Mene vaan minä jään - en pysty selittämään

Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä ja se jotensakin ahdistaa. En oikein osaa edes sanoin esittää sitä mikä tässä nyt ahdistaa. Se on niin monien asioiden summa. Jotenkin on vaan sellainen tunne, että kohta kolisee. Jossain päin. Jostain syystä.

Työ on ihan jees ja matkustelunkin jaksaa, kun tietää ettei se kestä kuin muutaman viikon. Mutta sitten keskelle tätä tunkeutuu kouluhommia, jotka nyt vaan on pakko hoitaa. Eikä nappaisi yhtään. Jos kyse olisi yksilösuorituksesta, niin heittäisin sillä vesilintua, mutta valitettavasti olen osavastuussa myös muiden suorituksista ja arvosanoista. Ahdistaa. Työpäivät on niin pitkiä, että kotona ei oikein ehdi tehdä mitään ja vapaa-aikana taas on parempaakin tekemistä kuin siivoaminen. Tiskivuori kasvaa keittiössä uskomattomiin mittasuhteisiin, mutta kun ei vaan huvita käyttää niitä lyhyitä vapaahetkiä sen vuoren poistamiseen. Ahdistaa. Töitä on muutama viikko, opintotukikuukaudet hupenee uhkaavasti ja pitäisi saada jotain Oikeita Töitä jostain. Ahdistaa. Jouluksi oli tarkoitus tehdä itse joulukortit ja lahjojakin, mutta millä ajalla? Kysyn vaan. Ahdistaa. Muutenkin on asioita joista ei tiedä mitä paskaa sieltä vielä ropsahtaa niskaan lähitulevaisuudessa. Pelottaa ja ahdistaa.

Halusin sen joulukalenterinkin tänne blogiin niin kovasti väsätä, mutta en tiedä tuleeko siitäkään mitään. Tarkoituksenani oli/on kirjoittaa semmoinen 24-osainen joulutarina, josta olen nyt ehtinyt kirjoittamaan neljä ensimmäistä osaa. Oikein kovasti haluaisin julkaista siitä päivittäin pätkän, mutta mitäpä jos en ehdikään kirjoittaa sitä saati sitten edes keksi sille jatkoa. En nimittäin itsekään tiedä vielä miten se tarina päättyy. Toinen vaihtoehto olisi laittaa sellainen juutuubi-videojoulukalenteri niin kuin viime vuonnakin, mutta... blaa blaa. Joo, tiedän että tämä nyt on viimeinen asia mistä kannattaa ottaa stressiä, mutta kun olisin ihan tosi halunnut!

Joulu on muutenkin ihan blaah. Ei vaan huvita nyt yhtään.

Haluaisiko joku vaihtaa paikkoja kanssani hetkeksi?


Ps. Selvennyksenä loppuun laitettakoon, että mielialani ei ole ollenkaan niin synkkä kuin ehkä tästä postauksesta olisi voinut päätellä. Olen oikein hyvällä mielellä ja tyytyväinen tähän hetkeen niin kauan kun sysään nuo edellä luetellut asiat pois mielestäni. Oli vain pakko päästää tällainen aivo-oksennus nyt tähän, jos vaikka vähän saisi käsiteltyä näitä asioita samalla.


Edittiä hiukan myöhemmin: Ai niin, tänäänhän selviää tämän vuoden BB:n voittaja. Oikeastaan ihan sama kuka noista voittaa, Harri on kuitenkin kisan moraalinen voittaja! Tyyppi sentään antoi naulata korvanlehtensä läpi ja sai verenmyrkytyksen. Nih!