3. elokuuta 2008
Blah
Selkä on kipeä. Sattuu. En oikein tiedä miten olisin, kun mikään ei ole hyvä. Eilen kaikki oli ihan hyvin, tiskailin, pesin pyykkiä, kävin suihkussa... Siinä minä sitten istuin keittiön pöydän ääressä syömässä ja nousin ylös hakeakseni jotain, niin en meinannut saada selkää suoraksi ja sattui niin hemmetisti. Kuvittelin vielä siinä vaiheessa, että se menee ohi, mutta ei se kyllä mennyt. Koko illan sattui ja yritin maata ja istua ties miten. Ajattelin, että se menee yön aikana ohi, mutta ei se sittenkään mennyt. Voihan perhana. Nyt kävelen kuin joku vanha kehäraakki tai raskaana oleva pidellen selkääni ja ähisten ja puhkien. Otin äsken vähän voimakkaamman särkylääkkeen, josko se auttaisi. Ei siihen nyt niin pahasti satu, että tässä sänkypotilaaksi tai sairaslomalle joutaisi, mutta olisi ihan kiva jos ei sattuisi ollenkaan. Mene pois, paha selkäkipu!
Tänään on taas sunnuntai. Huomenna on maanantai ja on taas aamulla raahauduttava töihin. Vaikka töissä onkin ihan kivaa, niin silti se ei ajatuksena kovin suuresti huvita. Mietin tuossa, että kun tässä jossain vaiheessa täytyy siirtyä ihan oikeaan työelämään, niin ahdistuin melko kovasti. Jotenkin sellainen 8-16 -elämä tuntuu ihan kauhean raskaalta ajatukselta. Viikossa on kaksi päivää kun ei tarvitse istua kahdeksaa tuntia jossain konttorilla, vuodessa viisi viikkoa lomaa. Sehän on ihan kamalaa. Ja sitä samaa pitäisi sitten tehdä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jonnekin 65 ikävuoteen saakka, tai mikä se eläkeikä silloin nyt sitten onkaan. Todella ahdistava ajatus! Tekisin mieluummin jotain vähän vapaamuotoisempaa hommaa tai vaikka etätöitä. Töissä käynnissä on toki hyvä puoli ne työkaverit, mutta en välttämättömäksi löytää parhaita ystäviäni työpaikalta, mikäli työn ulkopuolinen elämä on tyydyttävää.
No, kun nyt sais edes jotain töitä...
Pakko muuten palata vielä tuohon eiliseen Robbie-teemaan.
Kami, melko olemattomat laulutaidot, yes?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Tuollainen kummallinen selkäjuttu mulle iski taannoin - suihkussa! Se oli ihan järkyttävää, kun en päässyt mihinkään suuntaan siitä koukusta... Onneksi se sitten meni ohi kuitenkin, kävely auttoi siihen vaivaan, toki hyvin malttillisesti annosteltuna.
Joku lukko tai kramppi se minusta oli, napsahti vain ihan varoittamatta.
Toivottavasti sinullakin helpottaa pian.
No tuota... Mua ihan pikkasen ahdistaa, kun se viiden viikon loma on nyt lusittu ja huomenna pitää taas mennä töihin. Äääh! Onneks en aina ole töissä 8-16. Työajat sentään vaihtelee. (Jotain positiivista). Mutta ei se mitään auta. Aina on mentävä. No, enää 30-40 vuotta hoidettavana...
Toivottavasti selkä on jo ookoo.
Robbie on hyvä jätkä!
PS. Ja hei muuten, mun KUVA näkyy!
Mymskä, mä en sentään onneksi jumittunut suihkussa mihinkään kyyryasentoon. :D
Kyllä tää tästä.
Sirenita, asiaa tietysti jossain määrin helpottaa, jos tykkää työstänsä. Se se vasta olisi kamalaa, jos joutuisi päivittäin tekemään jotain, joka ei nappaa yhtään.
Ei se selkä vielä ookoo ole, mutta parempi. :)
Hei jee, sun kuva näkyy! ;D
Hierojalle vaan Tiinuska:)
Etkä suinkaan ole ainut, jota ahdistaa kahdeksasta neljään elämä! Mä en ymmärrä tällasta, voi kun sitä olis kultalusikka suussa syntynyt ärsyttävä akka, jonka ei tarvitsisi tehdä päivääkään töitä elämässään. Vois vaikka opiskella lopun ikäänsä tai taiteilla jossain omassa ateljeessa... vaan tasan ei käy onnen lahjat:)
Terkuin
Euggis
Moikka Euggis, pitkästä aikaa! :)
Joo, hierojaa on jostain kumman syystä ehdotelleet muutkin.
Mä kanssa haaveilin eilen, että olisin niin rikas, ettei tarvisi tehdä muuta kuin sitä mitä sattuu huvittamaan. Pitäis voittaa varmaan lotossa... :D
Mikäli etsit töitä ns. omalta alalta, työajat eivät välttämättä ole kovinkaan tiukasti sidottuja. Ainakin minulla on ollut mukavasti neuvotteluvaraa niiden kanssa, enkä enää voisi oikein kuvitella käyväni töissä, jossa työaika olisi rajattu toimistoaikoihin tms. (tai oikeastaan muutenkaan tiukasti rajattu).
Täytyy tunnustaa, että joskus liukuvia työaikoja pitää jo itsestäänselvinä, että vasta toisten niitä kummastellessa pitää itseään taas hetken jotenkin onnekkaana.
Onhan mulla nytkin liukuva työaika, tosin tietyissä rajoissa. Se voisi mun puolestani olla sellainen, että joka päivä ei tarvisi liukua ollenkaan työpaikalle.
Jos se 8 h/päivä täytyy olla kuitenkin paikalla, niin sitten olen mieluummin aamusta varhain kuin että koko ilta menisi istuessa töissä.
Niin no, tarkoitin oikeastaan normaalia "liukuvaa" työaikaa vapaampia aikatauluja. Kuten sellaista "Työaika on 80 h/kk. Tarkistetaan kerran kuussa." -tyyliä (on koettu). Toki töihin kuuluu kommunikointipuoltakin, joten esim. pelkästään öisin töissä käyminen ei todennäköisesti kovin pitkään työnantajille sopisi. Ja palaverit ja muut pakolliset kiusanteot on toki kuitenkin sovitettava jonnekin.
Meikällä muuten on tuollainen työaika, ettei tarvi tehdä täyttä työaikaa. Palkka tulee sitten tehtyjen tuntien mukaan ja systeemi on ainakin tähän asti kelvannut pomolle. Tosin yleensä kuukausi jääkin vain noin kahta päivää vajaaksi.
Nyt kun ei ole mitään asuntolainoja eikä alaikäisiä huollettavia, niin tuo on oikein passeli järjestely. Se raha joko menisi turhuuksiin tai sitten makoilisi inflaatiota pienempikorkoisella tilillä, koska olen niin finanssisärki.
Ei tuo minusta mitenkään hullummin laulanut. Villianssilla on kyllä kelpo ääni, mutta varsinaisena valttina on tuo sarmi.
Minullahan toki on parempi ääni, vaikka en olekaan noin paljon harjoitellut.
DorianK, siinä on tietysti se riski, että jos mulle annetaan liian vapaat kädet, niin sitten en saa mitään aikaiseksi... :D
Eeva, tuohan on kätevä, mikäli taloudellinen tilanne sen vaan sallii. Tietysti olettaen että niitä hommia on kuitenkin edes sen liki täyden kuukauden, eikä vaikka vain 40 h/kk.
Tuplis, joo, karismahan se varmaan onkin Robbien suosion suurin salaisuus. Mutta ei se nuotin vierestäkään laula.
Ei, taitava laulajahan on kyseessä. Paljon minua taitavampi. Kunhan leijuin oman ääneni paremmuutta, vaikka en osaakaan sitä käyttää likikään noin hyvin.
Mulla ainakin on sata kertaa parempi lauluääni kuin Robbiella. Silloin kun laulan kotona. Yksin. Kun kukaan muu ei kuule. ;D
Jaa, minun lauluani on aika moni kuullut. Ja kehunut.
Lähetä kommentti