No nih. Tänään on huomattavasti parempi päivä kuin eilen tai toissapäivänä tai sitä ennen. (Ailahtelevainen? Kuka? Minäkö?) Enää ei vituta ihan joka asia, vatsassa ei kyde laukeamisvaarassa oleva atomipommi ja ulkonakaan ei sada. Aamulla oli jopa aurinkoista ja lämmintä, saatoin tassutella varvastossuissa töihin. Koska senhän olen pyhästi sodassani tätä kesää vastaan päättänyt, että sukkia en perhana vieköön laita jalkaani elokuussa!
Aimo Pamaus kirjoitti tänään (tai siis ainakin luin sen tänään) autokoulukokemuksistaan ja ajattelin jakaa omat (karmivat) muistoni myös teidän kanssanne...
Pari ensimmäistä ajotuntia minulla oli oikein mukava ja leppoinen ajo-opettaja. Kyseli ja jutteli kaikenlaista ja yritti saada minua pelokasta rentoutumaan. Opiskelin silloin (12 vuotta sitten) kauppaoppilaitoksessa ja ajo-opettaja höpötteli Kari Peitsamon sitten laulaneen ihan totta siinä laulussaan, että kauppaopiston naiset todella kääntää sun pään. (No jaa, olin alaikäinen, mutta se oli kyllä ihan harmitonta läppää minun mielestäni). Ainut omituisuus tuossa ajo-opettajassa oli se, että hän tykkäsi vetää munkkia aina ja joka välissä kun vain oli mahdollista. Hän kehuskeli myös väistöliikkeitäni, kun yksi meinasi vetää kolmion takaa eteen (muistan tämän vieläkin, koska se taisi jäädä viimeiseksi kehuksi siinä autokoulussa). Siihen se riemu ja mukavuus sitten loppuikin.
Seuraavilla ajotunneilla sain opettajakseni toisen ukon, kyseisen autokoulun omistajan, joka oli jo ulkoisesti hyvin epämiellyttävän näköinen. (Anteeksi nyt vaan, jos joku tunnistaa kyseisen tyypin tästä jutusta, mutta näin minä sen muistan). Ensimmäinen kommentti hänen suustaan oli muistaakseni jotain melko sovinistista, en tosin enää muista mitä, mutta muistan että vaatetukseni jotenkin nolotti minua sen jälkeen. (Oli kesä ja olin laittanu hameen tai polvimittaiset housut tjsp.) Siitä eteenpäin ajotunnit olivatkin yhtä helvettiä. Milloin tyyppi pakotti minut pysähtymään punaisten valojen ajaksi suojatien päälle Sammonkadun risteykseen (arvatkaa vaan nolottiko jököttää siinä) ja milloin sain huutoa mistäkin asiasta. Kerran ajoin keltaisilla läpi liikennevaloista, niin ajo-opettajani huusi kuin palosireeni, että "tämäkin katastrofi oltaisiin vältetty, jos olisit jarruttanut ennen liikennevaloja!!!" (Kuka oikeasti jarruttaa, jos on vihreät valot?)
Ikinä en muista hänen sanoneen minun tehneen mitään oikein tai hyvin, mutta jokaisesta väärästä liikkeestä sain kyllä taatusti kuulla. Kun yritin peruuttaa tolppien väliin, niin sain kuulla pään aukomista naisen logiikasta, jonka jälkeen se peruutus ihan taatusti epäonnistui. Ennen inssiä kävin harjoittelemassa vielä viimeisen kerran ja ajo-opettaja sanoi tiukasti, ettei aio sitten neuvoa tällä kertaa yhtään. Yhdessä kohtaa sitten tein virheen, enkä tajunnut mitä, joten hän ajatti minua jotain kymmenen kertaa samasta kohdasta ja jankutti, että joko nyt tajusit mitä teit, joko, joko?!? No en tajunnut. Siinähän oli sitten stop-merkki, jota en vaan huomannut. Siitä sitten lähdinkin "levollisin mielin" inssiin. (Ajo-opettaja ei luojan kiitos tullut mukaan inssiajoon!) Kirjallisista kokeista ja inssistä pääsin kyllä molemmista läpi ihan ensimmäisellä yrittämällä, joten en taatusti ollut edes surkeimmasta päästä ajajia, mutta uskotteko jos sanon, että tuon ajo-opetuksen jälkeen suorastaan nautin autolla ajamisesta? Älkää uskoko.
Äsken kun naputtelin näitä hommiani tässä, niin tuli yhtäkkiä sellainen kummallinen olo, että olen joutunut johonkin aikaluuppiin. Ikään kuin sama kohta olisi toistunut yhä uudestaan. Mutta ei kai sentään. Yhtäläisyyksiä oli vain kovasti. No, nyt poistun täältä luupista ja lähden kotiin vaikkapa pienille torkuille. Että jaksaa sitten taas temmeltää.
Moi moi!
Ps. Miksei kukaan sanonut, että tuon eilisen postauksen otsikossa oli kirjoitusvirhe? Huomasin sen vasta ihan äsken!
Pps. Tässä postauksessa saattaa olla useampikin kirjoitusvirhe, koska en ehdi nyt oikolukea.
Aimo Pamaus kirjoitti tänään (tai siis ainakin luin sen tänään) autokoulukokemuksistaan ja ajattelin jakaa omat (karmivat) muistoni myös teidän kanssanne...
Pari ensimmäistä ajotuntia minulla oli oikein mukava ja leppoinen ajo-opettaja. Kyseli ja jutteli kaikenlaista ja yritti saada minua pelokasta rentoutumaan. Opiskelin silloin (12 vuotta sitten) kauppaoppilaitoksessa ja ajo-opettaja höpötteli Kari Peitsamon sitten laulaneen ihan totta siinä laulussaan, että kauppaopiston naiset todella kääntää sun pään. (No jaa, olin alaikäinen, mutta se oli kyllä ihan harmitonta läppää minun mielestäni). Ainut omituisuus tuossa ajo-opettajassa oli se, että hän tykkäsi vetää munkkia aina ja joka välissä kun vain oli mahdollista. Hän kehuskeli myös väistöliikkeitäni, kun yksi meinasi vetää kolmion takaa eteen (muistan tämän vieläkin, koska se taisi jäädä viimeiseksi kehuksi siinä autokoulussa). Siihen se riemu ja mukavuus sitten loppuikin.
Seuraavilla ajotunneilla sain opettajakseni toisen ukon, kyseisen autokoulun omistajan, joka oli jo ulkoisesti hyvin epämiellyttävän näköinen. (Anteeksi nyt vaan, jos joku tunnistaa kyseisen tyypin tästä jutusta, mutta näin minä sen muistan). Ensimmäinen kommentti hänen suustaan oli muistaakseni jotain melko sovinistista, en tosin enää muista mitä, mutta muistan että vaatetukseni jotenkin nolotti minua sen jälkeen. (Oli kesä ja olin laittanu hameen tai polvimittaiset housut tjsp.) Siitä eteenpäin ajotunnit olivatkin yhtä helvettiä. Milloin tyyppi pakotti minut pysähtymään punaisten valojen ajaksi suojatien päälle Sammonkadun risteykseen (arvatkaa vaan nolottiko jököttää siinä) ja milloin sain huutoa mistäkin asiasta. Kerran ajoin keltaisilla läpi liikennevaloista, niin ajo-opettajani huusi kuin palosireeni, että "tämäkin katastrofi oltaisiin vältetty, jos olisit jarruttanut ennen liikennevaloja!!!" (Kuka oikeasti jarruttaa, jos on vihreät valot?)
Ikinä en muista hänen sanoneen minun tehneen mitään oikein tai hyvin, mutta jokaisesta väärästä liikkeestä sain kyllä taatusti kuulla. Kun yritin peruuttaa tolppien väliin, niin sain kuulla pään aukomista naisen logiikasta, jonka jälkeen se peruutus ihan taatusti epäonnistui. Ennen inssiä kävin harjoittelemassa vielä viimeisen kerran ja ajo-opettaja sanoi tiukasti, ettei aio sitten neuvoa tällä kertaa yhtään. Yhdessä kohtaa sitten tein virheen, enkä tajunnut mitä, joten hän ajatti minua jotain kymmenen kertaa samasta kohdasta ja jankutti, että joko nyt tajusit mitä teit, joko, joko?!? No en tajunnut. Siinähän oli sitten stop-merkki, jota en vaan huomannut. Siitä sitten lähdinkin "levollisin mielin" inssiin. (Ajo-opettaja ei luojan kiitos tullut mukaan inssiajoon!) Kirjallisista kokeista ja inssistä pääsin kyllä molemmista läpi ihan ensimmäisellä yrittämällä, joten en taatusti ollut edes surkeimmasta päästä ajajia, mutta uskotteko jos sanon, että tuon ajo-opetuksen jälkeen suorastaan nautin autolla ajamisesta? Älkää uskoko.
Äsken kun naputtelin näitä hommiani tässä, niin tuli yhtäkkiä sellainen kummallinen olo, että olen joutunut johonkin aikaluuppiin. Ikään kuin sama kohta olisi toistunut yhä uudestaan. Mutta ei kai sentään. Yhtäläisyyksiä oli vain kovasti. No, nyt poistun täältä luupista ja lähden kotiin vaikkapa pienille torkuille. Että jaksaa sitten taas temmeltää.
Moi moi!
Ps. Miksei kukaan sanonut, että tuon eilisen postauksen otsikossa oli kirjoitusvirhe? Huomasin sen vasta ihan äsken!
Pps. Tässä postauksessa saattaa olla useampikin kirjoitusvirhe, koska en ehdi nyt oikolukea.
11 kommenttia:
Mikä oli kirjoitusvirhe? Vai etkö ole vielä korjannut? (Sanokaa, että se oikeasti on tuo mielini. Näitä erikoisia väännöksiähän eri sanonnoista on vaikka mitä, joten ei voi olla varma.)
No kyllä mä ainakin tarkoitin sanoa, että "mieleni", mutta sehän on ihan jees, jos mielinikin käy. :D
Mulla oli kanssa Tampereella ajo-opettajan just tuollainen äijä. Kerrankin se sai separit kun pysähdyin puistossa siitä syystä kun vasemmalta tuli auto suoraan eteen. Ei olisi kuulemma saanut pysähtyä vasemmalta tulevan takia siitäkään huolimatta, että pysähtymättä olisi varmasti tullut törmäys. Varttia myöhemmin se käski pysähtymään tien laitaan, eikä suostunut lähtemään uudelleen liikkelle, ennenkuin myöntäisin, ettei sieltä vasemmalta mitään autoa ollut tullut (ja siis se auto oli suoraan edessäni, kyllähän nyt kuka tahansa siinä tilanteessa antaa sen mennä ensin, eikä pamauta päin.) Hullu äijä....
Mitnkäs muuten tuollaiset äijät suhtautuvat hitusen kypsempiin naisiin? Onko tietoa? Pitänee jossain välissä hankkia ajokortti, ja mietin, mitenköhän ne suhtautuvat fyysikkoon. :o
Äitini muuten aina jaksaa mainostaa, kuinka hänellä oli inssi, kun hän oli 8. kuulla raskaana. Hän on varma, että toinen osapuoli oli niin kiltti siksi, että pelkäsi kokelaan säikähtävän ja että sitten tulisi kiire sairaalaan. :D Hän kyllä olikin talon kokoinen siinä vaiheessa. Kaikki luulivat, että tulee vähintään kaksi. :o
Seeds, käytiinköhän me samaa autokoulua. :D
Tuo ei kyllä tosiaan kannusta pientä 17-vuotiasta liikenteen sekaan.
Ja kaikista järkyintä oli se, että jos joku näkee autokoulun auton jossain suojatien päällä seisomassa, niin varmasti siitä syytetään sitä autokoululaisparkaa eikä suinkaan opettajaa, joka seisoo sen jarrupolkimen päällä...
Eeva, en tosiaan tiedä miten kypsempiin naisiin suhtaudutaan. Riippuu varmaan tyypistä, tuollaiselle ei kannata mennä minkään ikäisenä.
Aika hurjaa varmaan ajaa ajokortti hervottoman vatsan kanssa. :D
Voi raasua. Tuollaisestahan pitäisi jo ottaa opetusluvat pois. Ainakin hintaan pitäisi sisältyä jonkinlainen debriefing mahdolliseten post-traumaattisten stressireaktioiden estämiseksi.
Minulla oli onneksi hyvät, ellei loistavat autokoulun opettajat, ja muukin henkilökunta.
Ah, niin tuttua, niin tuttua. Oma ajo-opettajani vuoroin kiukutteli naama punaisena, haukkui muita oppilaitaan ja välillä flirttaili antaumuksella. "Ihanaa kun olet tuollainen naisellinen nainen, kun pidät hameita, mä tykkään". Yäk. Sitten kun sain kortin ensimmäisellä yrittämällä, niin ällöherra oli aivan ihmeissään: "En olisi kyllä uskonut". Sitten paria kuukautta myöhemmin äklöopelta tuli postikortti (!) Italiasta, jossa se tankeroenglanniksi totesi, että "It would be nice to meet afternoon tea. Love, your driving teacher". Ää ää ää! Vaihdoin sitten autokoulua toista vaihetta varten.
JJ, vaikuttaa siltä, että autokoulun jälkeisellä terapialla olisi tarvetta useammallakin (nais?)kuskilla.
Muusikotar, mikä ihme noita ajo-opettajia oikein vaivaa?! Ja mä kun kuvittelin, että tuo minun oli joku spesiaalitapaus.
Minullakin oli aluksi oikein mukava ja hauska opettaja, mutta hän joutui pian aloittamiseni jälkeen sairaslomalle, minkä jälkeen opettajat vaihtelivat melko tiuhaan tahtiin. Joukossa oli joku ihan mukavakin, mutta esimerkiksi viimeinen vaikutti olevan elämäänsä kovin tyytymätön, minkä hän tietysti purki minuun.
En minä mikään hyvä oppilas kyllä ollutkaan, ja viimeisellä tunnilla ennen inssiä opettaja kirjoitteli ylös huomioita ajotavastani, kunnes kyllästyi (tai kunnes kynä kului loppuun) ja avautui niistä sitten päätään pudistellen. Inssiä edeltävänä päivänä iski kuitenkin ahaa-elämys ihan sattumalta (toisen ihmisen kyydissä istuessa) ja inssi menikin sitten läpi ilman yhtään merkintää. (Tosin minusta se olikin aika helppo koe, kun vertaa joihinkin muilta kuulemiini.)
Veikkaan, että viimeisen opettajani kuultua suorituksestani hän varmasti epäili minun lahjoneen tai uhkailleen inssin setää.
Motskarilla inssi meni ekalla läpi, kirjallinen kolmannella. Ei jaksanut lukea.
Jaa, ehkä käytiinkin, ehkä käytiin. Meitsin autokoulu (eka niistä, vaihdoin kun paloi käpy) oli kaupungin länsipuolella oleva pieni mesta, silloisen lukioni vieressä.
Lähetä kommentti