19. huhtikuuta 2008

The revolution is now

Wille haasteli tässä joku päivä laittamaan omia lemppari- ja inhokkitunnareitaan blogiin. No, tiedän kyllä nyt mitkä ne ovat, mutta en niitä sattuneista syistä laita tänne. Lemppari on nimittäin ehdottomasti se Antiikkia, antiikkia -ohjelman tunnusmusiikki, eikä sitä jostain käsittämättömästä syystä löydy Youtubesta. Inhokki taas on se Salkkareiden ällöbiisi, enkä todellakaan aio saastuttaa blogiani sillä. Hyi!

Mutta niin, piti kertoa siitä kuinka torstaina rakastuin. Menin siis aivan viattomana und rahattomana käymään And eräässä kenkäkaupassa (en kerro nimeä, etteivät kaikki ryntää sinne nyt välittömästi), lähinnä tennareita katsomassa, ja mitä minun vanhat silmäni näkivätkään. Siinä ne olivat hyllyllä, niin punaisina, niin kauniina ja ah niin kalliina! Hinta likenteli 90 euroa, joten lähes nollasaldoisen tilin omistajana en saattanut niitä ostaa. Visa tosin yritti viekoitella minua rahapussistani, mutta onneksi minulla oli myös järjen ääni mukanani. Teki todella kipeää jättää ne sinne kauppaan. Sydämeni oikein särkyi, kun ne jäivät katsomaan perääni.



Meillä on nyt kuitenkin kahden viikon harkinta-aika, muuttaako yhteen vai erotako lopullisesti. Tein nimittäin päätöksen, että jos löydän nuo kengät vielä ensi kuussa, niin ostan ne. Jos niitä taas ei enää ensi kuussa ole, niin silloin niiden ei vain ollut tarkoitus päätyä minun jalkoihini. Mutta ainakin ne olivat niin kauniit ja olen silloin iloinen siitä, että elämämme edes hetken ristesivät toisiaan.

Sitten vähän vakavempiin asioihin. (Ei sillä, etteikö rakkauteni noihin kenkiin olisi vakavaa). Katselin torstai-iltana netistä leffan Zeitgeist. (Tuolta linkin takaa sen voi kukin katsella halutessaan, kesto 116 minuuttia ja suomenkieliset tekstitykset). Tuntuu, että koin monenlaisia valaistumisia sitä katsoessani. Ensinnäkin tulin entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että kristinusko on täyttä puppua (kuten muutkin uskonnot, toim.huom.) ja tästä eteenpäin(kin) aionkin palvoa vain aurinkoa ja tähtiä. Vakuutuin entisestään myöskin siitä, että rahan- ja vallanahneus saa ihmiset tekemään mitä kamalampia asioita. Aika pelottavia tulevaisuuden skenaarioita maalaili se elokuva, enkä oikeastaan näe mitään syytä miksi elokuvan tekijät tahtoisivat vain pelotella ja provosoida. Tuo on sellainen elokuva, joka jokaisen (etenkin amerikkalaisen, mutta myös meidän muiden) pitäisi katsoa. Helpompi on tietysti olla ajattelematta näitä asioita ja kohauttaa vain hartioita, koska tietohan tunnetusti lisää tuskaa. Minut tuo leffa ainakin pysäytti, suosittelen katsomaan.

Hauskaa viikonloppua kuitenkin!

13 kommenttia:

DorianK kirjoitti...

Minun piti palkita itseni erään hiljattaisen rajapyykin saavuttamisesta objektilla, jonka olin nähnyt erään liikkeen nettisivuilla jo syksyllä. Olin napannut sen kuvan talteen tietokoneeni työpöydälle (en sentään taustakuvaksi) muistuttamaan minua kauniista yhteisestä tulevaisuudestamme raatamiseni ajaksi. Ihailin kuvaa satunnaisesti kesken ahkeroinnin kuola valuen.

Tällä viikolla sitten marssin liikkeeseen ja vaadin verellä ja hiellä lunastamaani palkintoa. Ensimmäistäkään ei enää ollut jäljellä edes naapurimaan varastossa kotimaan liikkeistä puhumattakaan, joten se siitä palkitsemisesta. (Jos nyt välttämättä haluaa asiassa jotain positiivista nähdä, niin säästin viivyttelylläni 1800 euroa. Harmittaa silti vähän.)

Mimmu kirjoitti...

Ihanat kengät. Mustana mulle tuollaiset kiitos nam! :)

kukkis kirjoitti...

Ymmärrän täydellisesti rakkautesi noita kenkiä kohtaan. Onneksi ei asuta samassa kaupungissa, muuten saattaisin tulla teidän väliin.

Tiina kirjoitti...

DorianK, voi miten surkeasti kävi tuon palkintosi kanssa. Toivottavasti saat vielä jonkun korvaavan palkinnon tilalle, mikäli peli on täysin menetetty kyseisen ihanuuden suhteen.
Onneksi nuo kengät ei sentään ihan maksa 1800 euroa.

Mimmu, en nähnyt niitä muun värisinä, mutta se saattoi olla vain vauhtisokeutta. Noiden jälkeen en nähnyt enää paljon muutakaan.

Kukkis, siis onneksi et yritä tunkea meidän väliimme, koska siinä voisi syntyä ruumiita. ;D

kukkis kirjoitti...

En näytä visa-kortilleni tuota kuvaa, niin saan ehkä huijattua sen mukaani johonkin täkäläiseen And... siis tarkoitan kenkäkauppaan.

sirtsu kirjoitti...

OOooh! nuo on NIIiiiIIN hienot. Punaiset ja ihanat. Ymmärrän täysin rakastumisesi. Mä en kuitenkaan aio mennä ostamaan sellaisia. Olen ajatellut, etten toisten rakkauksiin kajoa. (Tosin minä rakastuisin kokoon 38.) Jos koko on eri, niin onko rakkauskin sitten luvallista?

Eeva kirjoitti...

Onpas ihanan tyttöilykengät.

Hmm, tuonmallisista minulle saattaisi jopa mennä 1,5 numeroa liian pienet, joten voisinpa käydäkin joku päivä vilkaisemassa paikallisten liikkeiden tarjontaa. (Normaaleja umpinaisia kenkiähän minulle ei tässä kaupungissa suostuta myymään kuin miestenosastolla.)

Muusikotar kirjoitti...

Herranjestas. Menit sitten dokumentti-linkilläsi saattamaan aivoni hämmennyksen kiehumispisteeseen. Onneksi en omista telkkaria.

Tiina kirjoitti...

Kukkis, ai sulla on sellanen visa-kortti. Mun visa yleensä yrittää suorastaan usuttaa mut tuhlailemaan.

Sirtsu, joo, kokoa 38 saa käydä hakkimassa mutta ei yhtään isompia!
Tai sit taas tosi paljon isompia saa. Kunhan ei kokoa 39.

Eeva, niin tuollaisissa tuo kantapää antaa aina anteeksi, kun on avoin. :)

Muusikotar, näinkö kävi? Mutta eikös se ole hyvä, että välillä aivotkin saa työtä. (En nyt mitenkään väitä, etteikö sinun aivoillasi muuten yleensä olisi töitä :D).

Eeva kirjoitti...

Ei näkynyt paikallisessa liikkeessä tuollaisia. Tosin en uskaltanut olla siellä kovin kauan, kun otti niin pahasti päähän se, ettei minulle myydä sellaisissa ikinä mitään sopivaa. Tai no sandaaleita, mutta perusvire on, että olen kummajainen, enkä ole tervetullut koko liikkeisiin. -.-

Päätin jo mennä suutarin oppiin, niin ei aina vituttaisi, kun näkee kenkiä. :)

Muusikotar kirjoitti...

"(En nyt mitenkään väitä, etteikö sinun aivoillasi muuten yleensä olisi töitä :D)."

Soitonopettajani olisi kyllä juuri sitä mieltä :D

Oli siis hieno ja vaikuttava dokumentti. Asiat olivat siis sikäli tuttuja huttuja, mutta tuli todella paljon uutta faktaa! Vaikka nyt koulukaveri latisti fiilikset sanomalla, että Zeitgestia on kuulemma kritisoitu joidenkin asiavirheiden (?!) vuoksi. Olisi kiva tietää mitkä.

Tiina kirjoitti...

Eeva, missä ihmeen kenkäkaupoissa sinä käyt, jos siellä sinua pidetään kummajaisena eikä pidetä tervetulleena?! :O

Muusikotar, niin, mistähän asiavirheistä on kyse... Onhan siinä varmaan paljon faktaakin, jos nyt joitain virheitäkin.
Pistää vaan miettimään. Ainakin.

Eeva kirjoitti...

No ihan kaikissa, joissa ei ole naisten kokoja numeroa 43. Kysyn, onko heillä senkokoista ja vastaus on ei, ja sen jälkeen ei ole enää mitään sanottavaa. Ja tuntuisi typerältä katsella enää mitään, kun ne tietävät, ettei minulle kuitenkaan sovi mikään, eli ihan turhaan mitään katselisin.

En usko, että heidän asenteensa on kielteinen, minä vain koen sen epämiellyttävänä, ettei minulle ole mitään, eikä sille voi edes tehdä mitään. Normaalistihan, jos kysyy liikkeessä apua, sitä löytyy, mutta tuossa tapauksessa sitä ei edes voi löytyä.

Kokeehan sitä olevansa muiden silmissä kummajainen, jos meille tarkoitetuissa liikkeissä ei ole ikinä yhtikäs mitään minulle sopivaa. Vika on siis minussa, muiden näkökulmasta, kun ei kelpaa, vaikka on vaikka mitä.