generated by sloganizer.net

18. kesäkuuta 2010

Ramblings of a mute


Toisinaan nyppii hiukan kaikenlaiset elämän pienet epäkohdat. Kuten se, että huolestuttavan moni ihminen, joka ei tunne minua kovin hyvin, tuntuu luulevan, että menen rikki jotenkin tosi helposti. Tätä tapahtuu sekä oikeassa elämässä että virtuaalielämässä. Jos esimerkiksi töissä totean ihan kylmän viileästi tehneeni jonkun mokan, niin tietyt tyypit aina rupeavat hyssyttelemään, että sattuuhan näitä, kaikille, eihän se mitään. Ja sitten tulee sellainen olo kuin olisin juuri itkuun tirskahtamaisillani siinä, että yhyy kun mää en osaa ja kaikki muut osaa ja oon ihan huono ja paska. Vaikka asia ei todellakaan ole niin. Tiedostan kyllä oman rajallisuuteni ja pystyn myöntämään virheeni, jopa mainitsemaan asiasta ääneen, ilman sen suurempaa draamaa.

Tai jos jossain tilanteessa itselleni luonteenomaisesti esitän kysymyksiä, kyseenalaistan asioita tai organisoin esimerkiksi jotain ryhmätyötä, niin saan kuulla kommentteja, että hei kaikki järjestyy, älä stressaa. Ei helvetti. Ei se ole stressaamista, jos yrittää saada hommat hoidettua ja vähän potkittua myös muita eteenpäin. Enemmän minä siitä stressaan, jos en voi tai uskalla sanoa tyypeille, että nyt hiukan vituttaa tuo vätystelynne. Jos tarvii, niin otan ohjat käsiini aika helposti. Vähän liiankin helposti varmaan, mutta kun aika usein on helpompi tehdä asiat "ihan itte" kuin katkoa verisuonia päästä sen takia, että odottaa jonkun muun saavan jotain aikaiseksi.

Virtuaalimaailmassakin tuntuu toisinaan tapahtuvan tätä samaa. En nyt keksi mitään hyvää esimerkkiä. Ainakaan osoittelematta ketään kovin pahasti sormella. Ymmärrän kyllä, että nämä päätä silittelevät vastareaktiot tarkoittavat ihan pelkkää hyvää, mutta en voi niihin turhautumiselleni mitään. Jos joku virtuaali-ihminen sanoo tylysti, ja noteeraan sen ääneen, niin se ei tarkoita sitä että menisin siitä rikki. Yleensäkään en pysty pahoittamaan mieltäni kenenkään itselleni yhdentekevän ihmisen sanomisista, lähinnä vain ärsyynnyn tai vaihtoehtoisesti huvitun. Ja kun ärsyynnyn tai huvitun, niin minulla on oikeus kiroilla tai lällätellä rinkiä tanssien sen asian ympärillä ilman, että kenenkään tarvitsee tulla paijailemaan, että älä nyt, ei siitä tarvi välittää. Siis normaalit reaktiot on ihan ok, mutta holhoamista en kestä.

Mietin, että lähetänkö ihan oikeasti ihmisille sellaista signaalia, että olen jotenkin mimosan herkkä, tosi heikko ja epävarma stressipeikko? Että pillahdan itkuun, jos joku minulle vähän jotain jostain sanoo ja pyytelen anteeksi, ettei kukaan vaan suuttuisi? Mielestäni minulla on kuitenkin hyvin viileä ulkokuori enkä mitenkään ala täristä punaisena, kun jotain tapahtuu. Vai johtuuko se sitten siitä, että olen yleensä hyväntuulinen ja hymyilen. Eikös se huumori olekin oikeasti defenssi... Ja hoo vee.

10 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Mutta jospa ne kommentit on tarkoitettu vain kannustaviksi, ilman varsinaista pelkoa sun hajoamisesta? Joillakin ihmisillä on sellainen hassu tarve jollain lailla yrittää piristää kanssakulkijoitaan, jos niillä sattuu olemaan huono hetki.

Sut livenä nähtyäni en jotenkin osaa ajatella, että kukaan näkisi sua jonain hauraana haavalehtenä.

Tosin mä en nyt yhtään tiedä mitä on tapahtunut ja kuka on sanonut mitä, mutta tuli vaan mieleen.

Tiina kirjoitti...

Niin kai sitten. Mutta kai sen asian voisi monella vähän vähemmän holhoavalla tavallakin ilmaista.
Ja kun ei se välttämättä ole mikään "huono hetki", jos mainitsen jostain epäkohdasta. Se siinä ehkä ärsyttääkin, että sitä luullaan huonoksi hetkeksi, kun olen ihan viilipytty oikeasti. Vaikka joku olis mulle "ihan sama", niin voin silti kommunikoida asiasta.

Tää ei nyt liity mihinkään yksittäiseen tapahtumaan mitä olis nyt tapahtunut just, vaan ihan yleisesti. Oon kerännyt tätä sisääni vuosia. :D

Maria kirjoitti...

Joo, holhoaminen on kyllä asia, joka saa myös mut yleensä "raivoihini". Rasittavaa.

Mutta hyvä, kun sait tuon ulos, tuollaisesta patoamisesta tulee syöpä ja hivutustauti! :D

Tiina kirjoitti...

Joo. :D Ja töissä on vissiin liikaa aikaa ajatella.

Kerran yritin jotain koulukavereita vakuuttaa, että mulle on oikeasti ihan sama, vaikka esitinkin tiukkoja kysymyksiä harkkatyön lopputulemasta sekä laadusta, mutta fiilis jäi, ettei kukaan uskonut hetkeäkään etten olis vitosen kuvat silmissä kiiluen stressannut asiasta. Turhauttavaa.
Mä nyt kuitenkin olen oikeasti ihan tosi easy going.

Anonyymi kirjoitti...

Minua häiritsee se, että halua tehdä asiat kunnolla (eli siis työetiikkaa) ei nykyään tunnusteta olevan olemassa vaan kaikki katsotaan heti kunnianhimoksi tai pyrkyryydeksi.
On muuten aika korutonta kertomaa siitä, mitä porukkaa johtotehtävissä oikein on, mikä heidän työpanoksensa on ja mistä heille maksetaan.

Tiina kirjoitti...

Totta turiset.
Mä en tosin tiedä onko mulla edes mitään työetiikkaa. Tai ehkä se on, jos ärsyttää kun asiat tehdään puolivillaisesti jos ne voisi tehdä kunnollakin. Itse tosin teen monia asioita vähän sinne päin, mutta vain silloin kun en ole siitä vastuussa kuin itselleni.

Alcinoe kirjoitti...

Nii just! Konflikteja ja negatiivisten tunteiden ilmaisua pitää välttää viimeiseen asti. Pidetään vaan reippaasti kulissit yllä, ettei kukaan huolestu tai pahoita mieltään. NOT!

DorianK kirjoitti...

Tuli mieleen sama kuin (ymmärtääkseni) Alccikselle. Eli kun näillä leveyspiireillä yleensä hyssytellään ja vältellään konflikteja, ihmiset ehkä haluavat vaientaa yllättävät "soraäänet" nopeasti. Ehkei kyse ole edes mistään tarkoituksellisesta maton alle lakaisusta vaan hämmennyksestä, kun ei tiedetä, miten avoimiin mielenilmauksiin pitäisi oikein suhtautua.

Tiina kirjoitti...

Alccis, sä niinku just tajusit mitä mä hainkin tolla.
Hassua on se, että mulle ne ei edes monesti merkitse negatiivisia tunteita tai konflikteja, mutta jostain syystä vastapuoli tajuaa sen.

DorianK, sanoit just sen mitä ajattelin. Tuntuu siis siltä, että ihmiset ei tiedä miten siihen pitäisi suhtautua kun ilmaisee jonkun asian ihan avoimesti. Sitten tulee sellanen tunne, että oon jotenkin outo, kun musta olis ihan okei puhua niistä ja muut alkaakin oudosti hyssytellä.
Ja ps. Siitä helpommasta tavasta puheen ollen. Sulle ei kyllä löydy sähköpostiosoitetta mistään.

Tiina kirjoitti...

Eh siis... Alccikselle piti sanoa että "mutta jostain syystä vastapuoli tajuaa sen NIIN". Yhden sanan puuttuminen muutti asiasisällön aika hyvästi.