9. kesäkuuta 2008

Cheer up boys, your make up is running!


Täällä sitä taas ollaan! Olen nyt palannut haistelemasta Lontoon tuulia. Oli oikein kiva viikonloppu ja reissu. Pitäisi kuulemma kertoa kaikki, mutta ehkä jonkinlainen tiivistelmä on riittävä matkaraportiksi. Teksti saattaa olla muuten vähän hajanaista ja edetä epäjohdonmukaisesti, koska kirjoittelen tässä töiden ohessa, mutta pakkohan tämä on purkaa systeemeistä nythetipian!

Lauantaiaamuna siis kokoonnuttiin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Siellä saatiin heti Fostersin vip-passit sekä keikkaliput Wembleylle. Suomen päässä jengi oli hyvin hajallaan ja mietin silloin, että näinköhän huonosti tämä homma on organisoitu, mutta kyllähän se siitä selkeämmäksi muuttui sitten lähetessämme Lontoota. Helsinki-Vantaalla hengaili myös 69 Eyes. Siis koko bändi. Eivät tulleet kuitenkaan Lontoon koneeseen meidän kanssamme, vaan matkasivat sitten jonnekin muualle. En kysynyt minne. Ensimmäiset sydämen tykytykset aiheutti kuitenkin Voicelta tuttu Jukka Rossi, koska... no onhan se vaan niin sulkku! Eikö, hä?! (Voisin kohta varmaan lisätä harrastuksiini "25-vuotiaat kiharapäät". Mitä? Kehdonryöstäjä? Minäkö?) Onneksi olin kuitenkin asiasta etukäteen varoitettu, etten ihan laskenut alleni tyypin tallustellessa näköpiiriin. Jukka tuli siis Voicen kuvaaja-duden kanssa samalle reissulle ja kuvailivat siellä jotain juttuja, joten Voicelta varmaan näkyy joskus jotain ohjelmaa Foo Fightersin keikkamatkalta. Toivottavasti minä en näy siellä kuitenkaan. En ajatellut ryhtyä julkkikseksi kuitenkaan, toisin kuin eräät.


No joo, sitten lennettiin kuitenkin Lontooseen ja Lontoossa meidät jaettiin kolmeen ryhmään: sinisiin, punaisiin ja vihreisiin. Minä olin sininen. (Tämähän on äärimmäisen tärkeä tieto teille). Busseilla matkattiin lentokentältä hotellille, joka oli ihan kivenheiton päässä Heathrowsta. Hotellissa saatiin avaimet huoneisiin (aika yllättävää) sekä sandwichit ja vesipullot. Sitten saatiinkin haahuilla pari tuntia, kunnes mentiin syömään hotellin buffettiin. Ruokakin siis meni Fostersin piikkiin, joten navan sai ahtaa ihan täyteen. Harmillista tosin, etten ole oluen ystävä, koska sitä olisi ollut tarjolla enemmän kuin esimerkiksi vettä. Ruoka oli hyvää ja palvelu vähän liiankin hyvää, sillä hakiessamme jälkiruokaa oli pöytämme jo korjattu ja se vähäinenkin vesi viety pois. Ruoan jälkeen täytyikin siirtyä sitten hotellihuoneeseen juomaan, kerta ravintolassa se tuntui olevan aika kortilla. Ruoka oli hyvää, jälkiruoka oli vielä parempaa.

Päivällisen jälkeen ehti hetken maata vatsansa vieressä, kun sitten päästiinkin lähtemään kohti Wembleyn uudenkarheaa stadionia. Stadion on siis rakennettu vasta vuosi sitten ja ensimmäinen konsertti ikinä siellä oli George Michaelin. Uu. Knoppitietoa. Wembleylle mahtuu 90.000 ihmistä kaikkiaan ja sen iltaisin valaistu kaari nousee jonnekin 140 metrin korkeuteen ja näkyy kauas. Lisää knoppitietoa. Ja kyllä se sitten olikin iso! Se stadion siis. Kesti melko kauan löytää omat paikat sieltä valtavasta katsomosta. Ehkä osin siitäkin syystä, että menimme ensin ihan väärään paikkaan, mutta kenen syy se on, jos opastus on liian kehnoa? Harmillisesti tuossa vaiheessa oli niin hässäkkää, että ohitimme vain paitojen myyntipisteet ja myöhemmin ei enää tarjoutunut tilaisuutta mennä ostamaan paitaa. No, jäin sitten paidatta. Yritän kestää tämän. Lopulta kun löysimme oikeat penkit niin kävi ilmi, että lämppärit olivat jo soittaneet. Eikä kauaa tarvinnutkaan odotella, kun Foo Fighters nousi lavalle ja loppu olikin sitten yhtä ekstaasia.

Konsertti oli oikeasti aivan tajuttoman hyvä! Bändi soitti ensinnäkin ainakin kaksi tuntia, jos ei hieman ylikin. Keikka alkoi heti rytisten The Pretenderillä ja jatkui yhtä vauhdilla. Välillä oli vähän rauhallisempi vaihe, jonka jälkeen tempo taas lisääntyi siihen malliin, että konsertin lopussa tunnelma räjähti kattoon (mikäli Wembleyllä sellainen olisi) ja ihan konkreettisestikin alkoi ilotulitukset paukkua. Enkä olisi kyllä halunnut lähteä pois. Oli aika uskomaton tunnelma olla siellä 86.000 muun ihmisen kanssa katselemassa ja kuuntelemassa Foo Fightersia. Ja taisi se Dave Grohlistakin olla aika uskomatonta, kun taisi tuo hetkeksi Best of You -biisin aikana liikuttua kyyneliin asti. Encoressa oli mukana yllätysmomenttikin, josta tosin joillain oli vihiä jo etukäteen, sillä Led Zeppelinin Jimmy Page ja John Paul Jones tulivat lavalle mukaan jammailemaan. Tyypit soittivat kaksi kappaletta. Ensimmäinen oli Rock 'n' Roll, jonka lauloi Foo Fightersin rumpali Taylor Hawkins ja Dave Grohl siirtyi hakkaamaan rumpuja. Toinen Zeppelinin kappale oli Ramble On, jonka sitten lauloi taas Dave. Ja sen jälkeen Led Zepit häippäsivät lavalta ja tuli vielä pari Foo Fightersin kappaletta, viimeisenä muistaakseni jo tuo edellä mainitsemani Best of You. Olipa muuten hengästyttävän hieno keikka, etten sanoisi. Olisittepa voineet olla mukana. ;D

Keikan jälkeen siirryttiinkin sitten yllättävän sujuvasti takaisin linja-autoille ja köröteltiin kohti hotellia alkuun vähän vähemmän sujuvasti. Bussissa alkoi nukuttaa ihan turkasesti eikä silmät enää meinanneet pysyä auki. Hotellissa sitten hetken höpöttelyn jälkeen uni tuli todella nopeasti ja aamulla heräsimme säikähtäin johonkin outoon ulinaan. Hetken siinä mietittiin, että pitäisikö juosta yöpaidassa pihalle vai mitä, mutta ulinan aiheuttaja taisikin olla good old brittiläiset vesiputket. Ihme kyllä hotellissa tuli sekä kylmä että lämmin vesi ihan samasta hanasta, joten ihan ikivanha systeemi se ei ollut. Suihkussa tosin oli mystinen alasuihku, joka ei ylttynyt päälaelle asti, jos ammeessa seisoi, ja yläsuihku, josta ei saanut tulemaan vettä mitenkään. Käänsin ja väänsin, mutta en saanut sieltä mitään ulos. Hiukset piti siis pestä melko erikoisessa kumara-asennossa...

Huoneen hintaan sisältyi aamiaisbuffet, jonka kävimme sitten hotkimassa. Kahvi oli muuten aivan järjettömän pahaa, mutta heräsi sillä ainakin. Aamiaisen jälkeen oli vapaata aikaa huuhailla. Emme sitten viitsineet lähteä käymään Lontoon keskustassa, koska se olisi vaatinut ramppaamista edes takaisin hotellilta lentokentälle ja lentokentältä metrolla keskustaan sekä sama toiseen suuntaan, ja huoneiden luovutus oli luonnollisesti jo klo 12. Check-outin jälkeen saatiin vielä yhdet sandwichit ja vesipullot, joten nälkää tuolla reissulla ei tosiaankaan tarvinut nähdä. Lontoossa oli muuten eilen tosi lämmin ja aurinkoinen päivä, joten vähän sieltä harmitti lähteä niin pikaisesti. Olisiko voinut parempaa päivää olla tassutella ympäri Lontoota, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Tosin silloin sataa melko varmasti.

Sittenpä siirryimmekin taas busseilla takaisin Heathrown lentokentälle, jossa kaikki sujui hyvin jouhevasti, vaikka meitä olikin iso lössi liikkeellä. Heathrowlla parasta oli tietysti ne kaikki kaupat. Ostin viidellä punnalla union jack -kuvioidut pienet, mutta äänentoistoltaan sitäkin heikkolaatuisemmat kaiuttimet mp3-soittimeeni. Ostin myös vaahtokarkin näköiset kuulokkeet (ne on kyllä hienomman väriset livenä) samaiseen soittimeen, koska niistä Skullcandyn kuulokkeista on mennyt toinen piuha poikki. Ostin myös kirsikkahilloa (teki mieli) ja jättestoran Tobleronen. Mitäs muuta..? Niin ja hotellin giftshopista ostin Mind the gap -mukin. Muuten rahat säästyi kuitenkin aika hyvin, koska kaikki ruokailu meni muiden piikkiin. Lennolla kotiin päin saatiin vielä Fostersilta sellaiset yhden gigan Creativen Zen Stone -soittimet, joissa on valmiiksi jo jotain musiikkia sisällä. Täytyy tänään illalla tsekata mitä kaikkea sinne on ladattu oikein.

Lontoossa oli hassua muuten huomata se, miten amerikkaa sitä tulee itse puhuttua. Esimerkiksi roskista käytin sanaa "trash" eikä lentokenttävirkailija meinannut ymmärtää minua ensin, kunnes korjasi kyseessä olevan "garbage". Tietysti. Vaikka oikeasti tykkään kyllä paljon enemmän brittienkusta, mutta televisiolla on selkeästi suuri vaikutus enkun kieleeni. Enkä ikinä sano "yes" vaan suusta pullahtaa aina "yeah", mikä muuten ärsyttää itseäni aivan järjettömän paljon. Täytyy varmaan ruveta katselemaan enemmän brittiohjelmia ja käydä useammin Lontoossa. Molempia, mutta erityisesti jälkimmäistä, tekisin hyvin mieluusti.

Laittelen kuviakin ehkä jossain vaiheessa, kunhan jaksan purkaa ne koneelle ja pienennellä yms. Kuvablogista voitte vilkaista alkuun ihan paria kännyllä otettua kuvaa. Ja palaan toki vielä asiaan, jos jotain oleellista unohtui reissusta kertoa!


Tuliko nyt kuitenkin kaikille selväksi, että se keikka oli aivan järjettömän huippu?!!?



Ps. En jaksa/ehdi oikolukea, joten ohittakaa kaikki kirjoitusvirheet tai muut järjettömyydet...

12 kommenttia:

ipi kirjoitti...

Kuulostipa hyvältä reissulta. Minäkin tahdon jonnekin isoon konserttiin, kunhan saan tämän paniikkihärön selätetty.

olin lukemassa edellistä postaustasi, kun se yhtäkkiä vaihtui uuteen. En meinannut aluksi ymmärtää, mitä tapahtui :)

ylläri kirjoitti...

Oli siis selkeästi tosi kurjaa... :D

Annikki kirjoitti...

voi ehtoota, mikä matka! :)

Mymskä kirjoitti...

Uuh, aah, ooh. En kai minä tässä voi muuta sanoa. Hitto, miten hieno homma. Väitän, että jää top kymppiin elämän hienoimmissa kokemuksissa...

--KATA-- kirjoitti...

Hienolta kuullostaa!!

Tiia kirjoitti...

Ääh, oon kade. En tosin välttämättä tuosta keikasta (koska itsehän olen kasvanut tynnyrissä enkä osaa nimetä edes yhtäkään FF:n piisiä), mutta koko Lontoosta, puhumattakaan nyt noista vaahtokarkkikuulokkeista!

Mut niin, meemilläkin tässä paiskaisin.

sirtsu kirjoitti...

Oih ja voih. Kuulosti kyllä tosi tylsältä ja mitäänsanomattomalta matkalta. Ei minun vaan olis tehnyt mieli ollenkaan olla mukana.

(Jos olisin Pinokkio, saattaisi nenäni nyt hivellä pölyjä screeniltäni...)

No oikeesti olen vähän kade, mutta iloissani teidän puolesta noin huisista matkasta ja elämyksistä. IIH!

purrrrina kirjoitti...

Mä oon positiivisesti kade= olen tosi iloinen siitä, että sait nauttia vuosisadan keikasta, mutta olisin toivonut itsekin saavani olla mukana siellä. WAU! Oikeesti, iso WAU!

Alcinoe kirjoitti...

Ihan hymy tuli kun tätä luin.

Tiina kirjoitti...

Ipi, olitpa hyvään aikaan paikalla. :D
Joo, on noi kyllä omanlaisensa elämys, vaikka bändiä ei juuri paljain silmin näekään. :)

Ylläri, tosi... :D

Annikki, ehtootapa hyvinkin. :D

Mymskä, uskon kyllä että jää. :)

Kata, ja oli kanssa. :)

Tiia, vaahtiskuulokkeetkin on kyllä ihkut. Ja meemiin vastataan. :)

Sirtsu, uskon että olisit tykännyt. Harmi ettei voinut ottaa jotain kymmentä tai sataa kaveria mukaan!

Purrrina, positiivisesti kade saa olla. :) Olisit varmasti tykännyt!

Alcinoe =)))

Villez kirjoitti...

No ei aivan turha reissu tainnut olla? :)

FF:stä en niin kade jaksa olla, vaikka nekin olisi kiintoisaa livenä nähdä, mutta Pagesta ja JPJ:stä sen sijaan olen häpeämättömän kateellinen.

Taisi Grohlin poika itse olla eniten innoissaan tapahtumasta :) Dave on vuosien mittaan useasti ilmaissut äärettömän kovan Zep-fanituksensa. Joissakin huhuissa sitä on jopa oltu istuttamassa Zeppelinin rumpupallille reunion-kiertueelle, ja itse on kommentoinut, että jos tilaisuus tulisi niin FF jäisi niille sijoilleen samantien.

Tiina kirjoitti...

No uskon kyllä, että Dave oli itse innoissaan siitä! Oli sitä kuulemma suunniteltu viimeiset puoli vuotta.
Taisi olla aika kokemus sekä bändille että katsojille. :)