15. huhtikuuta 2008

Hörön lörön

No niin, tässä se nyt vihdoin on. Paranneltu versio tuosta Blogging with a purpose -merkistä. Parikin eri versiota on tarjolla Brimpsukan blogissa. Minä otin itselleni tuon delfiini-version. Ihuna. ^_^



Kävin tänään antamassa sormenjälkeni. En tosin poliisiasemalla vaan kuntosalilla. Sinne pääsee reenaamaan sormenpäätään vilauttamalla. Mietin vaan, että mitäs sitten jos sattumalta loukkii yhtä aikaa molempien etusormiensa päät? Sittenkö ei urheilla? Nyt kun vielä saisi hilattua perseensä tästä sohvasta ja mentyä heiluttamaan sitä kuntosalin laitteisiin. Bikinikuntoon ehkä jo kesäksi 2010! Tästä se lähtee.

Tämän kuun budjettini on aivan kuralla, mutta tänään oli pakko silti sijoittaa hiusväriin. Kauhean kalliita mömmöjä ovat ne, mutta onneksi Anttilassa oli joku alennus ja kärsin vain kahdeksan euroa. No joka tapauksessa, oli pakko värjätä tuo järkky juurikasvu piiloon, kun perjantaina on työhaastattelu. (Kuten ne jo tietävätkin, jotka eilen jaksoivat nuo meemivastaukset lukea. Hahaa, busted!) En tiedä mitä siitä haastattelusta seuraa, kun siinä on vähän niks ja naks, mutta jos siitä jotain poikisi, niin olisi tietty kiva. Sen näkee sitten.

Huomenna pitäisi jaksaa raahautua luennolle aamulla. Tänään en jaksanut. Luen niin jännää kirjaa (tai no, kamalaa), että en millään malta käydä ajoissa nukkumaan ja aamulla se sitten kostautuu, kun on silmät ristissä. Lainasin siskolta tuon Pimeän poika -kirjan ja se on kyllä melko ahdistavaa luettavaa, eritoten kun sen tietää olevan ihan tosi juttu.

Nyt katselen sivusilmällä tuota Boys don't cry ja yritän olla ahdistumatta siitäkin. Huomiseen!

4 kommenttia:

Brim kirjoitti...

Tuo kirja vaikuttaa kovin kiinnostavalta, mutta pelkään mitä muistoja se herättää minussa. Ehkä uskallan lainata sen tässä kohtapuoleen..

Kiva että siekin rupesit pyöriäisbloggaajaksi ^_^

Tiina kirjoitti...

Pyöriäisten kanssa bloggaaminen on parasta! ^_^

Tuon kirjan pojalla on kyllä tosi karmiva lapsuus ollut. Voisin jopa uskaltaa väittää, että karmivampi kuin sinulla. Älä lue, jos ahdistut liikaa.

Elegia kirjoitti...

Olen lukenut tuon kirjan, kuten Tiinuska tietääkin, jos muistaa ;-)

Minussa on joku outo sisäänrakennettu sietokyky, sillä pystyn lukemaan vastaavia kirjoja ahdistumatta tai rinnastamatta niitä omaan lapsuuteeni. Tietyllä tavalla sitä on tullut niin kylmäksi, että joskus vähän huolestuttaa kun ei hirveästi tunnetasolla hetkauta, vaikka järjellä kyllä pystyn eläytyä tilanteisiin.

Ei minullakaan noin kamalaa menneisyyttä ole, mutta toisaalta ei kannata verrata. :)

Tiina kirjoitti...

Muistan toki. Siksi mä nyt sainkin itseni potkittua vihdoin lainaamaan sen kirjan. :)

Mua ehkä ahdistaakin tollaisten juttujen lukeminen siksi, kun mietin sitä että joku muu (ja moni muu) on joutunut lapsena kestämään kotona kaikkea paskaa. Se tuntuu pahalta. Vaikka samaan syssyyn tietysti on sitten vähän kiitollinen siitä, että itse ei ole joutunut.

Eikä tietenkään pidäkään vertailla. Pienikin väkivalta (fyysinen tai henkinen) on liikaa.