Won't you miss me like a hole in the head

Epäilen, ettei tämä nyt enää kiinnosta ketään, mutta jatkan kaiken uhalla. Koska olen ilmeisesti pakkomielteinen ja mitä kaikkea.

Olen edennyt nyt toimissani siihen pisteeseen, että olen jo kirjoittanut viestin ko. hemmolle, mutta en ole vielä saanut perusteltua itselleni riittävästi sen lähettämistä. Hankalaksi tämän tekee se, että minun on käytännössä pakko tehdä peliliikkeeni sähköpostilla (kirjekyyhkykin taitaisi tosin olla nopeampi kuin minun päätöskykyni). Naamatusten tämä olisi tuhat kertaa helpompaa, koska toiselta saisi ainakin välittömän palautteen. Sähköpostiin voi joutua odottamaan vastausta piinallisen monta tuntia tai pahimmassa tapauksessa jopa päiviä (tai sitten se ei vastaa ollenkaan!!!). Savumerkkien lähettäminenkin tuntuisi tehokkaammalta tavalta. Mutta olisi aika sattumaa, että törmäisin siihen jossain sellaisissa olosuhteissa, joissa voisin kunnolla tunnustella maaperää ilman sivullisten häiriötä. Eli se pitäisi ensin saada samaan tilaan kanssani, mieluummin muista eristetysti, joka taas vaatii sen kirjallisen lähestymisen (tai onnenpotkun).

Toisaalta, jos nyt pyydän sitä vaikka oluelle kanssani, niin en varsinaisesti näe mitään syytä miksi se kieltäytyisi. Koska ollaan ennenkin oltu (tosin ei ilman muuta possea) ja kyllähän se nyt selvästi tykkää minusta. Mutta millä tasolla, siitä ei ole aavistustakaan. Ja tämä seikka vasta pelottaakin, koska sitten jos se suostuu, niin minun täytyisi oikeasti olla ihana ja viehättävä enkä varmasti osaa enkä saa sanaa suustani, kun vaan jännitän. Ja sitten se koko homma tuntuu ehkä vähän väijytykseltä, kun sillä kilttinä ihmisenä ei ole mitään syytä kieltäytyä, koska en ole suoraan antanut minkäänlaista vihjettä siitä mitkä ovat perimmäiset aikomukseni. Se ei tiedä, että olen jo sovittanut etunimeäni sen sukunimen eteen (sopii täydellisesti), miettinyt miten söpöiltä lapsemme näyttäisivät (erittäin söpöiltä) ja keksinyt ensimmäiselle nimenkin (no vitsi!!!). Suorastaan huijaan sen suden suuhun. Rassukan.

Olen kyllä miettinyt niinkin, että parempi olisi vaikka vain yksikin kiihkeä ilta, kuin ei mitään koskaan ollenkaan. Voi tietysti olla, että jälkikäteen olisin eri mieltä.