25. tammikuuta 2009

Erittäin hyvä ellei täydellinen

Julkaisisin nyt ihan oikeasti tämän epäonnisen itsekehukirjoituksen, jonka siis julkaisin vahingossa kertaalleen jo perjantaina ja kaikista no-lifeimmät (vitsi vitsi) varmaan ehtivät sen silloin nähdä.

Niin siis, Gata pakotti minut miettimään hyviä puolia itsessäni. No ei oikeasti pakottanut, mutta paiskasi tämmöisellä meemillä. Pitää siis kertoa itsestään viisi hyvää, kaunista ja ihailtavaa asiaa. Epäilen, että olen tehnyt tämmöisen joskus aikaisemminkin, mutta en jaksa etsiä sitä. Toivottavasti ei tule ihan samat hyvyydet kuin viimeksi. No katsotaanpas.


1) Olen empaattinen sekä toiset huomioon ottava ihminen. En kovin mielelläni pahoita toisen mieltä enkä tykkää, jos joku vaikkapa tuntee jääneensä ulkopuoliseksi. Yritän parhaani mukaan olla ystävällinen niillekin, joista en kauheasti pidä. Kai tämä on hyvä asia? Jonkun mielestä sellainen saattaa olla kaksinaamaisuutta, mutta minusta se on vain hyviä käytöstapoja. Tai siis, metsähän vastaa niin kuin sinne huudetaan. En nyt ihan tallukka kuitenkaan ole.

2) Olen melko iloinen ihminen. Nauran hyvin paljon ja hymyilen vielä enemmän. Olisi aika kamalaa, jos ei yhtään naurattaisi mikään. En kuitenkaan (toivottavasti) ole sellainen rasittavuuteen asti menevä tyhjännauraja. Tai siis tyhjälle saatan nauraa, mutta en suinkaan ole rasittava enkä mitenkään rempseä sellaisella maajussi-teijamaisella tavalla. Olen pelkästään ihastuttava ja viehko.

3) Olen ihan fiksu. Ja viisas. Ja tunneälykäs. Ja mitäs näitä kaikkia nyt on. Peruskoulussa olin juuri sellainen keskiverto-oppilas, jolle ne oppitunnit on suunnattukin, joten en kokenut opetusta liian helppona enkä liian vaikeana (paitsi ne sin, cos ja tan, ikinä en niitä tajunnut). Saan nykyisinkin tenteistä hyvin vähällä vaivalla sellaisen keskivertoisen numeron eikä kunnianhimoni oikein riitä siihen, että jaksaisin panostaa kiitettäviin numeroihin vaikka niihin motivoituneempana saattaisin pystyäkin. En kuitenkaan ole mikään omaan älyyni ihastunut akateemikko (vai miten se Nina T.A. Mikkonen sanoi) vaan minulla on myös sitä ns. tervettä maalaisjärkeä ja olen (omasta mielestäni ainakin) melko hyvä lukemaan toisten tunteita ja toimimaan sen mukaan (viitaten kohtaan 1).

4) Olen ihan hyvä kirjoittamaan. Olen kai parempi käyttämään sanoja kirjoittaessani kuin puhuessani. Ehkä kirjoittaessa pystyy keskittymään enemmän siihen mitä sanoo ilman vaaraa, että toinen lakkaa kuuntelemasta tai rupeaa puhumaan päälle. Täällä blogimaailmassa hyvinkirjoittajuus (tykkään myös keksiä uusia sanoja) ei varmaankaan ole mikään harvinaisuus, koska useimmiten kai ne kirjoittavat, jotka siinä ovat hyviä. Sanoinpahan vaan. Kieliopissa en sitten ole niin hyvin hyvä, joudun toisinaan kyselemään tyhmiä yhdys sana kysymyksiä vakiokielioppimestariltani ja pilkkujen sijoittamisessa olen kai enemmän kuin surkea.

5) Ulkonäöstänikin löytyy sentään jotain hyvää. Olen aina, tai nyt ainakin isona, tykännyt hiuksistani. Ne on ihan kivat. Tummat, paksut ja hyväkuntoiset. Olen kotoisimpana tummissa, melkein mustissa hiuksissa, vaikka olenkin aikanaan sahannut erilaisissa punaisen ja violetin sävyissä. Myös silmäni ja varpaani ovat saaneet kehuja ne nähneiltä ihmisiltä. Huuleni ovat myös ihan pussailtavat.


Bonuksena voin vielä loppuun mainita teille, ketkä ette sitä vielä tiedä, että olen kaikin puolin ihana ja muutenkin silleen hirmu suloinen.

7 kommenttia:

Dårka kirjoitti...

"silmäni"...

Mutta sullahan on vain yksi silmä, kuten tuo profiilikuva todistaa.

Tiina kirjoitti...

Haa, mutta "silmäni" voi olla sekä yksikkö että monikko. Eikös? :D

Dårka kirjoitti...

Onhan se tietenkin noin, mutta jos virkkeessä on "ovat" niin pilkunviilaus kyllä kääntyy monikolliseksi. Enkä nyt puhu kissoista.

Tiina kirjoitti...

Niin... Mutta siinähän on "silmäni ja varpaani ovat". Kerta varpaita on jo valmiiksi kymmenen, niin silmien lukumäärällä ei ole olennaista vaikutusta ovatin monikkouteen. ;D

Dårka kirjoitti...

Heti uskon kun myös vasemmasta (tuohan on oikea, eikö?) silmästä on todiste. Vaihda silmää profiilissa vuoroviikoin...

gata kirjoitti...

"rempseä sellaisella maajussi-teijamaisella tavalla"

Toi on kyllä osuvista osuvin!!! :D :D :D Ei jumankekka, mä inhoooooon sellaisia ihmisiä, jotka on niiiiin saaaaatananananananana rempseitä ja kuuluttavat sitä vielä joka paikassa kiekuen kurkku suorana, että varmasti KAIKKI tietävät, että "minä olen niiiiiiin rempseä että siis voi hyvänen aika että oonkin ihan älyttömän rempseä, kun oon niinku siis ihan lapsesta asti ollu semmonen hirmuisen iloluontoinen ihminen" ja sitten päälle kovaa rempseän naisihmisen naurunremakkaa, jolla vielä alleviivataan sitä rempseyttä. (Teinpäs muuten ehkä rempseä-sanan käytön enkan tuossa lauseessa. :D)

Btw, mullakin on melkein mustat hiukset. Semmoiset tummanruskeanmustat. Mutta ei kai se yllätä, koska me ollaan sydiksiä. :)

Tiina kirjoitti...

Dårka, ei kun justiinhan me todistettiin se, että mulla ei ole kuin yksi silmä. Se on totuus.

Gata, joo, mäkin niin vihaan sellasia rempseitä ihmisiä, jotka ite kertoo olevansa rempseitä ja että miehet pelkää niin rempseitä naisia.
Aika hyvää rempseä-sanan käyttöä sulla kyllä. :D
Meinasin meilata sulle eilen erään asian tiimoilta, mutta enhän mä nyt äkkiä löytänyt sulle mitään meiliosoitetta...