Here now, don’t make a sound...

Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat
piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti...
~ Muumimamma ~

Olen nyt tullut takaisin!

Vietin lähes täysin netittömän viikonlopun, jos siis ei lasketa sunnuntai-iltaa kun olin jo kotona. Sunnuntaina taisin kerran tsekata tuon plutoidi-postauksen kommentit kännykällä, kun pitkästyminen alkoi vallata mieleni, ja naureskelin teille pöhköpäille. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että plutoidi on hyvä olla. Ei siitä voi loukkaantua, jos plutoidiksi kutsutaan.

Lauantaina oli serkun rippijuhlat, jotka vietettiin heillä kotona ja minun entisessä mummolassani. Ah, sitä maalaismaisemaa ja lapsuuden nostalgiaa. Siellä kuitenkin tuli vietettyä lapsena kesät lähes kokonaan. En pysty nyt laittamaan kuvaa siitä maisemasta, koska olen töissä, mutta voitte kuvitella sellaisen oikein idyllisen suomalaisen maalaismaiseman. Ilmakin oli kuin morsian, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Tämä menee kyllä nyt sitten ihan hempeilyn puolelle, mutta on pakko sanoa, että harvassa paikassa minulla on niin hyvä olla kuin siellä. Ja siinä kun istuin niiden nauravaisten ihmisten keskellä niin tuntui siltä, että näiden joukkoon minä kuulunkin. Että jos sanotte minua iloiseksi ja sympaattiseksi yms. ihmiseksi, niin tiedän ainakin mistä olen ne luonteenpiirteet perinyt.

Kotiin palatessa sunnuntaina koinkin sitten varmaan jonkun kulttuurishokin, koska aloin ahdistella (itseäni) ja vitutus pukkasi pintaan. Olen näköjään kuitenkin tosi introvertti ihminen, koska tällä hetkellä ihmisten näkeminen rasittaa ihan kympillä. Tässä on nyt ainakin kolme viikonloppua peräjälkeen, että joudun olemaan sosiaalinen ja ennen kaikkea en voi vetäytyä omaan koppaani mököttämään. Tuntuu, että kaipaan ihan hirveästi paria päivää erossa muista ihmisistä. Ja eniten tässä tietysti ahdistaa se, kuten valitin jo viime viikolla, että tuo oma luukkuni on aivan järkyttävän kaaoksen vallassa. Siivota pitäisi, mutta ei ehdi tai ei jaksa. Tänään olisi kyllä pakko edes tiskata ja pestä pyykkiä. Toivottavasti illalla sataa. (Jos asuisin maan tasalla tai omistaisin parvekkeen, niin voisin noudattaa Muumimamman toimintaohjeita ja tyrkätä astiat sekä pyykit ulos sateeseen).

Katselin eilen illalla sen Rock of Love -ohjelman, jossa Bret Michaels (Poisonin laulaja) etsii itselleen tyttöystävää. Sen ohjelman suomenkielinen nimi "Rokkarille morsian" on vissiin vähän harhaanjohtava, koska ei kai siinä haeta morsianta varsinaisesti, vaan jotain rokkenroll-tyttöystävää. Naiset siinä on bitchejä, kuten noissa ohjelmissa yleensäkin, eikä se ohjelma edes ollut mikään erityisen hyvin tehty. Pakko sitä on kuitenkin katsoa ihan nostalgiasyistä, koska Poisonia joskus teinivuosina fanitin. Silloin siis, kun musiikkimakuni ei ollut vielä erityisen jalostunut... Myötähäpeää en kyllä suostu kokemaan, eiköhän tuokin ole aika pitkälle käsikirjoitettu. (Ei kovin hyvin käsikirjoitettu, mutta käsikirjoitettu silti).

Kauhea ressi pukkaa, kun en ehdi lukea blogejakaan ja google readerissa lukemattomien hässäköiden määrä sen kuin kasvaa. Kerta töitäkin pitäisi tehdä...


Positiivisia asioita:

* viime perjantain tilipäivä
* sukubileet
* punaiset tyttökengät
* ihanat uudet farkut
* kissat
* plutoidit

Hyvää viikon alkua kaikille!


Ps. Kiitos Tiia siitä shift + enter -neuvosta, se tuntuisi toimivan! :)