten miksi sä et haluais kohdata sitä??? :)
Nyt mä lakkaan patistelemasta sua. Ehkä se on parasta, että toimii siten, kun kokee parhaaksi ja omalla ajallaan. Joskus jotkin asiat etenee ja selviää itsestään ihan omalla painollaan sattuman oikusta. Ei sitä voi koskaan tietää :)
Ei se sinällään haittaa, vaikka joku patisteliskin. Ilman patistelijoita en varmaan olis edes vielä näin pitkällä tässä ajatuskuviossa.
Jotenkin elättelen vielä toiveita niistä sattuman oikuista, tai että SE tekisi jonkun aloitteen, mutta kun ei kun ei kun ei...
Pelottaa ehkä eniten se, että jos mä kuitenkin voin menettää tässä jotain.
No jos mä juhannuksen vielä eläisin jossain pilvilinnoissa ja tulisin sitten vaikka sen jälkeen alas. Phuu.
Todennäköisessä järjestyksessä ensin kukkasia jne. ja sitten kyyneleitä. Mutta se on onneksi ihan oma valinta, jos siihen lähtee mukaan :-9
Eihän sen liikkeen tarvi olla sellainen, että siitä automaattisesti koituu vahinkoa, jos vastaus ei ole sellanen kuin toivot.
Pyydä sitä vaikka yhdelle tai jotain muuta harmitonta. Sitten oot vaan oma hurmaava itses ja annat kohtalon hoitaa loput. :)
Jos se on oikeasti kiva poika, niin se osaa hoitaa jopa kieltäytymisen niin, että voitte olla kavereita sittenkin.
Zepa, öö, ääh... Toi kuulosti nyt siltä, ettei kannata ollenkaan ruveta mihinkään, joskin hyvin realistinen näkökulma varmastikin. Tosin mä mietin vaan sitä että kumpi tulee ensin, kukkaset vai rukkaset, ne kukkasten jälkeiset rukkaset on sitten taas myöhempien aikojen murheita.
Olen mä tosin kuullut sellasistakin tapauksista, että on tullut aina vaan pelkkiä kukkasia, mutta ehkä se on urbaania legendaa.
Minja, niin, mä tiedän... Ja luulen tietäväni, että se on ihan oikeasti kiva, mutta kyllähän siitä silti joku taika katoaa, vaikka olis miten kiva. Ei sitä voi sitten enää oikein tuijotella pitkään silmiin ja vähän niin kuin vahingossa koskettaa ja sellasta, jos on jo ajettu ulos pelikentältä.
Ei kun nasta lautaan vaan! No pain, no gain ja muuta sellasta höpölöpöä, joka kylläkin pitää paikkansa. Parempi katua sitä minkä on tehnyt, kuin sitä minkä on jättänyt tekemättä. Siihen minä ainakin uskon, noin niinku järjen rajoissa tietenkin.
Kuulostaa siltä, että joku on perinteisen suomalaiskansallisen nollauksen tarpeessa.
Kirsikka, niin, oikeassahan sä olet. Varmaan se jäisi vaivaamaan sitten ikuisuudeksi, jos ei ikinä tietäisi olisko vai eikö olis.
Anonyymi, eikö? No onneks juhannus lähestyy.
Lähetä kommentti