Korkeasaaressa sattui hiljan hyvin surullinen tapaus. Siellä oli tyttökameli ja sillä tyttökamelilla oli poikakaverikameli. Ne harrastivat sitä, mitä tyttö- ja poikakaverit monasti tekevät keskenään, ja saivat vauvakamelin. Poikakameli hämmentyi uudesta tilanteesta ja alkoi pureskella vauvakamelia, kuten tuoreet isät usein. Tästä syystä tyttökameli ja poikakameli jouduttiin erottamaan toisistaan. He kuitenkin ikävöivät toisiaan kovasti ja jotta perhe oltaisiin voitu taas yhdistää, piti poikakamelin kastroiman. Kastrointi kuitenkin sai surkean lopun, kun poikakameli kuoli nukutuksessa. Miten draaginen (sic) rakkaustarina, eikö?!
Tuosta Hesarin artikkelista opimme kuitenkin jotain hyvin tärkeätä: "Kameli ei ole lehmä."
(Kuvan kameli ei liity tapaukseen).
Ps. Lisäsin tuohon sivupalkkiin tuommoisen bloggerin uuden hienon hässäkän, jossa voi merkata itsensä tämän blogin VIP-lukijaksi. Se vaatii kyllä bloggerin tai googlen tunnukset, uskoakseni.
6 kommenttia:
Voi nyyh, aika traaginen love story kieltämättä. Odotellaan, koska joku keksii muuttaa sen myyväksi elokuvaksi. No joo, huono vitsi. Käy sääliksi molemmat kamelit :´(
Ja tietenkin liityin vippiin!!
:( Voi kameliparkoja...
Vip olen mää. :)
Heh. Luin ensin: "mykäksi elokuvaksi", mikä oli mielestäni erittäin osuva idea. =D
Sellaista se on, joskus sitä vaan hämmentyy kun saa pentuja.
Elegia, kyllä tästä voisi jonkinlaisen surullisen kamelirakkausleffan tehdä. Tosin sillä ei olisi onnellista loppua, joten hollywoodiin se ei ehkä sopisi.
Mimmu, voi. :(
JJ, yhtä hyvin kai kamelielokuva voisi olla mykkäelokuva, koska eihän ne osaa puhua. :D
Onhan se hämmentävää varmasti. Oletko itse purrut jälkikasvuasi?
Voi, useinkin. Ja ne nauraa kikattavat ihan vimmatusti, etenkin aika pieninä. Noita kymmenvuotiaita en enää viitsi pureskella.
Tsih. :D
Lähetä kommentti