Alkaa nää aamuherätykset olla hiukan vaikeita. Onneksi huomenna on jo perjantai. Eilen illalla katselin Teemalta Sex Pistols -dokkarin The filth and the fury, joka loppui vasta 00.20. Tykkäsin kyllä siitä dokumentista, of course, mutta yöunet jäi himpsasen verran lyhyiksi. Taas. Herätyskello oli soittamassa kuudelta, radio alkoi möykätä keittiössä puoli seiskalta, minä nousin ylös vasta paria minuuttia vaille seitsemän.
Siinä sitten kun olin syönyt aamupalan ja kammannut naamani, keräilin mukaani ne tavalliset lompakon, kännyn, avaimet ja jakoavaimen. Hain pyörän varastosta ja hetken tilannetta zoomailtuani tajusin, että eihän siitä perkele mitään tule. En mitenkään saanut sitä jakoavainta tungettua siihen koloon, että olisin saanut sen pyörän jalan kiristettyä. Pyörä olisi varmaan pitänyt kääntää ihan ylösalaisin, enkä mitenkään jaksanut alkaa siihen aikaan aamusta rehata, joten päätin kyseessä olevan miesten homma. Onneksi olen hyvä delegoimaan.
Poljin töihin rämisevällä pyörälläni (tuo ihan oikeasti kuulostaa siltä kuin siinä olisi pörisevä pakoputki, enkä tajunnut edes ottaa mitään nartsaa mukaan, jolla sen olisi voinut sitoa kiinni pyörän runkoon), istahdin tuoliini ja hörpin aamukahvia puoliunisena. Samaan aikaan työkaveri selitti loputtoman pitkältä tuntuvaa tarinaa jostain lapsensa (jo teini-ikäisen) harrastuksista. Tokihan mielelläni kuuntelen, mutta en siihen aikaan aamusta, enkä välttämättä ihan niin seikkaperäistä selostusta. Mutta ne ainoat lapset ovat toki aina niin ainutlaatuisia. Tarina vaan kun ei tuntunut loppuvan ikinä, niin teki mieli tehdä davegrohlit (kuvassa yllä).
Hirveä himo tuli kyllä eilen siihen Jopoon. Olen pyöritellyt päässäni ajatusta, että myisin tuon vanhan pois ja ostaisin sen Jopon. Katselin vähän huuto.netistä, että mihin hintaan tuollaisen muutaman vuoden vanhan ihan hyväkuntoisen pyörän voisi myydä. Eipä siitä varmaan viittä kymppiä enempää saisi, mutta voisihan sitä kokeilla. Tai sitten ei. Kun en oikeasti tarvi uutta pyörää. Mutta kun se Jopo oli nätti kuin sika pienenä. Mutta toisaalta se on kyllä ihan turhaa rahanmenoa. Mutta onhan tässä lopputilikin vielä saamatta tältä kesältä. Mutta jos pyöräilykelitkin loppuu tähän taas tältä kesältä. Mutta olisihan se kyllä ihana. Mutta entä jos se varastetaan, kun se on niin ihana. Mutta toisaalta taas... Apua!!!
Siinä sitten kun olin syönyt aamupalan ja kammannut naamani, keräilin mukaani ne tavalliset lompakon, kännyn, avaimet ja jakoavaimen. Hain pyörän varastosta ja hetken tilannetta zoomailtuani tajusin, että eihän siitä perkele mitään tule. En mitenkään saanut sitä jakoavainta tungettua siihen koloon, että olisin saanut sen pyörän jalan kiristettyä. Pyörä olisi varmaan pitänyt kääntää ihan ylösalaisin, enkä mitenkään jaksanut alkaa siihen aikaan aamusta rehata, joten päätin kyseessä olevan miesten homma. Onneksi olen hyvä delegoimaan.
Poljin töihin rämisevällä pyörälläni (tuo ihan oikeasti kuulostaa siltä kuin siinä olisi pörisevä pakoputki, enkä tajunnut edes ottaa mitään nartsaa mukaan, jolla sen olisi voinut sitoa kiinni pyörän runkoon), istahdin tuoliini ja hörpin aamukahvia puoliunisena. Samaan aikaan työkaveri selitti loputtoman pitkältä tuntuvaa tarinaa jostain lapsensa (jo teini-ikäisen) harrastuksista. Tokihan mielelläni kuuntelen, mutta en siihen aikaan aamusta, enkä välttämättä ihan niin seikkaperäistä selostusta. Mutta ne ainoat lapset ovat toki aina niin ainutlaatuisia. Tarina vaan kun ei tuntunut loppuvan ikinä, niin teki mieli tehdä davegrohlit (kuvassa yllä).
Hirveä himo tuli kyllä eilen siihen Jopoon. Olen pyöritellyt päässäni ajatusta, että myisin tuon vanhan pois ja ostaisin sen Jopon. Katselin vähän huuto.netistä, että mihin hintaan tuollaisen muutaman vuoden vanhan ihan hyväkuntoisen pyörän voisi myydä. Eipä siitä varmaan viittä kymppiä enempää saisi, mutta voisihan sitä kokeilla. Tai sitten ei. Kun en oikeasti tarvi uutta pyörää. Mutta kun se Jopo oli nätti kuin sika pienenä. Mutta toisaalta se on kyllä ihan turhaa rahanmenoa. Mutta onhan tässä lopputilikin vielä saamatta tältä kesältä. Mutta jos pyöräilykelitkin loppuu tähän taas tältä kesältä. Mutta olisihan se kyllä ihana. Mutta entä jos se varastetaan, kun se on niin ihana. Mutta toisaalta taas... Apua!!!
8 kommenttia:
Mulla on siis ihan sama ongelma! Kun muakin kovasti himottaisi sellainen Jopo, vaikka ei mun vanhassa maasturissa kyllä periaatteessa mitään vikaa ole ja juuri keväällä maksoin itseni kipeäksi sen huollattamisesta. Toisaalta se on kumminkin kymmenen vuotta vanha ja sen verran kärsinyt, ettei kai sitä kukaan multa edes ostaisi. Ja sitten niitä Jopoja tosiaan pöllitään - työkaverikin joutui hankkimaan vuoden sisään jo toisen...
Vähän mua arveluttaa kyllä myös se vaihtaiden puuta. Ja enhän mä ensilumen tultua edes aja pyörällä ennen jotain huhtikuuta. Mutta toisaalta sitä lunta nyt kumminkin saa taas odotella, ja olishan tuollainen vaaleansininen Jopo vaan nii-in hieno :D
Onneksi osaan ades karjoittaa. Vaihteiden puute...
:D
Tuo vaihteiden puute on muuten hyvä pointti, en tullut ajatelleeksikaan. En nimittäin ikinä polje ykkösellä, koska se tuntuu samalta kuin juoksisi paikoillaan. Jopolla se sitten varmaan tuntuisi siltä koko ajan. Hmm... Täytyisi päästä testiajolle.
Niin että korjasiko joku mies sen jalan sitten?
Mulla OLI jopo, mutta se VARASTETTIIN! En enää osta sellaista, olin niin murtunut, enkä halua enää kokea sellaista. Tuollaisia maastopyöriä saa aina uusia, mutta jopo... minun joponi. Nyyyyhhh!!!
No ei korjannut vielä, mutta se hetki tulee koittamaan.
On kyllä ihan perseestä, että jopoja varastellaan. Tai ylipäänsä mitään.
Juu, Jopo ois tosi ihq. Mä ottaisin semmosen kans. Naapurin pikkusiskolla on semmonen ja mua aina suututtaa ihan suunnattomasti kun se kohtelee sitä tod huonosti, heittelee ja potkii. Mutta sellaista se teiniangsti kait sit on, mutta silti... Purkaa nyt se viattomaan Jopoon !!!
Että noi fillariongelmat on inhottavia. Mun fillarkin röpöttäis vielä, jollen ois sitä hiuslenkkiä laittanu siihen ketjusuojaan pitämään sitä paikoillaan. Korjausta odotellessa :)
Tunnustin sulle tuolla
Lähetä kommentti