11. tammikuuta 2009

Rajanveto

Tässä on nyt kovasti viime aikoina tuntunut olevan pinnalla meikäläisen asemat "sinkkumarkkinoilla" ja sieltä mahdolliset poistumiset ja mitkä ikinä, niin haluan nyt selventää paria asiaa. (Ja tämä ei ole mikään henk.koht. purkaus sinulle, Ilkka, vaikka tiedätkin varmaan toimineesi tämän kirjoituksen suurimpana innoittajana). Juttuhan on katsokaas sillä tavalla, että minulle tämä blogi ei ole niinkään päiväkirja. Kirjoittelen tänne mieluummin ihan muita juttuja kuin mitään mitä minun irl-elämässäni tapahtuu. Olen myöskin huomannut, että saan kommentteja paljon enemmän niihin muihin juttuihin. Jos kirjoittelen ihan arkipäivästäni, niin harvempi niihin mitään kommentoi. Ja kommentteja taasen pidän kiinnostuksen asteen mittarina. Enkä myöskään erityisesti halua pitää tätä päiväkirjanani. Haluan pitää blogin erillään yksityiselämästäni (useimmiten, that is). En todellakaan osaa (enkä halua) kirjoitella mitään sellaisia juttuja, että ihhihhii kun olen ihastunut tai vastaavaa. Tykkään paasata ajankohtaisista tai ei-todellakaan-niin-ajankohtaisista asioista, tykkään kirjoitella vaikkapa musiikista tai miehistä yleisesti, mutta en tykkää kirjoitella henkilökohtaisia tyttö-poika-juttujani.

Olen tämän kuun lopussa blogannut jo kaksi vuotta (itse asiassa luulin sen olevan jo kolme vuotta, tämä tuntuu niin pitkältä ajalta). Jos lukija olettaisi minun kirjoittavan täällä (tai edellisessä blogissa) kaiken itsestäni ja miesjutuistani, niin lukija voisi kuvitella etten ole ollut miehen kanssa silleen tai mikäänlaisissa kosketuksissa ainakaan kahteen vuoteen. No, kukin saa miettiä omassa päässänsä pitääkö se paikkansa. Joo, olen epämääräinen ja ehkä arkakin kirjoitellessani mitään miesjutuistani (paitsi kun hehkutan jotain julkkista tai työkaverin kauniita silmiä, koska ne eivät ole oikeasti tärkeitä asioita), mutta siihen on kaksikin syytä: 1) Koska en halua kirjoitella niistä ja 2) koska ne asiat eivät koske pelkästään minua. Tätä blogia kuitenkin saattaa lukea tai olla lukematta ihmisiä, jotka ehkä tuntevat tai ovat tuntematta oikeassa elämässä minut ja/tai mahdolliset mieshenkilöt, jotka elämääni sivuavat.

Itse asiassa olen tässä viime aikoina miettinyt homman niin, että jos nyt facebookin relationship statukseni vaihtuisi muotoon "in a relationship", niin tuskin kuitenkaan tulisin täällä blogissa siitä kovin suurta numeroa tekemään. Olen itse asiassa hyvinkin vakuuttunut, että asiasta kannattaisi olla melko hissukseen. Ja noihin "sinkkumarkkinoihin" minun on vielä puututtava sen verran, että vaikka en olekaan vakavasti seurustellut tällä vuosituhannella (poikaystävästä päästyäni eroon minulla on ollut jopa hauskaa), niin en ole juurikaan kokenut olevani millään sinkkumarkkinoilla. Tuo on minulle jotenkin täysin vieras ajatus edes. En ole mitenkään ollut haku päällä, koska siihen ei ole ollut tarvetta. Tai ehkä siinä oli sellainen hämärä villiintymisaika heti sinkkuuntumisen jälkeen, jolloin yritin vähän sitä ja tätä, mutta se oli lopulta aika lyhyt aika. Virallisesti seurustelemattomuudesta huolimatta tunnen olleeni tällä vuosituhannella huomattavasti onnekkaampi karvanaamojen suhteen kuin edellisellä. (No, olinhan toki vain 22, kun vuosituhat vaihtui, mutta silti). On sinne toki jokunen vellihousukin mahtunut mukaan, mutta erehdyksiähän sattuu. Jopa minulle.

Tämän täysin turhan ja ylipitkän avautumisen jälkeen siis esitän vain kainon ehdotuksen, että jätettäisiin se meikäläisen mahdollisesti olemassa olevan tai olemattoman rakkauselämän pohtiminen siihen asti, kunnes erikseen ilmoitan sen olevan ajankohtaista tai tarpeellista. Jookos kookos? (Tai saahan sitä toki pohtia, jos jostain syystä haluaa, mutta en aio jatkossa enää kommentoida asiaa).

Ugh. Olen puhunut.

22 kommenttia:

sirenita kirjoitti...

Hyvin sanottu.

Tiina kirjoitti...

Ugh. :D

Mymskä kirjoitti...

Tsih, mun facebookin parisuhdestatus muuttui jo viime yön aikana pariin kertaan... Mikä hirmu olenkaan! Mietin muuten sitä, että haluanko statukseni näkyvän koko kirjassa.

Minäkään en halua julkisesti kirjoitella tästä nimenomaisesta aihepiiristä, vaikka aina noita ihhih-ihastuksiani kertoilenkin. Mutta koska ne ei oo "niin vakavia*, voin niistä jaaritella. Heti, jos joku juttu muuttuisi vakavammaksi (elikäs oikeaksi ihmissuhteeksi), siitä ei pahemmin kirjoiteltaisi. Koska sitten se olisi enempi yksityisasia... Jopa sen toisen ihmisen yksityisasia, enkä mä nyt voi omassa blogissani jonkun toisen asioista kirjoitella!

Tiina kirjoitti...

Niin, mullahan ei ole koko statusta näkyvissäkään siellä, joten tuo oli lähinnä sellainen vertauskuvallinen "jos se vaihtuisi". :D

Ja niiden ihihi-ihastusten kanssakin minä olen silleen varovainen, että kun ikinä ei voi kuitenkaan olla varma kuka tätä lukee...

Annikki kirjoitti...

Haa, minullahan on juurikin ihan toinen linja. Mutta minä kirjoitankin aika pitkälti päiväkirjaa ja sekalaista ajatusten kokoelmaa.

Ihan sama laittaa sinne säädöt ja epäonnistumiset, koska niistä saa hyvää viihdettä itselleenkin. :) Erityisesti, jos saisin joskus vaikka poikaystävän, niin tekisin siitä pilaa yhtälailla julkisesti ja hyväntahtoisesti, kuin tein edellisestäkin. Miinuspuolena on tietysti negatiivinen tilittäminen, jos käy köpelösti, mutta sellaista se elämä on.

Kukin tyylillään, ennen kaikkea, ja omien rajojen mukaisesti.

Mymskä kirjoitti...

Voi paska, taisin tulla taas vainoharhaiseksi... Mä ole kyllä pääsääntöisesti sitä mieltä, että on äärimmäisen epätodennäköistä, että just_se sattuisi osumaan just_mun blogiin. Siis kukaan näistä ihihi-ihastuksistani koskaan. Kuvittele olevani sen verran anonyymi ja kirjoittavani henkilöistä niin, ettei niitä tunnista.

Mutta, mutta... Aina ajoittain tulee tietysti epäilys. Ja just nyt tuntuu siltä, että täytyy poistaa kaikki ihastuskirjoitukset! Aaaaaa....

Tiina kirjoitti...

Annikki, niin, kai se on vähän tapauskohtaista. Jos tuossa nyt joku miehenpuolikas pyörisi, niin varmaan jotain semmoisia hauskoja (ja harmittomia) juttuja kirjoittelisin, mutta en tosiaa rupeisi puimaan kyseistä suhdetta täällä.
Pidän kuitenkin ihan mielellään sen päiväkirjamaisuuden poissa, kun en ole ikinä muutenkaan jaksanut päiväkirjoja kirjoitella.

Mymskä, no älähän nyt. Aika epätodennäköisestä se nyt kai on. Ethän sä juuri ole kirjoittanut mitään, mistä voisi tunnistaa tämän kyseisen ihihi-ihastustyypin. :D

Elegia kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu. Eipä ne omat statukset muille kuulu ja itse saa päättää, mitä tänne kirjoittelee. Tässä nämä kliseet alkuun ;)

Minulla on jotenkin itselläni sellainen hienovarainen ote näihin blogeihin. Yritän pysyä toisten blogeissa aiheessa (omassa ei tarvitse, kun itse piirtää ne rajat). Eli jos ei siellä puhuta suhteista, kumppaneista tmv. niin en minäkään niitä ota esille. Eihän blogin pitäminen velvoita paljastaman koko elämänkirjoa.

Minua muuten ärsyttää sellainen yleinen käsitys (nyt ei puhuta enää blogeista), että seurustelematon (en käytä sanaa sinkku, koska minusta se on inhottava sana) ihminen on koko ajan ns. haku päällä, ja ettei (muka) voisi olla tyytyväinen elämäänsä, jos ei ole pariutunut. Ihan roskaa!

Itse viihdyin vallan mainiosti (tai no joo, ihan samalla tavalla kun nyt yleensä viihdyn elämässä) ilman suhdettakin ja uskon että moni muukin viihtyy. Tekisi mieli sanoa ilkeästi, että ihminen joka etsii sitä onneaan parisuhteesta tai ei kestä olla seurustelematta, on jotenkin pelottavan riippuvainen muista (tai niistä tunteista, joita nyt voisi kuvitella suhteeseen liittyvän). No, en sano koska en halua niputtaa.

On muutenkin outoa, että seurustelemattomuutta pitäisi jotenkin perustella. Perustelisivat itse nuo pariskunnat miksi ovat yhdessä. Ok, sieltä tulee vastaukseksi se rakkaus. Noh, eikä siitä voisi jo päätellä jotain? Ei kaikkiin kohtaamiinsa ihmisiin voi rakastua, vaikka kuinka haluaisi. Ja joskus ei saa sitä mitä haluaa (been there).

Sori, kauheat jaaritukset läväytin taas tänne, mutta innostuin kirjoituksestasi. :)

Tinka kirjoitti...

Piti jo eilen jotain raapustaa aiheen tiimoilta ja sen vierestä, mutta tuli muuta. Nyt sitte Elegia oliki sanonu paljon, mutta asiaa :D
Samoilla linjoilla.

Viime päivien muutamat blogimerkinnät ja kommentit siellä ja tuolla laitto ainaki minut miettimään, että OHO! Mitähän tuosta vielä seuraa..

No, rajanveto - ja ehkä ihan hyvä niin.

Toki jokainen taaplaa tyylillään ja kirjottaa, mistä haluaa, mutta joku roti on ehkä joskus hyvä pitää.

Ilkka kirjoitti...

Hupsista... Juu sorry vaan. Normaalisti olen kyllä hiukkasen ei_niin_tunkeileva, nyt on näemmä maanisempi vaihe menossa.

Eli koetan pysytellä jatkossa enempi omalla tontillani :)

Ugh.

Mimmu kirjoitti...

Oma valintahan se tosiaan on, että haluaako tuoda julki omia miesasioitaan blogissa. Jos ei, niin tietysti pitää muiden sitä kunnioittaa ja olla utelematta. Varsinkin jos asianomainen niin tahtoo. :)

Mimmi kirjoitti...

Tiina, jee, tosi hyvin sanottu! Mua on jo pitkään hämmästyttänyt, ärsyttänyt ja kummastuttanut se, miten jotkut lukijat vaativat bloggaajalta lisäinformaatiota tämän elämästä (esim epäileminen siitä että kirjoittaja on raskaana mikäli hän mainitsee olleensa väsynyt/surullinen/nälkäinen whatever ja asian tiimoilta tapahtuva kiusoittelu ja toistuva kysely) ja pahimmillaan suoranainen tuohtuminen, mikäli bloggaaja ei suostu jakamaan kaikkea lukijoiden kanssa. Teillä, sosiaalipornonnälkäiset paljastustenkerjääjät, ei ole minkään valtakunnan oikeuksia odottaa eikä vaatia bloggaajalta lisäselvityksiä. Bloggaaja ei ole lukijoilleen velkaa mitään. Bloggaaja kertoo elämästään juuri sen verran kuin itse tahtoo, piste.

Mitä tuohon edellisen kommenttilaatikon "maksan lippusi ulkomaille"-lupailijaan tulee, voihan olla, että tunnette paremmin tms ja arvioni menee tässä väärin, mutta minusta tuollainen on suorastaan creepyä ja tosi epätoivoista pokailua...

gata kirjoitti...

Ensinnäkin, olen samaa mieltä siitä, että jokainen bloggaaja kirjoittaa omassa blogissaan juuri niistä aiheista juuri sillä tavalla, kuin itse haluaa ja siihen asiaan ei ole nokankoputtamista kenelläkään lukijalla. On silti mielenkiintoista, että sä itse luet monia sellaisia blogeja, joissa bloggaaja kertoo omasta elämästään valikoituja paloja hyvinkin avoimesti. En väitä, että näiden kahden asian - sinun oman blogisi ja lukemiesi blogien - välillä olisi mitään ristiriitaa. Luenhan minäkin paljon blogeja, jotka eivät varsinaisesti liity omaan elämääni mitenkään, mutta monissa seuraamissani blogeissa taas käsitellään sellaisia aiheita, jotka jollakin tavalla koskettavat oman elämäni kannalta. Näinhän se ei varmasti kuitenkaan kaikilla bloggaajilla ole. Kunhan vain toin huomioni esille.

Toisekseen, minusta blogin suosiota ei lasketa kommenttien määrällä. Tiedän monia erinomaisia ja paljon tilattuja blogeja, joissa ei kommentoida paljoa. Tämä kommenttien paljous/kommentoimattomuus liittyy minusta suosion sijaan johonkin muuhun, kuten esim. blogin kommenttikulttuuriin. Jotkut blogit ovat toisia blogeja enemmän sellaisia monien kanssabloggaajien ajatusvaihtokanavia, joissa kommentoimisen kynnys on matala. Tähän varmasti liittyy osaltaan myös postauksen sisältö: miten se herättää/ei herätä ajatuksia lukijassa jne. Sitäkin tärkeämpää blogin kommentoinnin määrälle on kuitenkin mielestäni ne muutamat aktiiviset lukijat, jotka pitävät kommenttilaatikkoa aina yllä. Se rohkaisee muitakin kommentoimaan. Asia ei tietenkään ole ihan niin yksinkertainen, mutta kunhan tässä yksinkertaistaen selitän tätä ajatuksenjuoksuani.

Kolmanneksi, kirjoitat mielestäni useasti hyvin salamyhkäisesti, kierrellen ja kaarrellen, lopulta jättäen tarinan moneltakin osaa avoimeksi. Tietysti ihan tarkoituksella, koska et halua kertoa yksityiselämästäsi enempää. Tällainen tyyli kuitenkin houkuttelee lukijoita utelemaan postauksen taustoja ja kommentoimaan sitä. Tavallaan tämäkin postaus, jossa haluat tuoda selkeästi julki sen, että et halua omaan yksityiselämääsi kohdistuvia uteluja, lisää lukijoiden kiinnostusta. Ymmärrätkö? Tavallaan raotat, mutta sitten suljet. Tuo edellinen postauksesi oli minunkin mielestäni selkeästi naisen ja miehen välinen riita, vaikka jätitkin sen asian mainitsematta. On mielestäni siis täysin ymmärrettävää, että ihmiset kiinnostuvat ja kyselevät. Peräänkuuluttaisin enemmän siis omaa rajanvetoasi lukijoiden sijaan. Jos et halua kirjoittaa yksityiselämäsi tietyistä osa-alueista blogissasi, älä kirjoita. Jos kirjoitat "osittain" ja sen jälkeen ilmoitat, että et halua kommentteja ja kyselyjä aiheesta, on näiden kahden välillä mielestäni ristiriita. Totta kai on tärkeää, että blogin kirjoittaja voi kirjoittaa siitä, mistä halajaa, mutta jos haluaa asettaa rajanvetoa uteluille, se kannattaa tehdä omiin postauksiin ensin.

Tiina kirjoitti...

Elegia, mulla on vähän sama juttu, että en kovin helposti kehtaa kysyä tai sanoa mielipidettäni asiaan, jos kirjoittaja ei itse asiasta avoimesti kirjoita. Ellen sitten tunne kirjoittajaa sen verran hyvin, että tiedän ettei hän pahastu.
Muakin inhottaa puhuminen sinkusta tai jostain sinkkumarkkinoista. Kun en koe itseäni miksikään karjaksi enkä ole myöskään kovin epätoivoinen sinkku. Ihan hyvä näin ja rakastun kun rakastun. Ihan kiva ei kelpaa. ;)

Tinka, jäi kiinnostamaan tuo sun "oho, mitähän tästä seuraa", että mitä oikein tarkemmin ajattelit... :D
Tää rajanveto nyt tuli, kun rupesi ahdistamaan.

Ilkka, ei tarvi silleen pysytellä omalla tontilla, että kommentointi on ihan tervetullutta mistä aiheesta vaan, mutta mulle tuli nyt vaan sellainen tunne, että homma alkoi lähteä lapasesta. Jos ei jo ollut lähtenytkin. Siksi tämä.

Mimmu, no uteloidahan toki saa, mutta yritän nyt itse jotenkin järjestää nämä omat rajani tässä. Kommenttiosasto kun ei ole sensuurin alla juurikaan, niin en toki voi määrätä mistä täällä saa udella. :)

Mimmi, ihan ystävällismielistähän tämä touhu on ollut, eikä minulta varsinaisesti kukaan ole vaatinut mitään, mutta... Jotenkin vaan tunsin joutuneeni puun ja kuoren väliin. Tietty voisinhan mä valehdella täällä ihan mitä vaan, jotenkin se vaan ei tunnu oikealta. :D
Kyllä mä uskon, että ko. heppu ihan hyväntahtoisuuttaan niistä lentolipuista, kun itse ensin heitin läppää aiheesta. Olisihan se tosi hyvä diili, JOS tunnettaisiin paremmin. Ehkä friikahdin siinä vaiheessa, kun alkoi tulla jo puhelinnumeroa... :D

Gata, vastaan sulle erikseen. Tuohon on niin paljon sanottavaa.

Tiina kirjoitti...

Gataseni...

En aivan ymmärrä tuota yhteyttä lukemieni ja kirjoittamani blogin välillä. Siis jos luen blogeja, joissa ihmiset kirjoittavat avoimesti yksityiselämästään, niin sitten minun pitäisi itsekin kirjoittaa? Minkään sosiaalipornon vuoksi en jaksa lukea kenenkään blogia kovin pitkään. Ja loppujen lopuksi... Luenko kauheasti blogeja joissa ollaan avoimia ainakaan parisuhderintamalla? En oikeastaan. Esimerkiksi sinä itse olet ohimennen antanut ymmärtää toisinaan jostain miesjutuista, mutta ei olisi tullut mieleenikään alkaa kysellä niistä sen enempää kuin mitä itse tahdot niistä ulospäin antaa.
Ja mulla taas ei nyt oikein ole sellaista aihepiiriä, joka olisi silleen tärkeä, että lukisin sen takia jonkun blogia. Kuten vaikkapa masentuneet saavat vertaustukea toisten blogeista, tai eronneet, tai jotain vastaavaa.

Ja sä ymmärsit väärin tuon viittaukseni noihin kommentteihin. En tarkoittanut sitä, että blogin suosio laskettaisiin kommenttien määrällä. Tarkoitin, että täällä minun blogini sisällä pidän kommenttien määrää mittarina siitä, oliko kirjoitukseni kiinnostava tai herättääkö se ajatuksia. Itse en jaksa kirjoitella asioista, joista selkeästi tulee tunne, ettei se lukijoita kiinnosta. En siis verrannut kommenttien määrää kenenkään muun blogiin kuin omaani. Tänne tulee paljon kommentteja, mutta kirjoittajana minä pystyn näkemään selvän yhteyden kirjoitukseni aihesisällön ja kommenttien määrän välillä. Korostan siis vielä, että kyse ei ole missään kohtaa ollut blogin suosiosta.

Kirjoitan kyllä usein salamyhkäisesti ja olen monesti pahoitellutkin sitä, että en voi puhua asioista asioiden oikeilla nimillä. Tahtoisin kyllä, mutta tässä on seikkoja joiden vuoksi en voi. Silti joskus on pakottava tarve saada edes vähän ulos sitä, mistä sitten pitää kirjoittaa kierrellen ja kaarrellen. Tiedän, että se on inhottavaa.
Ja totta kai lukija saa esittää jatkokysymyksiä, jos siihen kokee tarvetta, ja minä voin vastata tai kieltäytyä vastaamasta. Enhän nyt tietenkään ole määräämässä sitä millaisia ajatuksia kirjoitukseni herättää tai mitä lukija saa kommentoida.

Tämä rajanveto olikin periaatteessa minulle itselleni enemmän kuin lukijoille tai kommentoijille. Halusin tavallaan tuoda nämä asiat pöydälle ja jatkaa tästä sellaisella tavalla, joka ei ahdista minua. Tässä oli kuitenkin nyt kyse paljon enemmästä kuin tuosta lauantaisesta kirjoituksesta. Tämä tuntui jatkuneen jo useamman viikon ajan ja vyöryneen kuin lumipallo. Se alkoi tuntua jo päivittäiseltä, vaikka en kirjoittanut edes mitään sinkkuuteen tai mihinkään sellaiseen liittyvään. Eniten minua ehkä ärsyttivät asiat, joita sanottiin toisaalla kuin täällä omassa blogissani ja halusin nyt vain tuoda ilmi, että tämän blogin perusteella minua ei voi tuntea kovinkaan hyvin eikä tietää motiiveistani.

Mielestäni kirjoitukseni ei ole nyt viime viikkoina muuttunut mitenkään enemmän salamyhkäisiksi ja vihjaileviksi (ja joo, olin varmaan vähän naiivi tuon lauantaisen kirjoituksen suhteen, en tosiaan ajatellut että asiaa yhtään kirjoittaessani), mutta tilanne vaan tuntui lähtevän omasta hallinnastani. Ja tämä kirjoitus oli minun tapani ottaa se takaisin hallintaani.

Ja kyllä, jos jatkossa vihjailen ja kirjoittelen epämääräisyyksiä, niin siitä vaan ihan vapaasti utelemaan. Tämä blogi on aina ollut kommenttiystävällinen ja tulee sitä olemaankin. Otan kuitenkin vapauden olla vastaamatta, jos koen että asia on liian henkilökohtainen.

Tulikohan tämä nyt selväksi? :D

Tiina kirjoitti...

Aloin nyt miettiä, että ehkä hymiöiden käyttö toisinaan postauksissa olisi ihan hyvästä, vaikka en kyllä tykkää niitä sinne laittaa. Esimerkiksi tuo viimeinen kappale oli ihan silleen lempeydellä ja pilke silmäkulmassa kirjoittettu, mutta eihän se tietenkään voi välittyä lukijalle... Yritin kyllä tuolla "ugh"-jutulla vähän keventää, mutta hmm.

No ei tämä nyt kuitenkaan ollut niiiin vakava kirjoitus kuin ainakin osa ilmeisesti tulkitsi.

gata kirjoitti...

Kuten aiemmassa kommentissani jo sanoin mielestäni, en väittänytkään, että lukemiesi blogien ja kirjoittamasi blogin välillä pitäisi olla yhteys. Se oli vain lähinnä huomio siitä, että monesti ihmisiä kiinnostaa ne tietyt yksityiskohdat - sinuakin lukijana - jonka vuoksi myös täällä ehkä udellaan sinun IRL-jutuista.

Juu, en mä oikeastaan ajatellutkaan, että sä ajattelisit (haha miten mä muotoilenkaan lauseita...:D) kaikkien blogien kohdalla suosion perustuvan kommenttien määrään. Lähinnä tarkoitin sitä, että en menisi ihan takuuseen tuosta omasta teoriastasi liittyen omaan blogisi suosioon, jota voidaan mitata kommenttien määrällä. On totta, että tietyt postaukset varmasti kirvoittavat enemmän kommentteja kuin toiset, mutta et voi olla varma silti siitä, mikä postaus viehättää ketäkin. Itse esim. en kommentoi läheskään joka kerta, vaikka postauksesi olisi ollut todella hyvä ja mielenkiintoinen. Aina vaan ei ole sanottavaa (olet sanonut jo kaiken paremmin tekstissäsi :D) tai sitten vaan muuten on tuppisuuhetki. :) Ja kuten itse sanoit tuossa, ettet utele miesasioitani tai muuta henk.kohtaista (tai muidenkaan bloggaajien), niin samalla lailla ajattelen myös minä. En kommentoinut tuota miesnaisriita-asiaakaan, koska mielestäni se ei ole korrektia kysellä ja udella.

Eivätkä postauksesi ole viime aikoina olleet sen salamyhkäisempiä, kuin aiemmin. Nyt vaan aiheesta nousi keskustelua, mikä on musta aina hirveän hieno asia. Ja erittäin totta on se, että blogin perusteella ei ketään voi todellakaan tuntea. Ihan naurettava ajatuskin, koska jos itse kirjoittaa blogia, tietää kuinka paljon asioita jää sen ulkopuolelle. Siksipä kommentoinkin vain postauksiin liittyviä juttuja, en muuta.

Toivottavasti et loukkaantunut aiemmasta pitkästä kommentistani, jossa oli hiukan kritiikkiäkin. Tai toivottavasti et myöskään tästä! En niitä kirjoittanut arvostellakseni sua, vaan halusin tuoda oman vajavaisen näkemykseni tähän soppaan mukaan. :)

Tiina kirjoitti...

No joo, okei, voit olla hyvinkin oikeassa siinä, että se ei merkitse kirjoituksen huonoutta jos kukaan ei kommentoi siihen. Mutta minusta tuntuu silloin, että se oli huono kirjoitus. Pitäisi varmaankin muotoilla se uudestaan sillä tavalla, että itselleni tässä bloggaamisessa kaikkein hauskin osuus on juuri nämä kommentit (omat tekstini ovat ihan plääh, kommentit ovat kivoja) ja jos huomaan että tietenlaiset kirjoitukset eivät herätä kommentteja, niin en sitten viitsi/jaksa/tahdo kirjoittaa sellaisia juttuja.
Ja muutenkin... irl-elämäni on aika tylsää. :D

gata kirjoitti...

Joo, no toi on sitten eri asia, jos kommentit ovat ne sun kirjoitustesi "suola" vai miten sen nyt muotoilisi. Mä taas ajattelen niin, että saan postaukseen kommentteja, jos saan, tärkeämpää on saada se postauksen aihe ulos. Kommentit ovat kuitenkin mustakin tosi piristäviä ja monesti mietin niiden sisältöä pitkäänkin. Moni antaa hirmu hyviä uusia näkökulmia asioihin jne. eli ymmärrän kyllä tuon sun näkökulman hyvin.

Mun IRL-elämä on ainakin supertylsää. Nothing really happens. :D Aa, voin mä sen tässä informeerata, että olen ollut viimeiset kaksi päivää oksennustaudissa. How very interesting. NOT. :D

Tinka kirjoitti...

...sitä vaan, että alko mennä aika "mielenkiintoseen" suuntaan muutamatki kommentit ja kirjottelut täällä ja toisessa blogissa.
Että siks aattelin, että mitähän tuosta vielä seuraa. Hyvää, pahaa, vaiko jotain muuta.

Ei siis sen kummempaa tai vakavampaa. Kunhan lukiessa tullu mieleen.
Nythän tilanne vähän niinko rauhottu puolin jos toisin :)

Tiina kirjoitti...

Gata, mulla on silleen, että mulle on melkein tärkeämpää se vuorovaikutus kuin se, että saan itse lätistyä jotain. Koska mitä se mulle kuuluu mitä mä teen. ;D
En tiedä onko tuo sitten jotenkin kieroutunutta, mutta olette totuttaneet minut liian hyvään tässä ajan myötä. :)

Tinka, hauska kuulla, että joku ulkopuolinen kiinnitti asiaan tuolleen huomiota. No ei siitä nyt kauheasti mitään seurannut, minulla oli vaan vähän huono viikonloppu. :)

Anonyymi kirjoitti...

pitaa tarkistaa:)