31. joulukuuta 2012

Hulluja nuo roomalaiset

Jotenkin rasittavaa, kun kaikki ovat niin syvällisiä tänään. Kerrataan kulunutta vuotta ja muistellaan, mitä kaikkea hienoa ja mahtavaa siihen on kuulunut. Ja kaikkien ensi vuosi on vielä enemmän pullollaan rakkautta ja ihanuutta ja vaaleanpunaisia hattaroita. Niistä huonoistakin jutuista ollaan opittu ja kasvettu ihmisenä ja mitä kaikkea. Pah. Minä kieltäydyn kasvamasta ihmisenä yhdessä yössä vain sen takia, että joku jossain joskus on päättänyt, että kalenteri ja vuosiluku vaihtuu tässä kohtaa vuotta!

Ilmeisesti se joku jossain joskus on muuten ollut Julius Caesar. Ainakin näin olen antanut itselleni kertoa. Josta pääsemmekin paljon mielenkiintoisempaan aiheeseen kuin henkinen kasvu ja kaikki sentimentaalinen lässytys. Nimittäin Roomaan!

Ave Cesare, Morituri te Salutant!

Jotkuthan teistä ehkä tietävät, että kävin syyskuussa Roomassa. Sitä ennen en oikeastaan koskaan ollut tuntenut minkäänlaista vetoa kyseistä kaupunkia kohtaan eikä Italia ole minulle vieläkään mitenkään merkityksellinen maa. Mutta se Rooma. Ja sen historia. Olen jotenkin ihan jumiutunut nyt tähän aiheeseen.

Roomalaisia pylväitä

Olen syyskuusta lähtien imenyt itseeni tietoa Rooman historiasta, lähinnä Wikipedian kautta. Katselin elokuvan Gladiaattori ihan vain sen vuoksi, että se tapahtui Roomassa ja varsinkin sen loppukohtaus Colosseumilla.

Colosseum Instagrammattuna

HBO aloitti oman "kanavan" myös Suomessa ja sain kutsun käyttää sitä tammikuun loppuun asti ilmaiseksi. Ja voi mikä onnenpäivä, kun kyseiseltä kanavalta löytyi tv-sarja Rooma! En ollut katsonut sitä silloin, kun se tuli televisiosta, koska se ei kiinnostanut minua vähääkään. Mutta sehän on mielenkiintoinen sarja. Olen nyt katsonut ensimmäisen tuotantokauden ja luulen, että toinen tuotantokausi tulee katsottua ihan lähipäivien aikana.

Pantheon Instagrammattuna

Niin, en tiedä mikä siinä Roomassa takertui noin syvälle. Kaunis kaupunki, mutta niin valtavan kokoinen, että siitä ei vajaassa viikossa ehdi nähdä kuin murto-osan. Ja se kaupungissa näkyvä historia oli hyvin mielenkiintoista. Vanhoja raunioita joka nurkan takana, niin että uudisrakentaminen on lähes mahdotonta. Jokaiselle mahdolliselle pyhimykselle rakennettuja todella pompöösejä kirkkoja ihan älyttömät määrät, että se tuntui jo täysin tarpeettomalta touhotukselta, ja sitten taas rautatieaseman seudulla pyörivät kerjäläiset.



Jokaisen turistikohteen ympärillä pörräsi niin paljon krääsäkauppiaita, että se markkinatunnelma alkoi ahdistaa. Kun yritti ammentaa itseensä historiaa ja kulttuuria, niin joku työnsi koko ajan naaman eteen säästä riippuen joko huivia, viuhkaa tai sateenvarjoa.

Ponte rotto (silta räksis, suom.huom.), Rooman vanhin "säilynyt" silta vuodelta 142 eaa

Yksi hienoimpia juttuja Roomassa oli akvedukti eli vanha vesijohtoverkosto, josta osa on yhä käytössä. Melkein joka nurkalta pystyi täyttämään vesipullonsa aivan ilmaiseksi ja juomaan täysin juomakelpoista vettä. Se tuli todella tarpeeseen, sillä varsinkin ensimmäisinä päivinä oli kuuma ja aurinko helotti täydeltä taivaalta.

Ammennan juomavettä ihan tuosta noin vaan keskellä katua

Toinen verkosto, johon suhtauduin lähes pakkomieteisesti, oli vanha viemäriverkosto eli Cloaca Maxima. Onnistuinkin löytämään yhden sisäänkäynnin Cloaca Maximaan, joskaan en käynyt sinne sisään.

Cloaca Maximan sisäänkäynti Forum Romanumilla

Tästä ei alunperin pitänyt tulla mikään erittäin myöhäinen matkaraportti, mutta eksyin näköjään vähän raiteiltani ja päätin sitten etsiä aiheeseen sopivaa kuvitusta arkistoistani. Roomasta olisi vielä paljon sanottavaa ja sitäkin enemmän kuvia, mutta en viitsi väsyttää teitä aiheella enempää. Tiedän, että toisten ihmisten kilometrin mittaisten lomaraporttien lukeminen on aika puuduttavaa.

Pakollinen hotellinparvekekuva vielä loppuun

Oikein hyvää henkisen tai ei-niin-henkisen (päätä itse) kasvun vuotta kaikille!

Ps. Itse ajattelin taantua henkisesti ja käydä lainaamassa kirjastosta vinon pinon Asterixeja. Lapsuuden sankarilleni Obelixille (Lucky Luken ohessa) kiitokset otsikosta.

12 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Ei ole puuduttavaa, paljon mielenkiintoisempaa kuin moni muu! Itsehän kirjoitan ihan älyttömän kiinnostavia matkaraportteja, joista kukaan ei kuitenkaan ymmärrä mitään, kun ne ovat sellasta oman pään sisäistä horinaa).

Joihinkin paikkoihin syntyy outoja siteitä, se voi tapahtua vaikka yhdessä päivässä, tuosta noin vaan, ding! Historia oli koulussa heikompia aineita, kun ei vaan kiinnostanut. Eipä uskoisi hissanmaikka, jos tietäisi kuinka saatan joskus historiasta innostua...

Tiina kirjoitti...

Lyhyehköt ja kohtuullisen määrän kuvia sisältävät matkaraportit ovatkin mielenkiintoisia (enkä viittaa nyt omaani), mutta jos on viisi metriä tekstiä ilman kuvia tai vaihtoehtoisesti ihan liikaa kuvia, niin ehkä ne vähän puuduttaa. Tai siis minua ainakin, ei välttämättä kaikkia. Sinun matkaraporttisi ovat aina sopivia tai ehkä jopa liian lyhyitä. :)

Vähän itsekin ihmettelen, miksi tuo Rooman historia on nyt niin takertunut meitsiin. Onhan sitä muuallakin historiaa, mutta jostain syystä se ei jää yhtä pakkomielteisesti pyörimään päähän. Ehkäpä olen jossain edellisessä elämässäni elänyt Roomassa sen loiston aikaan. Porttona tai jonain. ;)

Laiza kirjoitti...

Matkaraportit on parhaita! Roomaan täytyy kyllä itsekin vielä lähteä, harmittaa ikuisesti, ettei tullut lukiossa kuvisryhmän kanssa sinne reissattua.

Zepa kirjoitti...

Musta kans on kiva lukea ja kuunnella matkakertomuksia. Toissapäivänä soitin kamulle ihan vain hinkatakseni esiin kaiken mahdollisen 2 viikon Intian-matkasta. Meni parikyt minuuttia :-D

Niin, Rooma. Olen ollut pennusta asti antiikin kulttuurin fani. En oo käynyt ikinä Italiassa enkä Kreikassa. Vielä. En ehkä käykään. Siellä ne pysyy ilman muakin. Kuunetlen vaikka matkakertomuksia ja kattelen kuvia! :-) Pienempi vaiva.

Neo kirjoitti...

Oih, Rooma!

Minä kasvoin ja kutistuin vuoden 2012 aikana. En yhdessä päivässä. Mutta ei sitä Roomaakaan kuulemma sillai rakennettu. Ihan vaan piti mainita, että kasvoin ja kutistuin huomaamattani.

Niin. Kivaa, lihaksia kasvattavaa ja painoa kutistuttavaa vuotta 2013 myös sulle. :)

Sari kirjoitti...

Niin, tervetuloa Italiaan. On nimittäin koko maa häkellyttävän täynnä kaikkea mahdollista. Jopa täällä Italian Pohjois-Karjalssa, Emiliassa, saa pällistellä joka kulmalla jotain kiinnostavaa historiallista. Ja niitä vesipisteitäkin on, joskin ne ovat ainakin meidän kaupungissa vähenemään päin. Parikymmentä vuotta sitten niitä löytyi melkein joka kulmalta.

Olen aina harannut vastaan "uusi vuosi" -ajattelua. Löysinkin tänään hienon mietelmän:
ei muutokseen tarvita uutta vuotta, riittää kun on maanantai.
(siis yhtä tyhjän kanssa on uudet vuodet kuin maanantaitkin)

Ohari kirjoitti...

Olkoon ihan miten kliseistä tahansa hullaantua Italiaan, niin mulle kävi justiinsa noin Firenzen kanssa. Siellä oli liian kuumantukalaa, kun oltiin pari päivää Euroopan-turneella, mitään erityistä ei edes nähty, mutta silti sinne on kauhee hinku takaisin. Kieli, ruoka, musiikki, taide, historia. Ja kikolot, tietysti. On se vaan melkoinen paikka, ilmeisesti koko maa!

Matkarapsat on sitä paitsi ihania, kuvituksella etenkin.

Tiina kirjoitti...

Laiza, nähdä Rooma ja kuolla, niinhän ne sanoo. En tosin halua siltikään vielä kuolla. :D

Zepa, Intia voisi olla aika jännä matkakohde myöskin. Paitsi sinne täytyy ehkä asennoitua vähän eri tavalla kuin jonnekin Euroopan kaupunkiin, luulisin. Tai riippuu tietysti minne menee.
Mä en ole ollut koskaan mikään antiikin kulttuurin fani, joten sehän tässä vähän hassua onkin.

Neo, mä en tiedä kasvusta, mutta kutistuin ainakin. Tosin ei se ihan huomaamatta päässyt tapahtumaan. :D
Ja kiitos, sitä samaa sulle!

Sari, aivan varmasti on ja reissaisin kyllä vaikka missä, jos taloudellinen tilanne sen sallisi.
Aika monesti maanantai on kyllä riittänyt siihen, että "sitten maanantaina" aloitan paremmat elämäntavat ja vaikka mitä. Ei se koskaan ole toiminut.

Ohari, mä en edelleenkään koe hullaantuneeni Italiaan, vaikka toki, Italiaahan se Roomakin on. Ja ruokahan siellä on ihan älyttömän hyvää ja tämmöiselle pizzaihmiselle se olisi unelmapaikka elää (ja lihoa). Mutta varsinkaan ne kikolot ei ole yhtään mun juttu.
Epäilemättä kyllä Firenzekin on hieno paikka.

Anonyymi kirjoitti...

Nähdä Rooma ja Kuola.

DorianK kirjoitti...

Itse kysyin vuosia sitten eräältä naisihmiseltä, onko hän seurannut Roomaa. Hän sitten esitti tarkentavan kysymyksen: "Ai sitä pornosarjaa?" No, kieltämättä siinä oli kyllä ihan pointtinsa. Mutta hyvä se oli. Nyt tammikuussahan alkaa töllössä pyöriä myös Spartacus, jota olen kuullut kehuttavan aika paljon. (Sisältää kuulemma myös enemmän verta ja seksiä kuin Rooma.)

Rooma on ihan mainio paikka. Tosin itse en ole siellä käynyt tämän vuosituhannen puolella. Myös Firenze ja Venetsia kannattaa ehdottomasti käydä vilkaisemassa (vaikka ensimmäisestä en itse muista yhtään mitään, kun olen siellä käydessäni ollut niin nuori). Tosin noissa paikoissa iskee kyllä tavallaan sellainen ähkykin, että kun niitä patsaita ja pytinkejä on tuhansia, niin ne hiukankaan tavanomaisemmat alkavat tuntua ihan leivältä — mikä on aika huvittavaa, kun Suomessa sekin olisi jo melkoinen sensaatio, jos jostain löytyisi pieni pätkä sellaisen "tusinapatsaan" sormea... Ja vaikka tällä kerännenkin hiukan turhia nörttipisteitä, niin mainitaan nyt kuitenkin: jos peliviihde kiinnostaa, Assassin's Creed II kannattaa ehdottomasti vilkaista läpi. Siinä pääsee pörräämään ympäri 1400-luvun Firenzeä ja Venetsiaa, jotka on mallinnettu todella kauniisti.

(Ja haluamatta olla millään muotoa ikävä tai tyly, täytyy sanoa, että se kuolaaminen liittyy itse asiassa Napoliin...)

Tiina kirjoitti...

Anonyymi, Kuola voisi olla ihan mielenkiintoinen kanssa.

DorianK, porno? PORNO?!! Kyllähän siinä pannaan, mutta ei edes joka jaksossa. Eikä edes näytetä mitään. Mulla on pornosta aivan erilainen käsitys.
Tarvii varmaan antaa Spartacuksellekin mahdollisuus, kun noin hyvä myyntipuhe oli. ;)
Jos olis rahaa enemmän kuin roskaa, niin kävisin kyllä ihan jokaisessa kaupungissa maailmassa, mutta nyt kun tilanne ei ole tämä, niin luultavasti seuraavat reissut kohdistuu jonnekin muualle kuin Italiaan. Eipä sillä, Firenze ja varsinkin Venetsia kiinnostaisi kokea.
Ah, no Napoli, Rooma, kuka noita erottaa...

sea kirjoitti...

Sä sentään olet saanut jotain julkaistua. Mä olin Roomassa elokuun vikalla viikolla enkä ole muokannut ensimmäistäkään kuvaa, saati julkaissut! :D Hyvää kannattaa odottaa, kyllä mäkin siis jossain välissä saan blogiini jotain...