17. kesäkuuta 2008

Kun mikään ei riitä...

Ja kun tässä ei nyt riittävästi muuten ole ollut vastoinkäymisiä viimeisen vuorokauden sisällä, niin aamulla vaatekaappini päätti romahtaa. Siirsin pyykkitelinettä, joka oli ko. kaapin oven edessä. Kaapin ovi aukesi ihan itsellään ja koko vaatepuu vaatteineen kaikkineen lensi sievässä kaaressa eteisen lattialle. Suoraan ulko-oven eteen. Olin muutenkin jo vaarassa myöhästyä bussista siinä vaiheessa ja sitten se kaapin sisältö tukki viimeisenkin ulospääsyn mahdollisuuden. Teki melkein mieli itkeä siinä viskoessani ja potkiessani niitä vaatteita sivummalle, mutta en sitten jaksanut. Varmaan ne tässä päivän aikana tekevät jonkun taktisen siirron siellä eteisessä enkä pääse enää takaisin kotiin illalla.

Joku varmaan pilailee minun kustannuksellani nyt.


Ps. Laitan kuvallisen todisteen tapahtuneesta kuvablogin puolelle, kunhan ensin pääsen kotiin. Jos pääsen.

12 kommenttia:

Junior Jones kirjoitti...

örf! Voi sitä... ;D

Mimmu kirjoitti...

*silittää päätä* Jos ne ovat linnoittuneet oven taakse, niin saatpa ainakin syyn kutsua vaikkapa huoltoyhtiön miehen tai kivannäköisen naapurinpojan avamaan sitä ovea. ;)

Junior Jones kirjoitti...

Tai palokunnan!80

Mimmu kirjoitti...

Joo! Palomiehethän on aina ja poikkeuksetta hyvännäköisiä nuoriamiehiä. Eikö totta?

Kami kirjoitti...

Bensaa ja tulitikkuja, tipuseni, bensaa ja tulitikkuja.

Junior Jones kirjoitti...

Tai kutsut Kamin apuun. On sekin aika komea - ainakin oikeasta yläkulmasta takaapäin. ;D

Alcinoe kirjoitti...

Näen jo otsikot.

Alcinoe kirjoitti...

Äh, nyt tuo kommentti teki Kamista etusivun jutun, kun piti palokuntaan viitata. Äh. Öh.

Tiina kirjoitti...

:D :D :D

Joku pitää siis kutsua kuitenkin ja sitten pääsen etusivulle Kamin kanssa.

Alcinoe kirjoitti...

Jotain tällaista. Eihän levinneeseen vaatekaappiin mikään muu auta. =)

Tiina kirjoitti...

Hyvä, että täältä löytyy aina neuvot ja apu kaikkeen. :D

Kami kirjoitti...

Eipä kestä. Minulla on yksinkertainen ja vähintään riittävä ratkaisu aina kaikkeen.