generated by sloganizer.net

7. maaliskuuta 2013

7. fear

*)

Minun pitäisi parin viikon päästä mennä pariksi viikoksi töihin. Kävin eilen vaatekaappiani lävitse, jos sieltä vaikka löytyisi jotkut työkuntoiset housut. Farkuilla kun on tapana rispaantua lahkeista niin, ettei niitä oikein kehtaa käyttää missään virallisissa yhteyksissä. Siis joo, joko minulla on lyhyet jalat (olen perinyt isämme persjalkaisuuden, kun siskoni taas on perinyt äitimme pitkäsäärisyyden, mutta ei kai kukaan väittänytkään elämän olevan reilua) tai farkuissa pitkät lahkeet, mutta aina ne laahaavat maata. Joissain merkkifarkuissa tietysti on lahkeen pituus jopa valittavissa, mutta en ole sillä tavoin hifistelijä, joten lahkeeni ovat aina liian pitkät.

Vaatekaapistani taisi löytyä yhteensä kahdettoista (12) farkut. Yhdet on sellaiset, joita käytän lähes päivittäin kotoani poistuessa (ja rehellisyyden nimissä ne eivät edes olleet vaatekaapissa vaan tuolissa). Hyvät mutta rispaantuneet. Tosin olen ne joutunut vyöllä varustamaan, jotta tätä nykyä pysyvät ylhäällä. Yhdet farkut on uusimmat ja vähiten käytetyt housuni, jotka ovat täydelliset 70-luvun leveälahkeiset farkut, mutta lahje on niin leveä (ja liian pitkä), että kengät peittyvät kokonaan niiden alle ja lahje laahaa maata sekä etu- että takaosastaan(*. Seitsemät farkut olivat auttamatta liian isot. Laskin mielessäni kuinka paljon rahaa niissä on mennyt kankkulan kaivoon. Muutama satanen ainakin. Toki olen niitä joskus käyttänytkin. Sitten oli vielä parit farkut, jotka ovat väljät, mutta sopivat aivan hyvin esimerkiksi johonkin remppa- ja muuttohommaan. Harmi vaan, että en ole remppaamassa enkä muuttamassa. Yhdet kohtuullisen vanhat farkut olivat melko sopivat, mutta niiden malli on kyllä niin viime vuosikymmeneltä, ellei jopa -tuhannelta, etten niitä töihin kehtaa laittaa.



Mikäkö oli pointtini? No se, että toivottavasti maaliskuun lopussa ei tule enää mitään shokkipakkasia, jotta tarkenen mennä hame päällä töihin.

Kaupasta saa farkkuja, te sanotte? No niin saa, mutta ensinnäkään ei ole rahaa ja toisennakaan ei ole mitään järkeä ostaa nyt uusia housuja, ellei tosi halvalla saisi. Ja farkkuja harvoin saa. Nimittäin optimistina uskon kesän lähestyvän huimaa vauhtia ja kuka nyt kesällä housuja pitää? Lisäksi sisäinen optimistini kuiskuttaa, että jos nyt ostaisin housut, niin ihan pian ne taas olisivat liian isot.



Ai niin, onhan sitten vielä kahdet "motivaatiofarkut", jotka äidin jäämistöstä otin itselleni. Ne ovat siis kovin nuorekkaan näköiset farkut enkä muista äidin koskaan pitäneen niitä (koska liian nuorekkaat). Ne taas eivät mahdu päälleni vielä. Sitten kun mahtuu, niin taidan palkita itseni pullolla kuohuvaa!

Nuo kuvat eivät jotenkin edes kerro koko totuutta siitä, miten löysät nuo housut ovat. Pehmo-Ihaani mahtui noihin alemman kuvan farkkuihin yhtä aikaa kanssani, mutta siitä en saanut käsivaralla otettua kuvaa. Lahkeiden pituuden nuo kuvat taas paljastavat paremmin kuin hyvin.

***

Tämä oli vähän erilainen kuva päivässä -juttu. Se haasteaiheen pelko taitaa tulla siitä, että en tiedä uskallanko heittää noita farkkuja (7 kpl) pois ja pelkään, että jonain päivänä tuon kokoiset housut ovat minulle taas oikein sopivat, jos ei jopa tiukat.

3 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

Aika tosi hieno juttu noiden housujen kanssa! Ehdottaisin ostamaan yhdet väliajan housut, kyllä niillä pärjää, eikä ne ole niin hirmu kalliit. Sit niistä tulee myöhemmin ne remppahousut.

-ja heitä ne isot pois (paitsi yhdet jätä muistoksi, niin voi joskus ihmetellä, kuinka monta Ihaata niihin mahtuisikaan). :)

Tiina kirjoitti...

Joo, täytyy ehkä säästää ne kaikista isoimmat housut. Luultavasti ne on kyllä olleet jo ostettaessa vähän liian isot, joten ehkä se on vähän fuskaamista.

Täytyy käydä kaupoista katsomassa, josko löytyisi jotkut suht edulliset housut. Farkkujen hinta on yleensä lähempänä viittäkympiä vähintään, että ihan niin paljoa en rupea sijottamaan.

Ana kirjoitti...

Miusta kilojen/senttien menettäminen on niin rikastuttava juttu, että en edes miettis isoksi jääneiden farkkujen hintaa! Ja onnittelut päälle!

(Hierojani kysyi käsillään tänään, olenko laihtunut. Valitettavasti jouduin vastaamaan että en. Saattaa tietysti olla jotain jumpan mukanaan tuomaa kiinteytymistä, mene & tiedä.)