16. kesäkuuta 2008

Frankly, my dear, I don't give a damn

Alcinoe kehotti laittamaan blogiinsa sen elokuvan pätkän, mihin itsensä identifioi tai mikä on kolahtanut kaikista kovimpaa. En tiedä voiko sanoa, että identifioin itseni tähän, mutta en oikeastaan nähnyt muita vaihtoehtoja. Äskenkin nousi iho kananlihalle kun katsoin tuon.





Kyseinen elokuva on kokonaisuutena jotain niin upeaa, että en kyllästy siihen varmasti ikinä.

***


Onnistuin pilaamaan ilmaston tänään lahjakkaasti. Kuvittelin tekeväni hyvän teon, joskaan en kovin pyyteettömän sellaisen. Arvelin saavani asiasta ehkä pienet torut, koska en kysynyt ennen toimimista, mutta en kuitenkaan osannut odottaa toisen osapuolen reaktion olevan sellainen kuin oli. Typerä lapsellinen innostukseni muuttui hirmuiseksi pettymykseksi ja toinen taas ärsyyntyi vähintään yhtä paljon. Ja aivan eri syystä kuin olin odottanut. Pieni lumipallo kasvoi hirmuiseksi ja muuttui lopulta lumivyöryksi ja romahti ja levisi ympäri tienoita ja nyt kaikki on paskaa. Sanovat riitelyn puhdistavan ilmaa, mutta ei sen nyt ihan näin tarvisi räjähtää kuitenkaan. Onneksi "anteeksi" on sana, joka usein korjaa aika paljon.

Jos tästä jotain positiivista pitää hakea, niin ainakin sain sen adrenaliinin voimalla pyykättyä ja tiskattua. Nyt vaan särkee päätä, joten pitäisi kai mennä nukkumaan. Nälättäiskin.

Hyvää yötä, piltit.

Ei kommentteja: