16. joulukuuta 2012

16. something you made

Tervetuloa Tiinan keittiöön! Tänään teemme englantilaisen hedelmäkakun.


Tarvitset:

  • 200 g voita
  • 2 dl sokeria 
  • 3 munaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl vanilliinisokeria
  • 2 dl kirsikoita
  • 1 dl rusinoita
  • 1 rasia sukaatteja
  • 1,5 dl manteli- tai pähkinärouhetta
  • ohjeen
  • joulukynttelikön tuomaan valoa pimeyteen
  • joululauluja laulavan jouluporon tuomaan tunnelmaa

Oma suosikkini on sukaatti eli ihan tuttujen kesken vain sukat.


Voita ei ole tarkoitus sulattaa, mutta helpottaa vatkaamista, jos voi ei ole kivikovaa. Siksi annan sen hetken pehmetä vesihauteessa.

Heitetään sokeri pehmenneen voin sekaan.

Vatkataan voi ja sokeri vaahdoksi.

Kun sokeri ja voi on riittävän vaahtoa (ei niistä mitään kovin erikoista vaahtoa tule), lisätään kananmunat yksitellen joukkoon välillä vatkaten.

Uunin voi jossain vaiheessa laittaa jo valmiiksi lämpiämään 150-160 asteeseen.

Jauhoista kannattaa tässä vaiheessa ottaa sivuun osa, sillä kirsikat jauhotetaan ennen taikinan sekaan heittämistä. On aika olennaista ottaa ne kirsikoiden jauhotusjauhot nimenomaan noista ohjeessa mainituista kolmesta desilitrasta, muuten taikinasta tulee liian kuivaa ja murenevaa (been there, done that).

Leivinjauhe sekoitetaan vehnäjauhojen joukkoon.

Lisätään taikinan joukkoon vanilliinisokeri sekä äsken keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe.

Sekoitetaan taikina tasaiseksi.

Itse tykkään laittaa kirsikat puoliksi. Maun mukaan ne voi laittaa vaikka kokonaisina tai pilkkoa pienemmäksi piperrykseksi.

Kirsikat jauhotetaan ja kipataan jauhoineen taikinan sekaan. Sekoitetaan.

Myös rusinat kipataan taikinan joukkoon ja sekoitetaan. 

Sukat sinne vaan sekaan.

Ja viimeiseksi manteli- tai pähkinärouhe. Sekoitetaan hyvin, että jokainen elementti on suunnilleen tasaisesti levittynyt taikinaan.

Vuoka voidellaan ja jauhotetaan. Itselläni ei ole mitään korppujauhoja, mutta vehnäjauhot ajavat aivan hyvin saman asian.

Valmiin sörsselin pitäisi näyttää suurinpiirtein tältä.

Sitten vaan lapataan taikina vuokaan. Nuolija voi auttaa hommassa.

Taikinaa ei tarvitse asetella mitenkään erityisen huolella ja tasaisesti vuokaan, sillä se vetelöityy uunissa ja asettuu ihan itsellään.

Sitten vaan vuoka uuniin!

Paistoaika on runsas tunti. Munakello täytyy siis vääntää aivan ympäri eikä riitäkään. Kannattaa tarkkailla välillä, ettei kakun pinta pala (jos palaa, niin laita folioarkki vuoan päälle) ja tarkistaa ettei se ole sisältä raaka (esim. jollain pitkällä ja ohuella välineellä) ennen kuin ottaa sen uunista pois. Uunit ovat luonteeltaan niin erilaisia, että tarkkaa paistoaikaa ei ole pystytty edes tieteellisissä testeissä varmistamaan.

Kun kakku on kypsä vaan toivottavasti ei palanut, se otetaan pois uunista.

Jäähtynyt kakku kipataan pois vuoasta ja säilytetään foliossa jääkaapissa 1-2 viikkoa. Kakku paranee vanhetessaan! Yleensä itse teen kakun jouluaaton aattona, nyt sillä on jopa viikko aikaa maustua jääkaapissa. Joskus yllätän jopa itseni!

Eihän vaan tullut liian pitkä ja seikkaperäinen ohje? Jos minä pystyn tähän, niin näillä ohjeilla sinäkään et onnistu mokaamaan tätä kakkua. Tykkään kakusta vieläpä oikeasti ja se on tosi helppo. Kakun leipomista helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti sekin, jos ei tarvitse joka vaiheesta olla räpsimässä kuvaa.

10 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Hieno ohje! Tän perusteella tällainen meikäläinen kädetönkin kokki osaisi taatusti tehdä ko. kaakun. :)

Melkoisen tuima ilme sun munakellolla. Nauratti heti aamusta. :D

Anonyymi kirjoitti...

Tuommoisen munakellon pitäisi nollassa paskoa joku marmorikuula tai suklaakonvehti.
Olisi tyylikkämpi.

- S - kirjoitti...

Minäkin kiinnitin huomioni oleelliseen eli aivan ihana nuolija ja munakello sulla! :D

Kakkuohje oli selkeä, mutta en tee kun ei meillä kukaan sitä kuitenkaan syö. Haaskuun menis joten olkoon. :)

Tinka kirjoitti...

Ihana nuolija!! Kelpais varmaan mulleki.
Ohje oli tosi hyvä! En tosin meinaa tehä, koska en tykkää säilykekirsikoista, pilaa koko kakun :D Tosin, makuasioitahan nämä, toiset pilaa taikinoita myös mm. karvasmanteliöljyllä.

Zepa kirjoitti...

Huolella tehty hieno postaus - ja kakku.

Tiina kirjoitti...

Nollavaimo, joku joskus sanoi, että tuo munakello on ihan mun näköiseni. Tiedä sitten. :D

Anonyymi, no siinäpä olisikin tuotekehittelyn paikka!

-S-, nuolija on kyllä henkilökohtainen suosikkini myöskin!
Ihme porukkaa teillä, kun ei kakuista tykätä.

Tinka, mä tykkään ja musta ne tekee tosta kakusta just parhaan. Voisin laittaa enemmänkin, jos se ei menisi liioitteluksi. Tosin ohjettahan voi muokata oman maun mukaan ja korvata kirsikat vaikka jollain muulla.

Zepa, kyllä näinkin vaivaa tämän postauksen eteen! Ja kas, sivutuotteena tuli kakku. :)

-kummitus- kirjoitti...

Iyyyyh. Siinä on rusinoita. Mutta jos ne jättäisi pois ja korvaisi vaikka daadeleilla, niin saattaisi kiinnostaa... (Joo, mulla on rusinavamma. Anteex, piti sitten tänne tulla siitäkin avautumaan.)

M. Metrossa kirjoitti...

Miksei keittokirjoissa ole tuollaisia ohjeita? Leipoisin varmaan enemmän (ja onnistuneemmin). Minulle suuri mysteeri on edelleen, mistä tietää, että kakku on kypsä sisältä (sinne kun ei näe eikä hammastikku ulotu sinne). Taidan tänäkin vuonna siis painella kauppaan herkkuostoksille.

Tiina kirjoitti...

Kummitus, joo, ei noi rusinat munkaan erityisherkku tuossa kakussa ole, mutta toisaalta ei niitä oikeastaan edes huomaa. Ja ne voi vaihtaa johonkin muuhun tai jättää kokonaan pois. :)

M. Metrossa, en tiedä miksi ei ole. :) Itse en tee keittokirjoista mitään ruokia, joista ei ohjeen vieressä ole edes kuvaa, koska täytyyhän siitä ruoasta saada edes joku hahmotus ennen kuin alkaa kokata!
Mulla on sellainen pitkä metallinen aivan tuohon tarkoitukseen tehty tikku, jolla tökätään kakun sisään. Jos siihen tarttuu taikinaa, niin kakku on vielä raaka. Äitini käytti aikanaan ohutta sukkapuikkoa samaan tarkoitukseen.

Celia kirjoitti...

Kiva ja seikkaperäinen ohje, ja varmasti maistuu hyvältä. Olen tehnyt jotakin vastaavanlaista joskus aikoinaan. Nykyään tulee harvemmin leivottua kakkua, koska joutuisin kuitenkin syömään itsekseni. Lapseni ovat enemmänkin pikkuleipäihmisiä.

Minunkin äitini kokeili kakun kypsyyttä sukkapuikolla. Silloin oli metallin värisiä puikkoja. Minä tökkään ihan tavallisella veitsellä varovaisesti kakun paksuimpaan kohtaan, kun minulla on vain niitä harmaita, päällystettyjä puikkoja. Myös puiset grillitikut toimivat hyvin.