18. heinäkuuta 2011

Nice boys don't play rock and roll

Voi voi... Olen niin pettynyt. Incubus julkaisi edellisen levynsä Light Grenades vuonna 2006. Levy rämisi ja paukkui. Bändin laulaja Brandon Boyd julkaisi 2010 soololevynsä, joka oli jotain tilulilua eikä yhtään sytyttänyt minua. Samoihin aikoihin kerrottiin, että Incubus on levytysstudiossa. Ehdin jo innostua. Nyt heinäkuussa julkaistiin Incubusin uusi levy If not now, when? Ensimmäisen sinkun perusteella osasin jo pelätä levyn olevan samaa shittiä tuon Boydin soololevyn kanssa, mutta elättelin vielä toiveita, että siellä levyllä olisi muutama edes hitusen rock kappale. Olen nyt kuunnellut kyseistä levyä Spotifysta ja olen (nyt tätä kirjoittaessa) menossa viimeisessä kappaleessa. Enää en elättele toiveita. Koko levy on tylsä. Ikävä sanoa näin, mutta se on totuus. Tylsä tylsä tylsä.

Olin viime viikon torstaina Pakkahuoneella katsomassa ja kuuntelemassa vanhaa grungevääntöistä Mudhoneya. En ole juurikaan kuunnellut Mudhoneya, vaan olen keskittynyt enemmän näihin muihin seattlelaisbändeihin, mutta se keikka vaan räjäytti tajuntani. Ei Mudhoney tokikaan Alice In Chainsia tai Nirvanaa ylittänyt, mutta esim. Pearl Jamin ja Soundgardenin se ohitti tykkäysasteikollani kevyesti. Laitoin heti tilaukseen about puolet yhtyeen tuotannosta. Nyt odottelen vain levyjäni saapuvaksi Tampereen Levykauppa Äxään. Rumbassa oli hyvä arvostelu keikasta (eli toimittaja oli siis samaa mieltä kanssani). Arvostelussa sanottiin: "Ei oikeastaan ole ihme, että Mudhoney – grunge-aallon toinen koko ajan aktiivisena toiminut yhtye – ei ole suosiossa edes samassa galaksissa kuin massiivisia stadionkiertueita tekevä kollegansa Pearl Jam. Niin karskia räimintää bändin meuhkaaminen on, että ei siitä koskaan voisikaan tulla suurten massojen suosikkia." Olen aivan täydellisesti samaa mieltä. Pearl Jam on aina ollut minulle sellainen... häilyväinen. Niillä on hyviä kappaleita, mutta suurin osa yhtyeen tuotannosta on minun makuuni aivan liian tylsää.

Pakko vielä kehaista tähän loppuun Mudhoneyn jälkeen esiintynyttä tamperelaista Miss Monster Truckia. Hyvä tavaton, miten loistava bändi! Ikinä en heistä ollut kuullut tätä ennen, mutta toivon totisesti, että jatkossa tulen kuulemaan. Jos yhtään kiinnostaa kunnon räminärokki (kuten yksi heppu yleisön joukossa sen genreksi lokeroi), niin suosittelen hankkiutumaan keikalle, jos ikinä missä liikutkin lähistöllä on Miss Monster Truckin keikka. Aivan mahtava meno kerta kaikkiaan. Niin nuoriksi ja levyttämättömiksi jannuiksi bändi soitti ihan älyttömän hyvin ja musiikki oli oikeasti laatukamaa. Oikeasti! Uskotteko vai viljelenkö vielä muutaman superlatiivin tähän perään?

Kokeilin muuten niitä aiemmin mainitsemiani korvatulppia Kotiteollisuuden, joka esiintyi Miss Monster Truckin jälkeen (aika kovat odotukset tuollaisten "lämppäreiden" jälkeen, mutta tykkäsin kyllä KT:n keikastakin, joskaan en ihan samanlaiseen hypeen yltänyt enää), keikan aikana. Kyllä vain, ne (korvatulpat) pilasivat (olivat pilata) keikan. Niin kuin olin etukäteen arvellutkin. Tuntui kuin olisin ottanut metri tolkulla pumpulivanua ja kietonut sen pääni ympärille. Tai ehkä bändin ympärille ja sitten ne olisivat yrittäneet soittaa sieltä pumpulin sisältä. Riivin ne tulpat hemmettiin korvistani. Mieluummin soivat korvat kuin pumpulinen rock-elämys.




Kiitos ja näkemiin.

5 kommenttia:

hdcanis kirjoitti...

Live fast, die young, leave a good-looking corpse? No miten vaan.

Mulla on suhteellisen lievä tinnitus, ei ole esim. noita nukahtamisvaikeuksia tai muita, mutta se pelittää taajuudella jossa huomattava osa ihmisistä puhuu. Niinpä mulle on esimes ihan turha yrittää kuiskata mitään, mä kuulen että jotain se siinä kuiskuttaa mutta ei mitään mahdollisuutta saada selvää mitä. Ja hiljaa ja epäselvästi puhuvia ihmisiä saa myös pyytää toistamaan mitä sanoivat usein, ja sellaisia on ihan kohtalainen määrä.

Tiina kirjoitti...

Näin nimenomaan. Varsinkin tuo kaunis ruumis on tavoitteenani. ;)

Mulla ei onneksi (vielä) ole tinnitusta, mutta kyllä ihan realistisesti sen tajuan, että se voi vielä kapsahtaa kohdalle. Eipä se varmaan hauska vaiva ole, mutta... elämässä on otettava riskejä, jos haluaa että on kivaa, vai mitä?

Kirsikka kirjoitti...

Väärät tulpat, sanon minä.

Tiina kirjoitti...

Ne oli perus-EARit, kun niitä töistä sai ihan ilmatteeksi.

DorianK kirjoitti...

Jälleen kerran heitän lusikkani nurk... soppaan myöhäisheränneenä.

Komppaan tässä nyt Kirsikkaa: väärät tulpat. Earit toki suojaavat hyvin kuuloa, mutta eipä niistä pääse läpi muuta kuin puuroutunutta ääntä.

Itselläni on muusikkokäyttöön tarkoitetut "joulukuuset" (joku Alpinen malli) ja otan ne aina mukaan niin sisä- kuin ulkokeikoillekin, jos vain muistan. Ja yleensä bändien aloittaessa soittamisen ne pitääkin survoa korviin, että sen volyymitason kestää. Ne päästävät läpi siis tiettyjä taajuuksia paremmin kuin toisia yms. hienoa. Ovat toki hinnakkaammat kuin perustulpat, mutta parillakympillä pitäisi saada musiikkiliikkeistä, ja omiani olen käyttänyt buurisodista lähtien (joskaan en kovin usein, enkä varmasti käykään keikoilla yhtä tiiviisti kuin sinä) ja ovat ihan kunnossa yhä.

Tietysti voi miettiä sitäkin, onko kaikki ihan kohdallaan ja kenessä mahdollinen vika on, jos keikalle tulijoiden pitää työntää ovella porkkanat korviinsa, etteivät joudu poistumaan paikalta korvat ja silmät verta vuotaen. Mutta ehkei se musiikki ole sitten niin rock, ellei se aiheuta kipua korvakäytäviin ja ujellusta vielä seuraavana aamunakin...