Tässä työajalla blogatessani ja myöskin muutamia blogeja lueskellessani, tulee mieleen, miten kauheasti toisinaan lehdissä ja keskustelupalstoilla paheksutaan netissä surffailua työajalla. Monesti kiivashenkisissä nettikeskusteluissa heitetään se viimeinen kortti, että "sinäkin työnantajasi ajalla ehdit täällä jauhaa kakkaa", jos ei enää keksitä parempia vasta-argumentteja.
Mutta ei kaikki työ ole sellaista liukuhihnalla henkensä edestä puurtamista. Minunkin työni on sen luontoista, että välillä on enemmän tekemistä ja välillä vähemmän. Yleensä vähemmän, sillä olen aina muiden loma-ajat töissä (kuten nyt). Minulla on kuitenkin ne kahdeksan tuntia päivässä, jotka minun on pakko kuluttaa täällä työpaikalla, myös niinä hiljaisempina aikoina. Onko se silloin lorvimista, jos sen ylimääräisen ajan käytän netissä? Vai pitäisikö minun vaan pyöriä kuin väkkärä tässä työpisteeni ympäristössä ja yrittää näyttää siltä, että on hirveä kiire? Onhan täällä niitäkin tyyppejä, joilla on (muka) niin kiire, että heidän on syötäväkin seisaaltaan. Ikään kuin se alas istuminen veisi jotenkin ratkaisevasti sitä aikaa.
Itsehän olen erityisen hyvä multitaskaamaan. Alt+tab on ihan älyttömän kätevä näppäinyhdistelmä, kun vaihtelee tietokoneen näytöllä tietojärjestelmän ja internetin välillä. Teen töitä, luen henk.koht. sähköpostiani, blogeja, joskus jopa bloggaan (kuten nyt) ja käyn Facebookissa (kännyllä, sillä sinne työnantaja on estänyt pääsyni). Tähän ei kulu työajastani ainakaan yhtään sen enempää (todennäköisesti jopa vähemmän) kuin niillä, jotka hoitavat sosiaaliset kontaktinsa sähköisen median sijasta puhelimella. Ja minun sähköpostin näpyttelyni on huomattavasti helpompi keskeyttää kuin ne naapurikuution tädin maratonpuhelut lapsille/äidille/parhaalle kaverille.
Tämä nyt ehkä kuulosti siltä, kuin yrittäisin puhdistaa omaatuntoani ja vakuuttaa itselle, että tämä netinkäyttö työajalla on ihan ok. Mutta ei. Tämä nyt vaan tuli jostain mieleeni ja ajattelin joutessani avautua.
Eikös se niin ole, että asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat?
Mutta ei kaikki työ ole sellaista liukuhihnalla henkensä edestä puurtamista. Minunkin työni on sen luontoista, että välillä on enemmän tekemistä ja välillä vähemmän. Yleensä vähemmän, sillä olen aina muiden loma-ajat töissä (kuten nyt). Minulla on kuitenkin ne kahdeksan tuntia päivässä, jotka minun on pakko kuluttaa täällä työpaikalla, myös niinä hiljaisempina aikoina. Onko se silloin lorvimista, jos sen ylimääräisen ajan käytän netissä? Vai pitäisikö minun vaan pyöriä kuin väkkärä tässä työpisteeni ympäristössä ja yrittää näyttää siltä, että on hirveä kiire? Onhan täällä niitäkin tyyppejä, joilla on (muka) niin kiire, että heidän on syötäväkin seisaaltaan. Ikään kuin se alas istuminen veisi jotenkin ratkaisevasti sitä aikaa.
Itsehän olen erityisen hyvä multitaskaamaan. Alt+tab on ihan älyttömän kätevä näppäinyhdistelmä, kun vaihtelee tietokoneen näytöllä tietojärjestelmän ja internetin välillä. Teen töitä, luen henk.koht. sähköpostiani, blogeja, joskus jopa bloggaan (kuten nyt) ja käyn Facebookissa (kännyllä, sillä sinne työnantaja on estänyt pääsyni). Tähän ei kulu työajastani ainakaan yhtään sen enempää (todennäköisesti jopa vähemmän) kuin niillä, jotka hoitavat sosiaaliset kontaktinsa sähköisen median sijasta puhelimella. Ja minun sähköpostin näpyttelyni on huomattavasti helpompi keskeyttää kuin ne naapurikuution tädin maratonpuhelut lapsille/äidille/parhaalle kaverille.
Tämä nyt ehkä kuulosti siltä, kuin yrittäisin puhdistaa omaatuntoani ja vakuuttaa itselle, että tämä netinkäyttö työajalla on ihan ok. Mutta ei. Tämä nyt vaan tuli jostain mieleeni ja ajattelin joutessani avautua.
Eikös se niin ole, että asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat?
2 kommenttia:
Joo, itse tein tuota ihan samaa. Joskus oli hiljaisempaa työrintamalla, niin ihan röyhkeästi tein omia juttujani.
Ja silloin kun oli enempi hommaa ja kiireisempää, niin tein kyllä lusmuilematta hommani. Olin jopa niin kiva, että söin kiireisinä aikoina työpöytäni äärellä samalla töitä tehden eli en edes pitänyt safkista erikseen.
Eli mielestäni win-win tilanne. Nih!
Pääasiahan on, että hommat tulee tehtyä. Tietysti joidenkin ammatinkuvat on sellaisia, että työ ei lopu tekemällä.
Oikeastaan tykkään enemmän siitä tilanteesta, kun töitä on paljon tai ainakin riittävästi, kuin että niitä on liian vähän. Työpäiväkin menee nopeammin, kun ei tarvi vaan pyöritellä peukaloita.
Lähetä kommentti