Ihan näin alkuun pientä selvennystä tämän blogin syvimmästä olemuksesta. Tuossa vieressä kun on tuo 100 % virheellinen -merkki, niin se ei ole mikään vitsi. Jos etsii tiukkaa tieteellistä tai filosofista keskustelua, niin tämä blogi on siihen melko väärä paikka. Se mitä tänne kirjoitan, ei ole kaikki mitä ajattelen tai ymmärrän. Tälle blogille ja näille kirjoituksilleni on huomattavasti tärkeämpää niiden viihdearvo kuin joku tieteellinen tai yhteiskunnallinen merkitys. Ja minä useimmiten todellakin vedän ihan mutu-tuntumalla. Yleensä nielen aika paljon enkä hermostu, mutta sitä en pysty sulattamaan jos tuntuu, että itseäni tai jotain toista pidetään tarpeettomasti tyhmänä. Pahoittelen, että pinnani saattaa (tässä erittelemättömistä syistä) olla hiukan lyhyt näinä päivinä.
Ja se siitä.
***
Eilen oli kiva ylläri, kun menin kotiin. Tai eihän sen mikään ylläri olisi pitänyt olla, vielä maanantainahan muistin sen jutun, mutta kun muisti on niin kovin lyhyt. Oven takana nimittäin odotti pehmustettu kirjekuori ja hetken mietin, että mitähän nyt taas olen voittanut. Sitten älysin, että kuori onkin Levykauppa Äxältä. Eilenhän oli tietysti Kotiteollisuuden Sotakoira-levyn julkaistumispäivä ja näppäränä tyttönä olin sen ennakkotilannut jo joskus aiemmin.
Levyllä oli ihan huippuja covereita ihan huipuista biiseistä. (Paitsi se Tavaramarkkinoiden Kevät, josta en tykkää, mutta KT-versiona senkin kesti). Ne Luumäkien Onnellinen perhe oli kyllä ihan huipuista huipuin, se on soinut repeatilla päässäni siitä lähtien. Heti herättyäni aamulla aloin lallatella erityisesti tuota otsikon fraasia. Muutkin biisit oli hyviä. Kivvaa!
Hah hah, ja tämä oli kyllä ihan paras!
No totta kai tarkoitin!
14. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
17 kommenttia:
:D !
Niin just, hyvin sanottu! :D
Yhyyyy! Tuhrasin oikeesti vissiin kaks tuntia omasta mielestäni kehittävää kommenttia edelliseen kirjoitukseen ja kun kommentti oli viimein valmis niin koko kommentointi olikin sillaikaa laitettu kaputt...
:(
No, toivottavasti edes itse ehdit sen lukea...
No voi ei! Eipä tullut mieleen, että noin voisi käydä!
Eikä sitä sitten tullut edes mun sähköpostiin. :(
Nyt harmittaa sitten entistäkin enemmän.
Ei ihan mene putkeen mun jutut.
Mutu on yksilön henkilökohtainen totuus, eikä sitä voi kiistää. Musta tuntuu.
Viime aikoina on alkanut todella ärsyttää, että googlaa ihan mitä hyvänsä sillä mielialalla, että haluaa vastaukseksi faktaa, niin ensin tulee kolme sivua keskutelupalstojen paskanheittoa aiheesta ja mutublogeja pilvin pimein. Siellä on joukossa EHKÄ joku nippelimurunen, joka edes haiskahtaa faktalle, mutta mene nyt siitäkin sitten takuuseen... Toisaalta, ihan sama. Ainahan voi kysyä kirjastontädiltä.
No jaah Tiina, oma mokani oikeastaan kun en koskaan vaivaudu kirjoittamaan maximaalisia kommenttejani ensin jossain tekstinkäsittelypuolella ja sitten vasta tuppaa niitä kommenttiboxeihin - nytkin olisin voinut kommani tellätä vaikka tähän jos se olis johonkin itselleni tallentunut!
Mutta ei se nyt niin vakavaa ole/ollut, etten ihanaista ääntäni ilmoille saanutkaan, sanomani nyt taisi olla vain se että itse kyllä puollan pillereiden vaikutusta hajuaistiin ja kaikkeen muuhun alkukantaiseen, alitajuiseen toimintaan sen ohella, mutta en nyt kuitenkaan aivan sokeasti - esim. pilleristit ja raamikkaat miehet, my ass!
Ja loppukaneetti oli kai että sanaharkkaahahan näistä tämmöisistä uskon asioista aina tulee, mutta hyvä keskustelunaihe se kuitenkin oli :) - Vaikka nyt taas kauhea kohu syntyikin "Tiinan tokaisuista" :D
Jaksuja kärttyisyytesi keskelle mutta älä ikinä silti lopeta teräviä mielipidekirjoittelujasi, jookos? :)
Täh. Oonkos mää ny missannu jotain?
Tintti, googlella on varmaan joku sellanen systeemi, että blogit on hakutuloksien kärjessä aina.
Netissä on muutenkin tää tietomäärä niin valtava, että pitää osata suodattaa se fakta sen kaiken muun seasta.
Bambi, kävipä huono säkä. Mä kun en yleensä laita kommentointia pois enkä toivottavasti tule laittamaankaan, tänään vaan ei jaksanut yhtään. Kyllä tää pinna on tästä nyt löystynyt, kun olen saanut teetä ja sympatiaa. ;D
Ja en lopeta tietenkään. Mihinkäs sitä seepra pilkuistansa pääsisi, vai miten se meni...
JJ, et mitään kovin dramaattista. Mun otsasuoneni vaan meinasi räjähtää aamulla. :D
Joo, luinkin jo tuon edellisen... Ja mää en ollut paikalla osallistumassa kiivaaseen keskusteluun. Voi persketti! =)
Googlesta: Niin ja niin ja niin.
Otsasuonia pullistavaan parinmuodostukseen kommenttina, että rakkaani törmäsi minuun ABC:n liukuovilla, kirjaimellisesti, ja muutti mun kämppään vajaa viikko sen jälkeen. Jätkä haisi öljylle, fairille ja kahville, minä olin valmista kauraa. Olen onnellinen vielä kahden vuoden kuluttuakin.
Kyllä me kaikki tiedetään, että sä kumminkin fanitat Shakiraa! :DDD
JJ, voi harmi tosiaan... :D
Tintti, no teillä oli kyllä sitten todelliset nopean toiminnan joukot. Hormonit hyrräsivät!
Sirtsu, niinpä.
Ja erityisesti haluaisin kuulla Shakiran duetoivan Hynysen kanssa.
Joskus noita positiivisia ylläreitä tulee aika lyhyelläkin aikavälillä. Itselläni oli tiistaina kotiovella odottamassa pari levyä, enkä lainkaan muistanut, mitkä ne olisivat. Olin juuri edellisenä päivänä tilannut neljä levyä lisää, mutta nehän eivät vielä olleet perille ehtineet. Toisen paketin avattuani muistin sitten toisenkin sisällön.
Tänään sitten ropisi jo ennen työpäivää luukusta kolme noista neljästä maanantaina tilaamastani, ja kieltämättä päiväni oli heti pelastettu kuin peipponen puimurista tvj.
Levyistä tulikin mieleen, että se yksi bändi mihin linkitit vähän aikaa sitten tuolla jossain aiemmassa kommenttilootassa (se kiharatukkainen tyyppi... muistini on hyvä, mutta niin kovin lyhyt), niin sehän kuulosti oikein hyvältä.
Ihmettelen, etten ole aiemmin törmännyt siihen.
Täytyy joskus kuunnella enemmänkin, kunhan nyt ensin muistan sen bändin nimen. :D
Hjuva niin. Pusikko on kyllä historiansa aikana muuttanut vähän suuntaakin, vaikkei oli pystyssä sen kymmenen vuotta. Mutta ne kipaleet olivat sieltä alkuvuosilta (ja minun kaukaisesta nuoruudestani), ja ehkä valittu tyylin (ja niiden hiusten) takia.
Eli "vaikkei ollut pystyssä kuin" tai "vaikka oli pystyssä vain". Oikoluku esikatselussa olisi varmaan joskus kova sana.
Tän siitä saa kun on lomalla!
Jäi Sotakoiran kotiin kantamminen maanantaille, kun olen ollut (ja olen edelleen?) ihan pihalla/lomalla maailman menosta ja omasta päästä.
Prkl.
Olis ollut tarvetta Matille!
Lähetä kommentti