Not to touch the earth

Jatkan tuosta edellisestä, kun olen nyt vähän käsitellyt tätä asiaa lisää pääni sisällä. Nyt on siis jo ihan hyvä päivä. Sitä paitsi sain siltä kaiken pahan alulta ja juurelta jo huomiota osakseni tänä aamuna, joten jalkani ovat taas turvallisesti irronneet maan kamaralta.

Minulla on vielä julkaisematta Se Suuri Pohdinta Sekä Ajatusten Järjestely, josta aiemmin jupisin, mutta julkaisen sen vasta "viimeisenä" (siis ennen kuin vaikenen täällä tästä tyypistä kunnes joku asia taas syöksee minut raiteiltaan), koska siinä puhutaan pelkästään kauniita ja hyviä asioita. Käsittelen tämän kuitenkin nyt tästä alta pois ensin.

En ollenkaan pystynyt ymmärtämään eilistä tunnereaktioni voimakkuutta suhteessa siihen mikä sen aiheutti. Tai no, normaalilta ihmiseltä se ei kai olisi vaatinut reaktiota ollenkaan. Pari sanaa, ei minulle kohdistettuja. Mutta siinä tilanteessa, joka paljastuu teille tuolla viimeisessä kappaleessa (uu, nyt olette koukussa!), olisi varmaan pelkän pöön sanominen riittänyt heittämään minut pois tolaltani.

Suurin ongelmahan tässä (minun pääni sisällä) on se, että pelkään eniten sen tapaavan jonkun tosi kivan tytön ja rakastuvan ikihyviksi ennen kuin itse ehdin tehdä minkäänlaista muuvia. Tämähän on asia, jolle en mitään voi ja jos niin käy, niin eihän se sitten ollutkaan minun juttuni. Mutta kun on niin kauhean vaikea tajuta, miten se voi olla sinkku. Se on niiiin täydellinen sekä ulkoisesti että sisäisesti. Tajuan toki oman puolueellisuuteni tässä asiassa sekä ruusunpunaiset linssit jne., mutta en tunne yhtään ihmistä, joka ei tykkäisi siitä. No en tietenkään tunne kaikkia ihmisiä, jotka sen tuntevat, mutta ihmettelen kovasti, jos joku ei tykkää. Itse asiassa hauska seikka on se, että se syksyinen nuori runopoika oli se, joka minulle sanoi miten huippu tyyppi tämä kitarapoika on. Ei se väärässä ollut. Tajuan myös kyllä sen, että ihmiset voivat olla yksikköjä (ei monikkoja) ihan omasta vapaasta tahdostaan eikä se hyville tyypeillekään välttämättä ole helppoa löytää omaa puoliskoaan. Voihan se olla, että se nyt vaan haluaa olla vapaa, kun on kuitenkin aika aktiivista sorttia. Enkä minä tokikaan halua miksikään palloksi kenenkään jalkaan ruveta.

No mutta se lopullinen selitys tuolle eiliselle mahalaskulleni löytyi kuitenkin todennäköisesti jostain ihan muualta. Tänään aamulla siinä tein aamutoimiani ja mietin samalla, että vatsassa tuntuu ikävältä. Tsekkasin kalenterin ja tajusin, että nyt on taas se aika kuunkiertoa. Ja sitten laskin 1 + 1... Inhoan selittää mielialavaihteluita hormoneilla, mutta pakko kai se on kohta hyväksyä. Olen ollut vuosia ja vuosia aivan tasainen ihminen. Parisen vuotta sitten lopetin e-pillereiden syömisen ja kas, minusta tuli hormonihirviö.

Että se siitä ja loput kirjeessä.