Eine Kleine Nachtmusik

Kävin eilen kaupungilla vähän shoppailemassa töitten jälkeen ja kävin One Wayssa, josta ostin muuten ainoastaan tämän kangaskassin. No kuitenkin siellä pyöriessäni jäin kuuntelemaan tarkemmin musiikkia, jota One Wayssa soitettiin. Kysyin sitten myyjäpojalta siinä ostokset maksettuani, että mitä levyä heillä oikein soitetaan. Tyyppi ei muistanut bändin nimeä, mutta haki levyn kannet takahuoneesta ja näytti niitä minulle. Bändi oli nimeltänsä Scars On Broadway, josta en ollut kuullut ikinä ennen. Myyjä olisi itse asiassa myynyt sen levyn minulle vaikka siitä saman tien, mutta eihän sitä nyt sikaa säkissä osteta ja silleen. Yritin kuitenkin kovasti painaa yhtyeen nimen mieleeni, kunnes saisin pistettyä sen jonnekin ylös. Ehdin sen tosin jo kerran unohtaakin siinä matkalla bussipysäkille (meinasin bussissa naputella sen sitten kännyyni ylös, kun kädet oli vähän niin kuin täynnä), mutta muistin sitten onneksi taasen.

Joo, no sitten kotona tsekkasin mikä bändi on oikein kyseessä. Sehän onkin joku System Of A Downin jämästä koottu bändi (miinus Serj Tankian, onneksi). Tuo ei kyllä luvannut kauhean hyvää, koska en ole fanittanut heitä koskaan. Olen lähinnä vain hermostunut ko. bändin tuotannosta. Olen nyt kuitenkin kuunnellut tätä Scars on Broadwayta youtubesta ja osa biiseistä tuntuisi olevan hyviä, ja osa taas muistuttaa vähän liikaa SOAD:ia. Hmm. No ehkä vähän petyin suurimpaan osaan noista kappaleista, mutta ajattelin nyt kuitenkin mainostaa tätä tutustumisen arvoisena uutena bändinä. (Tai kaikki muut varmaan tuntevat tämän jo, paitsi minä?)

Tämä Cute Machines on ehkä levyn parhaita biisejä, ainakin näin nopeasti läpi kuuntelemalla.





Muita kuuntelemisen arvoisia biisejä ehkä ovat ainakin Exploding/Reloading (tai ehkä tämä sittenkin on paras, en osaa päättää), Insane (hitto mitkä aic-kitarat siinä alussa, sitten se kyllä vähän lässähtää) ja tämä 3005 kuulostaa kovin tutultakin.

No mutta nyt tää menis kuitenkin nukkumaan. Hyvää yötä!