7. huhtikuuta 2008

Never Mind The Bollocks


Hyi kun on huono olo. Otin pienet torkut tuossa ja jossain vaiheessa torkkuja heräsin, koska naapuri alkoi remontoida asuntoaan. Ja jossain vaiheessa naapuri ilmeisesti lopetti remontoimisen, koska nukahdin uudestaan ja nukuin aivan liian pitkään. Herätessä olin ihan hiestä märkä ja huonovointinen. Nyt yritän mehun avulla palauttaa verensokeria normaaliksi, jotta voin taas jatkaa elämää. Onko kukaan muuten koskaan laskenut montako lempinimeä päiväunille on? Torkut, päikkärit, nokkaunet, nokoset, tirsat, ettonet... Mitäs muita? Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Hyvin arvailtu siellä edellisen postauksen kommenttilaatikossa. Sex Pistolsin kanssahan minulla on treffit elokuussa. Tosin en niinkään saanut niitä lippuja kuin jouduin ostamaan ne ihan itse. Onhan ne Sex Pistolsin tyypit toki 30 vuotta vanhempia kuin 30 vuotta sitten, mutta toisaalta niin olen minäkin. (Mikä on sinällään hyvä asia, koska vastasyntyneenä tuskin olisin päässyt Sex Pistolsin keikalle). Heräsin ihan varta vasten ysiltä aamulla ostamaan ne liput. Eihän se nyt ole lähellekään loppuunmyyty, mutta sainpahan ainakin parhaat mahdolliset paikat heti aamusta. Hahaa. Lippuja voi ihailla kuvablogini puolella.

Tänään kävi onnekas sattuma. Ovikelloni on jotenkin venkula, eikä se aina suostu soimaan kunnolla vaan jää jumiin sinne oven sisään. Olin tänään kuulevinani jotain kolinaa oveni takaa, mutta en ollut varma oliko kyseessä ovikello vai ei. Olin aiemmin päivällä soittanut talkkarin ilmaamaan pattereitani, mutta nehän tulee tietysti avaimella sisään, jos kukaan ei avaa ovea. Kukaan ei tullut ovesta, vaan sen sijaan postiluukusta pudotettiin jotain. Kurkkasin sinne ja siellä oli sellainen Eniron puhelinluettelo-lappunen, jolla saa noutaa ilmaisen puhelinluettelon jostain paikasta. Siis jes! Koska en avannut ovea, niin säästyin tänä vuonna siltä toiselta läjältä puhelinluetteloita! (En ole jaksanut laittaa mitään kieltolappuja oveeni). Joskus ne avaavat ne pakkaukset ja työntävät luettelo kerrallaan sisään postiluukusta, ja yhden kerran ne oli jätetty päiväkausiksi nojailemaan oveeni rappukäytävään, näppäränä merkkinä murtovarkaille, että tuolla ei ole moneen päivään ollut ketään kotona. Tällä kertaa minua ei onneksi pakotettu ottamaan niitä kotiini. Jee!

Äh, täytyy varmaan syödä jotain, että tämä olo vähän paranee tästä...

8 kommenttia:

Shkval kirjoitti...

Kuolatirsat.

Jostain syystä torkkujen, päikkäreitten, nokkaunien, nokosten, tirsojen ja ettoneitten? aikana kuolaa enemmän ku normaalisti.

Tiina kirjoitti...

Tuokin on aika osuva. :D

Wille kirjoitti...

Ettonet??? Tuota en ole koskaan kuullut. Mistä se tulee?

Tiina kirjoitti...

Otin heti selvää:

Ettone, ettonet, ettana, ettane on tarkoittanut aterian jälkeistä ruokalepoa. "Ettone" on itämurretta, ja sen kantasanana on vanha germaaninen lainasana "eta", josta puolestaan johdetaaan ruotsin kielen "äta". Lähde: Suomen sanojen alkuperä, Etymologinen sanakirja 1. (1992).

Oma lähteeni.

Wille kirjoitti...

Kiitos. Aina oppii uutta.

Nanna kirjoitti...

Mäkin ihmettelin tuota ettonettiä, enkä edes itäsuomalaisena tunnista tuota. Olen kait sitten väärältä kolkalta itäistä provinssia. Vedin tänään enkat - viisi tuntia päikkäreitä, sä jäät kuule kyllä Tiina ihan toiseksi tässä kisassa :)

Lumi kirjoitti...

Tää kans mietti tuotta ettonet justkaa ja, mut olempahan ny viisaampi siinäkin.

Kyllä sait liput näköjään aikas hyviltä paikoilta. Saa otettua kaiken olellisen irti :)

Tiina kirjoitti...

Nanna, joo en tiedä kyllä itä-suomen jutuista mitään, mutta mä olen kyllä kuullut sen sanan aika useinkin. En kyllä muista missä...
Viiden tunnin päikkärit on jo aika saavutus. :D

Lumi, kuinka niin näköjään? Mähän suttasin ne paikkanumerot niistä lipuista. :D