Tiina on punkkari (*

Kotona ollaan taas! Ja yhtä kokemusta rikkaampana. Kuten nokkelimmat pokkelimmat teistä ratkaisivatkin tuon kuva-arvoituksen, niin olin eilen Helsingissä katselemassa ja kuuntelemassa Sex Pistolsia. Jalat on kyllä ihan poikki ja hiertymillä, tuli sen verran paljon käveltyä eilen. Lähdimme eilen päivällä jo hyvissä ajoin Helsinkiin. Kävimme syömässä siellä maittavat pihvit, kiertelimme ympäriinsä ja etsimme sitä kovin pientä ja huomaamatonta tuomiokirkkoa varmaan puoli tuntia. (Hei, suuntavaistoni on huono).



Siinä kun kello alkoi olla ilta, niin lähdimme tassuttelemaan kohti jäähallia ja löysimme jopa perille eksymättä. Ehdittiin hyvissä ajoin paikalle ennen bileiden alkua, sain jopa tällä kertaa ostettua paitakojusta t-paidan itselleni (toisin kuin siellä Foo Fightersin keikalla, josta olen vieläkin hieman pahoillani). Siis kyllähän keikkapaita pitää aina ostaa, hä. Lämppäreinä oli Tumppi Varonen & Problems, joka oli ihan jees vaikken biisejä juuri tuntenutkaan, ja Pelle Miljoona Unabomber, joka ei erehtynyt soittamaan reggaeta kuin yhden kappaleen ja lopun aikaa pitäytyi punkimmassa materiaalissa, onneksi. Sex Pistols tuli lavalle siinä hiukkasen yhdeksän jälkeen. Olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt keikasta, koska netin kaiken maailman keskustelupalstoilta olin saanut lukea vinetystä siitä miten tämä on vain rahastusta eikä tyyppejä oikeasti kiinnosta koko keikkailu. Ei minulle ainakaan jäänyt sellaista mielikuvaa. Sex Pistols veti hyvin ja kaikki hyvät biisit (tai no, kaikki biisit) ja vähän päällekin. Tekivät jopa kaksi encorea. Ei niistä mitenkään sitä huomannut (paitsi ehkä ympärysmitasta ja tietenkään kukaan ei viillellyt itseään lavalla jne.), että olivat vanhentuneet 30 vuotta tässä välillä. Todennäköisesti soittivat jopa paremmin kuin ennen ja Rotten lauloi yhtä hyvin (tai huonosti, miten sen tahtoo ottaa) kuin ennenkin. Minä tykkäsin! Kyllä kannatti.



Keikan jälkeen sitten käveltiin takaisin keskustaan. (Jalat oli siinä vaiheessa jo melko poikki, koska eihän sitä keikkaa voinut istualtaan katsoa. Jo pelkästään siitäkin syystä, että koko jäähallin pisin tyyppi tuli fiilistelemään juuri siihen minusta viistosti oikealle, eli suoraan minun ja esiintymislavan väliin. Aluksi sen tyypin pomppiminen siinä näkökentässä otti vähän päähän [vaikka se olikin pitkä, laiha, ilman paitaa, hiukan tatuoitu ja pitkä kihara tummanruskea tukka -> kuvailinko tässä juuri ihannemieheni?], mutta sitten siihen tottui niin, että yhdessä vaiheessa kun tyyppi lähti käymään jossain, niin melkein koko keikan tunnelma tuntui latistuvan. Kun kukaan ei enää hyppinyt ja tuulettanut siinä edessä sydämensä pohjasta.) Palasimme sitten kotiin yöbussilla, joka oli Tampereen linja-autoasemalla 03.45. Kai se on myönnettävä itselleen, ettei enää ole nuori, koska siinä vaiheessa väsymys oli jo käynyt käpälään ja oli pakko ottaa taksi. Tuntui etten olisi jaksanut enää ottaa yhtäkään askelta, saati sitten pysyä hereillä seuraavaan bussivuoroon asti. Nyt on hiukan sitten krapulainen olo, vaikka mitään en edes ollut ottanut, mutta kai se on nämä lyhyehköt yöunet. Aamun vielä kruunasi se, että jouduin käymään kaupassa ennen kuin sain kahvia. Onneksi sentään on nämä kauppojen kesäaukioloajat.



Minulta meinasi kyllä katketa verisuoni päästä, kun luin tuon Hesarin arvostelun. Jos arvostelu alkaa sanoilla "Tämän konsertin ei olisi pitänyt koskaan tapahtua." niin minulle on ihan sama vaikka kriitikko kehuisi bändin sen jälkeen maasta taivaaseen. Oikeasti tuollaiset tyypit voisivat vetää sen päänsä sieltä perseestään. Jos minä en voi matkustaa 30 vuotta ajassa taaksepäin, niin miksi ihmeessä sitä 30 vuotta vanhaa juttua ei sitten voisi muka tuoda nykyaikaan, kerta se teknisesti on täysin mahdollista. Minun mielestäni se konsertti oli hiton hyvä ja bändi oli loistavassa vireessä. Niinhän toki tuossa arvostelussakin sanotaan, mutta silti on pakko vähän itkeä ääneen anarkian katoamisesta. Sell-outit ja lässynlää... Painukaa vittuun, pakastearkut. (Pikainen googlailu paljasti, että Hesarin kulttuuritoimittajana [ja tuon jutun kirjoittajana] toimii The Flaming Sideburnsin rumpali. Katsokoonkin sitten, ettei oma bändinsä tee jotain comebackia tai keikkaile enää 20 vuoden päästä. Kateellisten panettelua, sanon.)

^*) Tumppi Varosen & Problemsin suomennos Ramonesin kappaleesta Sheena Is A Punk Rocker.