16. joulukuuta 2012

A moment on the lips, forever on the hips

Rakas päiväkirja, nyt on kamala moraalinen krapula.

Sorruin eilen illalla johonkin, johon en ole sortunut varmaan viimeiseen kahdeksaan kuukauteen. Perunalastuihin. Ja dippiin. Muutama ensimmäinen maistui taivaalliselta. Ensihuuman haihduttua tuli huono olo, mutta en vaan pystynyt lopettamaan niiden syömistä. Ähkin ja mähkin niitä kupuuni minkä ehdin. Silti niitä on vielä puoli pussia jäljellä ja ajatuskin oksettaa. Silti joku estää heittämästä niitä pois.

Miksi niihin tulee niin kauhea himo? Ja miksi noiden pussien pitää olla niin suuria? Kolmasosa riittäisi tyydyttämään sipsin himon ja sen jälkeen se olisi loppu. Slut. Finito. Tai onhan niitä pieniä pusseja, mutta ei noita parhaita ole pienissä pusseissa.

Toivottavasti muistan tämän morkkiksen taas hetken ja syön seuraavan kerran perunalastuja vasta kahdeksan kuukauden päästä. Jos silloinkaan. Yäk. Ei ne ole tämän arvoisia. Olo on jotenkin tosi raskas ja nuutunut. Kaiken lisäksi vatsani ei näköjään edes kestä tämmöistä ruokavaliota.

Melkein tekisi mieli rankoa itseäni ja mennä juoksemaan juoksumatolle (jota en muuten ole tehnyt koskaan, sillä inhoan juoksemista) vaikka tänään piti olla lepopäivä. Mutta en jaksa mennä, sillä olen niin raskas ja nuutunut.

Ps. Vähän niin kuin aiheeseen sopien seuraavaksi on luvassa paljon toivottu ja odotettu jatko-osa sarjaan "Tiinan keittiössä". Tai keittokomerossa. Mikä tuo puolikas neliömetri nyt sitten onkaan.

7 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Aijai, elävästi muistan, kun joskus motivoituneisuuden ja itsekurin aikoihin olin jälleen kerran lopettanut herkkujen syömisen ja pudottanut menestyksekkäästi painoa. Sipsit dippeineen kuuluvat ehdottomasti nounou -listalle, koska ovat suurnta herkkuani, melkein minkä tahansa voin jättää, mutta en noita. Paitsi silloin. Sitten olin luvannut itselleni, että kun olisin ollut kiltisti, niin yhtenä päivänä saisin herkutella millä vaan. Oikein merkkasin kalenteriin tuon päivän. Suuri hetki koitti, voi onnea. Kunnes se päättyi oksentamiseen. Niin järkyttävän huono olo tuli, kun vatsa oli jo tottunut rasvattomaan (ei edes vähärasvaiseen, koska tiukka linja), että ei vaan ottanut vastaan. Yöhk.

Sittemmin olenkin sitten huolehtinut siitä, ettei sipsien ja muiden herkkujen syömiseen tule liian pitkiä taukoja. Mä haluaisin myös sellaisia pieniä pusseja, koska mulle ei oikein ole sellaista vaihtoehtoa, että syön vain ihan vähän ja pistän pussin sitten kaappiin ja unohdan sen sinne (= en himoitse sitä kaiken aikaa).

Zepa kirjoitti...

Kyllä ne voi heittää pois. En siis ole ruuan pois heittämisen puolesta, vaan pelkästään ikävien juttujen, näiden "forever hips". Vasta opettelen siihen itsekin, mutta kyllä siihen pystyy. Ajattelee vaan raivona "MÄ EN OO MIKÄÄN JÄTEMYLLY, ROSKIS ON TUOSSA SUUNNASSA!!" ja sitten vippaa. Vips.

Neo kirjoitti...

En nyt halua maalailla piruja seinille, mutta ne Nacho Cheese Ballsit kostautui. Tai sitten olen vaan loman kunniaksi retkahdellut hiukan enemmänkin. Mä, joka en ikinä käy vaa'alla omatoimisesti tein niin tänään ja se kirottu vehje näytti 2 kiloa liikaa. Aika haipakkaa tuli mentyä ennen salin sulkemisaikaa crosstraineriin rasvan polttoon. Mulla on hitto vie punnitus keskiviikkona!!! Aargh. No, onhan tässä vielä kaksi päivää aikaa käydä hikoilemassa niitä pois, mutta taidan silti kuolla keskiviikkona. :/

Mutta se mitä mun piti oikeasti sanoa oli, että en nyt ihan hirveästi ruoskis itsekurinpuutteesta, jos kuitenkin edellisestä sipseilystä on 8 kuukautta. :)

Tiina kirjoitti...

Mymskä, ehkä tuossa onkin se jutun juju, että ei saa pitää pitkiä taukoja!!! No ei vaan. Valitettavasti siihen olisi kauhean helppo palata. Jotenkin se morkkis unohtuu aika nopeasti sen jälkeen, kun vatsa ei enää tunnu liekehtivältä sipsimöykyltä.
Sitä paitsi ei avattu sipsipussi edes säily. Niistä tulee parissa päivässä nahkeita ja huonoja.

Zepa, toi on aika hyvä. Melkein tekisi mieli kirjoittaa suurilla tikkukirjaimilla tuo jääkaapin oveen. MÄ EN OO MIKÄÄN JÄTEMYLLY! :D

Neo, joo, mä en uskalla edes mennä vaa'alle, ettei ala harmittaa. Vaikka tavallaan ehkä se harmitus olisi ihan aiheellista. Mulla on punnitus (omatoiminen) aina lauantaiaamuisin, joten jos lauantai-iltana ördää, niin on sitten ainakin viikko aikaa yrittää korjata tilanne. Joulu nyt on joka tapauksessa tulossa, joten ihan varmasti jonkinlainen takapakki on edessä, mutta tammikuussa sitten taas!
Ihan varma en ole siitä onko viime sipseilystä 8 kuukautta, mutta ainakaan rainerin aikana en ole sipseillyt. Ja hyyyyvin vähän muutenkin, jos olen. Aika helposti on mennyt, kunnes sitten eilen...

Anonyymi kirjoitti...

Meinasin sanoa että syö Estrellan paprikasipsejä koska ne ei ole niin himottavia.

No, ovat lopettaneet tekemisen. Höh. Sama kuin Taffelin loistavien tilli ja ruohosipuli -sipsien kanssa. Nyt jos niitä haluaa, pitää ostaa Ruotsista OLW:ltä. Prkl.

Mymskä kirjoitti...

Ei kun siis nimenomaan täytyy huolehtia siitä, että ei pääse vieraantumaan sipseistä. Tai muistakaan huonoista ja epäterveellisistä tavoista. Tämä oli ehkä hiukan huono vitzi, mutta sellaiseksi se oli tarkoitettu. Kai.

Tiina kirjoitti...

Anonyymi, mä en syö mitään maustettuja. Mutta tietysti niiden ostamisessa olisi se etu, että niitä ei edes tekisi mieli.

Mymskä, ymmärsin witzin, mutta mullahan ei tämmöisen itseruoskinnan ja -kurimuksen keskellä ole enää huumorintajua. ;)