9. marraskuuta 2008

Play that funky music, white boy

Tulipa sitten eilen käytyä jäähallilla kuuntelemassa ja jopa katselemassa Slipknotia. Meillä oli sen verran hyvät paikat, että bändin jopa näki ihan hyvin. Oli siellä lämppäreinä tietysti ne Children of Bodom ja Machine Head, kuten eilen jo mainitsinkin. Mutta ennenkö sanon noista yhtikäs mitään, niin on pakko vähän valittaa keikkajärjestelyistä.

Tampereen jäähallihan oli siis eilen loppuunmyyty, mistä nyt tyhmempikin olisi saattanut tajuta jonoja olevan luvassa, mutta ei nyt ihan tuossa mittakaavassa... Saavuimme paikalle hieman ennen kuutta, kun ovet aukesivat kuudelta. Tai ainakin piti aueta. Ei mitään käsitystä mitä siellä ovella tapahtui ensimmäisen puoli tuntia, mutta jono oli siis aivan helvetin pitkä, ulkona kylmää ja märkää, ja ennen puolta seitsemää se koko hemmetin jono ei ollut hievahtanut senttiäkään. Siis en käsitä jäikö ne järkkärit rakastelemaan kaikkia sisääntulijoita siinä ovella vai mikä ihme siinä kesti?! Välillä joku kävi tiedusteluretkellä siellä ovien luona ja tuli takaisin kertoen, että siellä on kaksi hel**tin pientä ovea, joista ne päästää ihmisiä sisään. Meillä oli tietoa, että CoB olisi alkanut soittamaan klo 18.30 (jolloin jono siis ei ollut liikkunut vielä minnekään), mutta nyt Saunan nettisivuilla (josta en muuten löydä yhteystietoja tai mitään palautekanavaa) ainakin lukee, että 19.00. No oli miten oli, niin siinä puoli seiskan aikaan se jono rupesi jopa liikkumaan eteenpäin. Kun istahdin omalle paikalleni, niin kello oli 19.07. Joopa joo. Enpä ole tuollaistakaan ennen nähnyt, että tunti kestää päästä sisälle jonnekin kälyiseen jäähalliin, oli sitten loppuunmyyty tai ei. Nyt on kyllä oikeasti sellainen olo, että joku flunssa saattaa kolkutella nurkan takana. Ai niin joo! Ja kaikista hauskinta ehkä oli se, että kaikki "vaaralliset esineet" kuten ketjut ja niittivyöt olivat keikalla kiellettyjä! Voitte ehkä miettiä minkä näköistä jengiä käy näiden bändien keikoilla ja sitten miettiä sitä metallin määrä siellä narikassa... Myös reppuja ja laukkuja (ei koskenut sentään onneksi ihan normaaleja olkalaukkuja) ei saanut viedä sisälle eikä sinne narikkaan päässyt kuin ulkokautta. Kiva varmasti jonottaa ensin tunti sisälle ja sen jälkeen ovella kerrotaan, että siirrypä tuonne narikkajonoon, josta uudestaan jonottamaan sisälle. Toivottavasti ne rassukat eivät jonon perään ainakaan joutuneet takaisin menemään. Voisi siis sanoa, että aivan helvetin hyvin järjestetty keikka, terkkuja vaan Santalahdelle...


Children of Bodom (hyvin näkyy)


Siinä vaiheessa kun vihdoin päästiin sisälle, niin Children of Bodom oli alkanut jo soittaa. Sinällään se ei kauheasti itkettänyt minua, mutta heidän kannaltaan ehkä paskempi nakki, kun puolet jengistä seisoi vielä pihalla. Laihon Axu (ollaan ihan bestixii) mainitsikin siellä ihmetelleensä, että missä v***ssa kaikki ovat. No, selvisin hengissä CoB:n keikasta ja kyllähän sitä nyt livenä kuuntelee mieluummin kuin vaikkapa levyltä. Hyvinhän ne soittaa (siis itse asiassa tosi hyvin), mutta ei vaan ole minun musiikkiani. Niin joo, se CoB:n keikan lopetus oli kyllä myöskin melko eksoottinen. En ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui, kun kaiuttimista alkoi soida jotain ihan muuta musiikkia yhtäkkiä, bändi häippäsi lavalta ja roudarit syöksyivät paikalle. Jäin vaan monttu auki katsomaan, että mitä kettua nyt tapahtui?! Kello oli siinä vaiheessa 19.38, joten jos se keikka alkoi muka vasta klo 19, niin eiväthän ne ehtineet soittaa edes sitä 45 minuuttia, mikä Hesarin kriitikon mukaan oli Helsingin keikalla liian lyhyt aika. Bodomin jälkeen lavalle tuli sitten amerikkalainen Machine Head, jonka musiikki oli... no, ei yhäkään ihan minun juttuni, mutta toisaalta olisi se paskempaakin voinut olla. Kuten vaikka Yö tai Celine Dion. (Hups, tuli vahingossa pieni oksennus suuhun kun ajattelinkin). Machine Headin keikan aikana yleisö siellä kentällä rupesi yhtäkkiä juoksemaan rinkiä (lisäselvitys:siis vähän niin kuin semmoinen pyörre siellä yleisön joukossa) ja se oli kyllä kauempaa katsottuna aika hienon näköistä. Bändin laulajakin oli ihan tohkeissaan siitä. Kuulemma se on joku juttu noissa hevipiireissä, mutta enpä ollut ennen nähnyt moista.


Machine Head (vielä paremmin näkyy)


Niin ja sitten vimppana oli tietysti itse Slipknot, joka säikäytti minut heti alkuun pyrotekniikoillaan. No oikeasti säikähdin suunnilleen joka kerta kun ne pommit räjähti. Olen Slipknotin niiden hiukan melodisempien kappaleiden suurempi ystävä, koska Corey Taylorilla on niin hyvä lauluääni, eikä se oikein pääse oikeuksiinsa niissä pelkissä huutokappaleissa. Slipknot veti hyvän keikan ja Tampereella oli tietysti best audience ever. (Ei, ihan varmasti ei sano noin jokaisessa muussakin keikkapaikassa!) Eipä siitä muuta sanottavaa.


Slipknot (hei tästähän saa jopa selvää)


(Ja ihan vaan tiedoksi sille, joka viimeksi epäili etten käy paljoa ulkona kun kehtasin väittää sen Pepe Deluxén soittaneen liian kovaa, niin nuo kolme bändiä soittivat kaikki aivan yhtä kovaa, mutta yksikään niistä ei soittanut liian kovaa. Huomaatko eron vai haenko rautalankaa?)

Tästä tuli nyt kauhean pitkä "keikka-arvostelu", mikä ei kyllä alunperin ollut tarkoitukseni, koska ei näitä varmaan jaksa kukaan lukea. En vaan osaa ikinä tiivistää mitään. Alla on vielä Slipknotin uusi sinkku, jos joku haluaa kuunnella. Tuo on huomattavasti melodisempaa ja rauhallisempaa kuin heidän musiikkinsa tavallisesti. Minusta tuo kuulostaa ainakin ihan hyvältä. Paitsi ehkä jopa liian rauhallista minun makuuni, heh.





Mikähän siinä muuten on, että rockstarat on usein tosi pieniä kun ne näkee livenä? Sen tiesinkin, että Alexi Laiho on pienikokoinen, mutta Corey Taylorin pienuus yllätti lievästi. Imdb:n mukaan hän on kyllä puoli senttiä minua pidempi, mutta silti jotenkin odotin isompikokoista tyyppiä. Jos minulta kysyttäisiin, ja minultahan kysytään, niin olisin veikannut häntä pienemmäksikin. Mutta ehkä se välimatka sitten vaan hämäsi, tai sitten ne muut bändin jäsenet ovat vaan niin pitkiä.


Ps. Keikalla oli myös kamerat kiellettyjä, joten nuo kuvat on napsittu todella huippuhyvällä kännykkäni kameralla, jossa ei ole minkäänlaista zoomia.


Edittiä 18.53: Luin tuolta pakkotoiston keikka-arvosteluista, että joku, joka oli ollut jonottamassa jo neljän aikaan, oli päässyt sisään vasta sen 18.30 jälkeen:
"kuudelta piti avata ovet,mutta vasta 18.30 jälkeen päästiin sisään.tulihan siinä leppoisat 2,5 tuntia ooteltua,varpaita vähän paleli.sen narikan kanssa oli vissiin jotain sotkua,mutta siitä narikastakin ois voinu ruveta tiedottamaan vaikka vähän aikasemmin kuin varttia vaille kuusi.vittusaatana."

Eli mehän jouduimme odottamaan kohtuullisen vähän aikaa...

4 kommenttia:

Haahis kirjoitti...

Mä sain kans eilen muutamia tekstareita sieltä jonosta, kaverit siellä jonotteli tihkusateessa. Saa nähdä moniko on ensi viikolla saikulla töistä :(
Olivat myös tulleet hyvissä ajoin jonottelemaan, eli siellä saivat seistä aika kauan. Mun piti myös lähteä mukaan silloin kuin lippuja tilailtiin mutta en sitten lähtenytkään. Nyt ei harmita yhtään, ei olisi nimittäin varaa olla saikulla seuraavaan pariin viikkoon :)

Tiina kirjoitti...

Joo, olipa tosiaan onni että ensinnäkään ei menty sinne mitenkään hyvissä ajoin paikalle ja toisennakin että laitoin talvitakin päälle. :D
Mutta ihan hyvä se keikka sitten oli kun lopulta pääsi sisälle.

sirenita kirjoitti...

No teilläpä oli tapahtumarikas keikkailtama. Tuo jonotusrikkaus saattaisi koitua hiukan ylipääsemättömäks mun kohdallani. Odottaminen ei kuulu hyveisiini. :/

PS.Tuo Dead Memories oli kyllä just sitten mun makuuni sopivan rauhallista. :)

Tiina kirjoitti...

Joo, kyllä siinä jonottaessa kaikenlaisia ajatuksia kävi mielessä, mutta eipä niitä lippuja viitsinyt hukkaankaan heittää. :D

Slipknot on sitten jokaiselle jotakin. Tai ainakin melkein.