22. kesäkuuta 2010

Silti tai juuri siksi tunnen, että jokin kasvaa

Välillä on sellaisia tosi selkeitä hetkiä. Kun on saanut vaimennettua kaikki äänet päänsä sisältä. Kun tajuaa, että näillä mietteilläni ei taida olla mitään todellisuuspohjaa. Kun on lähes satavarma siitä, että on ylitulkinnut toisen eleitä. Kun uskoo, että jos se tykkäisi, niin kyllä se tekisi jotain sen eteen. Ja kun näkee itsensä peilistä ja muistaa, miten eri kaliiperia me ollaan.

Mutta älkää huoliko, siitä huolimatta teen jotain vielä joskus tämän jutun eteen. Nämä hetket ovat kirkkaita, mutta niin kovin lyhyitä. Se meteli korvieni välissä alkaa ihan kohta, kun muistan miten se katsoi minua. Tai miten se tuli seisomaan niin lähelle, että tunsin sen paljaan käsivarren omaa ihoani vasten. Tai miten... äh.

Toisaalta välillä on kyllä sellaisiakin kirkkaita hetkiä, että mietin miksi ihmeessä minun pitäisi pitää jonkinlaisena oletusarvona, että olen huonompi tai en jollain tapaa kelpaa. Että olisi noloa edes yrittää mitään, kun mää nyt vaan oon tällanen... Jos ei kelpaa, niin sitten ei kelpaa, mutta minä olen ihan hyvä näin. Piste.

Sitä paitsi ärsyttää aivan älyttömästi avautua täällä tästä asiasta jatkuvasti, mutta näköjään minulla on nykyisin ihan minimaalisen vähän sananvaltaa siihen, mitä tänne blogiin suolletaan.

***

Päässä soi CMX:n Elokuun Kruunu, vaikka juhannukseen nähden se ei nyt ole vielä laisinkaan ajankohtainen.

6 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

Mää ainakin muistan, että tää oli kevään toivelistalla tää ihmissuhdetilitys blogiin. Että sikäli ihan suunnitelmien mukaan tässä edetään. Keep up vit te kud wörk.

Tiina kirjoitti...

Niin oli. Tais olla sun toivees vielä, eikö, hä? ;D
Ja se toivehan koski nimenomaan sitä itseni nöyryyttämistä ja nokalleni tuuskahtamista.

Annikki kirjoitti...

Lisätään näihin kesätoiveisiin nyt vielä victuurian ja daanielin häiden innoittamana romantiikkaosuus, että joku kerta se tuiskahtelu loppuu. Bloggailun kannaltahan se on karmea kohtalo, mutta ehkä siinä on kompensaatiota toisaalla.

Tiina kirjoitti...

Joo, kyllä tän prinsessan pitäis saada se prinssinsä!

Kirsikka kirjoitti...

Voi, kuulostaa niiin tutulta. Ihan samalta, mitä vuosi sitten päässäni vatvoin. Tosin ajoittain jopa useamman eri miehen kohdalla, mutta samoja ajatuksia yhtä kaikki.

Ja ihan turha sellaisia on ajatella, ettet olisi jonkun arvoinen. Se on ihan höpöhöpöä. Mutta sen tiedät itsekin.

Tiina kirjoitti...

Kirsikka, tiedän. Yritän ainakin. :)
Olispa mullakin vuoden päästä tilanne, että muistelisin vaan, että voi kun silloin vuosi sitten... Siis tämän nimenomaisen hepun takia, ei silleen yleisesti ihan kenen tahansa.