14. maaliskuuta 2012

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa

Kymmenen asiaa, joista minulle tulee hyvä olo:


Tykkään ostella lahjoja ihmisille. Varsinkin, jos ei ole pakko ostaa jollekin jotain, vaan se lahja tulee vastaan ihan odottamatta.


Hyvän elokuvan jälkeen saatan jäädä sellaiseen tilaan, että luulen jonkun ninjan hyökkäävän kimppuuni kadulla tai mistä se elokuva nyt on kertonutkaan. (Okei, en muista katselleeni hyviä ninjaelokuvia, mutta tämä nyt oli vain esimerkki). Kaikista parasta oikein hyvän elokuvan jälkeen on kävellä yksin kaupungin halki kotiin eikä tarvitse puhua kenellekään mitään.


Rakastan sitä tunnetta, kun lentokone nousee ilmaan. Laskuista en tykkää, koska ne sattuvat korviini niin paljon. Paitsi se tunne on myös hyvä, kun lentokoneen pyörät tömpsähtävät maaperään.


Tämä koskee järviuiskentelua kesällä. En muista ikinä uimahallissa saaneeni mitään kiksejä vaatteiden pukemisesta.


Niin monet, niin usein.


Imuroinnissa ei edes ole mitään iloa, jos sitä putkea pitkin ei välillä kilise jotain vähän jämäkämpää tavaraa.


Ooh, odotan tätä niin kovasti. Varpaani kuiskailivat minulle jo yhtenä päivänä: joko, joko?


Luulin pitkään olevani yksin tässä maailmassa, kunnes löysin vertaistukea Nollavaimon blogista. En olekaan ainut, jonka isovarvas alkaa sojottaa kohti taivasta, kun keskityn johonkin toimeen.


Kukapa ei tästä tykkäisi, mutta kun sitä tapahtuu todella harvoin, niin sitä osaa myös arvostaa ihan eri tavalla.


Hajumuisti on todella voimakas. Muistan yhä, miltä mummon kammarin piirongin kaapissa tuoksui. Jonkun satunnaisen tuoksun avulla voi palauttaa muistiin tilanteita, asioita ja ihmisiä, ihan tuosta noin vaan.


Kuvat on täältä.

Pahoin pelkään, että tästä tulee vielä jatko-osa, koska vain kymmenen jutun valitseminen noiden satojen joukosta on täysin mahdoton tehtävä.

2 kommenttia:

*itKuPiLLi* kirjoitti...

Jokainen kohta on niiiiin ihana ja voi apua, linkin takaa niitä tosiaan löytyy vaikka kuinka lisää.

Vilkaisin sinne vaan äkisti, mutta pelkään pahoin, että sinne on kyllä pakko mennä uudelleen. ;)

Tiina kirjoitti...

Siellä saa kyllä aikaa kulumaan... :)