Luulin tänään koko aamun ja päivän, että on keskiviikko. Tulikin pienoisena yllätyksenä, kun tajusin tänään olevan torstain. Olen siis hukannut yhden päivän tältä viikolta. Great...
Huomasin siinä samalla päivämääriä itselleni selvitellessä, että tänään on kulunut tismalleen kaksi vuotta siitä, kun ensimmäiset sanani naputtelin täällä blogistaniassa omalla reviirilläni. Ne eivät olleet kovin ihmeelliset sanat, mutta historiallisesti sitäkin merkittävämmät, ja ovat yhä nähtävissä täällä. (Noita vanhoja juttuja ei kannata lukea, ne ovat niin haparoivia ja kaikkea). Tätä ennenhän olin tietysti riekkunut jo muiden kommenttilaatikoissa erinäisillä nimimerkeillä ja Tiina oli jo jokseenkin vakiintunut itseni päässä. Silloin kaksi vuotta sitten emme (minä ja blogini) olleet vielä enimmäkseen harmittomia, vaan aloitin nimellä Tiina vuodattaa. Mistä en oikeasti tykännyt yhtään, eli sillä kertaa hiilestä ei puristunutkaan paineessa timantti vaan ihan... no, hiiliklöntti. Enimmäkseen harmiton syntyi sitten hiukan myöhemmin.
Kaksi vuotta taitaa olla blogien keskimääräisessä elinkaaressa jo aika kunnioitettava ikä, joten tähän onkin varmaan hyvä lop
11 kommenttia:
Tuli mieleen toisen säkeistön viimeinen säe..
Juuri niin. :D :D :D
Kiitos tuosta, vanha Apulanta on niin paljon parempaa kuin se nykyinen jynkytys. :)
Onnee nyt tiinalalle! :)
Mä muistan miten sä ilmestyit Minhin kommnettilaatikkoon ja sitten ei kestänyt kauaa ja sulla oli jo blogi. Miten aika menee näin nopeasti? Vaikka ei tässä vielä mitään, Benropen blogi täytti kuusi vuotta ja mä muistan selvästi jopa hänen sitä edeltäneet kotisivut sun muut. Aika järkyttävää ja kivaa samalla. Elämä huljuu netissä oudosti eteenpäin ja äääh...Onnee ponnee!
Annikki, kiitos! :)
Kata, hohoo, mäkin muistan sen. :D
Benropea aloin muuten lukea silloin kun se yritti sitä kaulaliinaa väkertää, mitä siitä ei kyllä ikinä tainnut tulla. Mutta joo, aika menee hurjaa vauhtia ja mitä näissä kahdessa vuodessa on tapahtunut? Eipä juuri mitään.
Kiitos piitos! :)
Onnea oikein kovasti!
Minä luulin maanantaina koko päivän, että on torstai. Mutta mä olinkin (olen) flunssassa. Sekavuus selittyy sillä!
Onnittelut kaksivuotiaalle! :)
Täälläkin hävisi eilinen mystisesti johonkin....ei muuten mitään, mutta se oli pikkusiskon synttäripäivä ja unohdin onnitella. Tätä ei olekaan sitten tapahtunut vielä kertaakaan 26 vuoden aikana. Plääh, huono minä!!! :(
"Muu, osaaks murot puhuu"
Jep. Ne sanoo "snap", "crackle" and "pop"
Tai ainakin niin mainoksessa sanottiin. Hirveän maanittelun jälkeen mutsi osti paketin riisimuroja. Ja paskat. Ei ne mitään snappia tai kraklea saati poppia sanou. Ritisivät vain kun päälle kaatoi maitoa. Tunsin itseni huijatuksi ja koin elämäni ensimmäisen kriisin.
Tuon petoksen jälkeen en ole koskenut Kellog'sin tuotteisiin. Vituttaa vieläkin.
Onnee!
Onnittelut!!! :)
Mymskä, kiitos. :)
Tulee kyllä pitkä viikko, jos maanantaina jo luulee että on torstai. Vaikka mikäpä siinä.
Haahis, kiitos. :)
No, ehkä pikkusisko otti vastaan myös myöhästyneet onnittelut. Voit aina vedota siihen, että "odotahan kun tulet tähän ikään". ;D
Dårka, ymmärrän traumasi. Muistelen itsekin jotain saman suuntaista pettymystä omasta lapsuudestani. :D
Riikkis, kiitos. :)
Mimmu, kiitos sullekin. :)
Lähetä kommentti