Jutskat mun elämässä

No niin. Eihän tässä mennytkään kuin kuukausi, mutta hiljaa hyvä tulee, sanovat. Tiia haastoi minut joskus kauan sitten listaamaan 10 asiaa tai esinettä, joista en haluaisi millään luopua. Tämä meemi tarvitsi ihan oikeasti ajatustyötä, joten vasta eilen illalla ehdin istahtaa pohdiskelemaan mistä nyt sitten en luopuisi. Olipa muuten hankalaa. Valitsin sekä ihan konkreettisia esineitä että sitten myös hieman abstraktimpia asioita. (Kaikki kuvat saa klikkaamalla isommiksi).


1. Känny. Kyllä se puhelin on vaan nykyisin tehnyt itsensä hyvin tarpeelliseksi. Sen lisäksi, että sillä voi pitää yhteyttä ihmisiin, sillä voi myös ottaa kuvia, kuunnella musiikkia (tosin ei tuolla nimenomaisella mallilla), surffailla netissä, sitä voi käyttää kalenterina ja mitä kaikkea muuta. Olo on tosi orpo, jos joskus huomaa unohtaneensa ottaa kännyn mukaan. Kivointa kännyssä on ehkä se, että voi esimerkiksi kesken tylsän luennon tai työpäivän näpytellä hassun viestin jollekin ja saa vastaukseksi yhtä hassun viestin ja sitten jaksaakin hetken taas vähän paremmin. Tämän hetkinen kännykkäni on palvellut minua hyvin jo varmaan kolme vuotta, joten en tällä hetkellä koe tarpeelliseksi vaihtaa edes uudempaan. Mukana tietysti korruptiolahja Nokialta viime yrityspäiviltä yliopistolla. (Tiesittekö muuten, että "kännykkä" oli alunperin Nokian rekisteröity tavaramerkki, mutta siitä tuli ihmisten arkikielessä niin yleinen sana, ettei se enää nauti tavaramerkin suojaa?)




2. Kamera. Milläpä muulla olisin nämäkään kuvat näpsinyt kuin kamerallani. (Paitsi tämä kameran kuva on otettu kännyn kameralla, sattuneista syistä, ja varmaan sen tasostakin huomaa). Digikamera on mitä loistavin keksintö. Ennen täytyi aina saada kuvat mahtumaan siihen 24 kuvan filmiin, joten mitään turhaa ei tullut räpsittyä, eikä aina vähemmän turhaakaan. Nykyisin oikein harmittaa, kun silloin nuorempana ei ollut digikameraa. Miten monen muiston olisi voinutkaan tallentaa muuallekin kuin vain päähän, joka vuotaa kuin seula. On nuo tämän päivän nuoret onnellisessa asemassa, perkeleet.




3. Musiikki. Elämä ilman musiikkia olisi melko kurjaa. Tapahtuisi varmasti jotain todella kamalaa, jos musiikki poistettaisiin maailmasta. Kuoltaisiin varmaan sukupuuttoon nopeampaa kuin äkkiä, mikä ei tietenkään sinällään luonnon kiertokulun kannalta olisi kovin kurja asia. (Vähän linkolalaisia mielipiteitä tähän väliin :D.) Rakkauteni musiikkiin konkretisoituu erityisesti tuossa mp3-soittimessani, josta en muuten myöskään luopuisi kovin helpolla. Se on lennellyt asfalttiin ja saanut kolhuja, mutta on onneksi pysynyt ehjänä. On se vaan hieno keksintö, tuo mukana kuljetettava musiikki.




4. Läppäri. Ja etenkin sen nettiyhteys. En tiedä tarviiko tällaisen nettiaddiktin selittää tätä sen tarkemmin. Läppärissä on vielä se hienous, että sen voi ottaa mukaansa minne vaan. Ja surffailu käy huomattavasti mukavammin sohvalta kuin työtuolissa pöydän ääressä nököttäen. Netti ja myöskin bloggaaminen ovat muuttaneet elämääni niin paljon, että ette arvaakaan. Varmastikaan kaikki muutokset eivät ole olleet positiivisia (mitä sitä tulisi tehtyä jos ei olisi nettiä?), mutta myöskin se on tuonut minulle asioita, joita en ilman nettiä olisi koskaan saanut ja joista olen hirmu onnellinen tällä hetkellä.




5. Kirjat. Rakastan kirjoja. Minulla on kirjoja tosi paljon ja ostan niitä enemmän kuin ehdin lukea. Nautin kirjojen näpertelystä, ostamisesta ja omistamisesta melkein enemmän kuin niiden lukemisesta. Tai no ehkä en, mutta hyvä kirja täytyy omistaa. Kirjastosta lainaan vain kertakäyttöisiä kirjoja. Se on vähän kuin musiikkikin. Radiosta kuuntelee kaikenlaista musiikkia, mutta sen hyvän ja itselle tärkeän haluaa omistaa. Musiikkia tosin tulee kuunneltua uudestaan tiheämmin kuin kirjoja luettua, mutta ehkä ymmärsitte pointin. Edellisessä kohdassa mainittu addiktioni on varmaan osaltaan (tai aika paljonkin) vaikuttanut siihen, että en lue enää niin paljon kuin ennen, mutta ennustan tämänkin tasoittuvan tulevaisuudessa. Onhan blogitkin tavallaan eräänlaisia kirjoja sähköisessä muodossa, vaikkakin reaaliaikaisempaa ja vuorovaikutteisempaa luettavaa kuin kirjat. Ja jotkut blogit näköjään saavat kustannussopimuksiakin. (Yleensä ne, joista minä en henk.koht. jaksa kiinnostua. Mainittakoon tässä nyt vaikka Juoppohullun päiväkirjat, Eniten vituttaa kaikki ja Sata naista. Näkeekö joku noissa muuten sen yhdistävän tekijän, että ne ovat kaikki miesten kirjoittamia? Onhan sitten tietysti Minttu Hapulin Selibaattipäiväkirjat, jonka olenkin aikeissa lukea kohta.) Ennenhän kirjojen pelättiin aiheuttavan samanlaista tyhmettymistä ja moraalista rappiotilaa kuin netin pelätään aiheuttavan nyt. Kirjaimia paperilla tai tietokoneeni näytöllä, luen kuitenkin hyvin paljon päivittäin. Kuvassa näkyy tietysti vain murto-osa kirjoistani.




6. Hiukset. Minulle saisi kyllä maksaa todella paljon, että leikkaisin pääni kaljuksi tai edes siilitukan. Ja onhan se kiva, että on edes yksi asia tässä ulkoisessa habituksessani, josta saan toistuvasti kehuja ja kauniita sanoja. (Hieman kehuja keräävät toisinaan myös silmät, suu ja varpaat :D.) Mutta tykkään kyllä oikeasti omista hiuksistani. Paitsi nyt kun ne ovat pitkät, niin tuntuu että niitä lähtee koko ajan päästä ihan hulluna. Sitten vainoharhaisena vilkuilen peiliin ja odottelen alkavaa kaljuuntumista. Mutta kaipa se hiustenlähtö on ihan normaaleissa rajoissa, koska pälvikaljuja ei vielä näy. Minulla oli lyhyemmät hiukset vaan niin pitkään, että en ole tottunut noin isoihin hiustukkoihin kylppärin viemärissä. Olen myös tyytyväinen tämän hetkiseen hiusteni väriin, koska olen todennut sen olevan ainoa väri, jossa juurikasvu ei näytä järkyttävältä heti parin viikon päästä värjäyksestä, saati sitten vaikka sitä olisi useampikin sentti.



7. Kitara. Olen tuota kitaraani ennenkin hehkuttanut täällä. Jostain teinivuosista asti halusin omaa kitaraa ja myöskin oppia soittamaan sitä, tietysti. Jossain vaiheessa kaivoin isän vanhan kitaran jostain kaapista ja opettelin sillä itsekseni soittamaan muistaakseni Tuiki tuiki tähtösen. Sitten yhden epäonnisen kerran laitoin sen nojaamaan seinää vasten sillä seurauksella, että kitara luiskahti, kaatui rämähtäen ja sen kaula vääntyi. Olen tapahtuneesta vieläkin syvästi pahoillani, vaikka isä ei ikinä siitä minulle suuttunutkaan. Mutta sellainen hiljainen paha mieli on mielistä pahoin, kun ei voi tietää. Kitaraharrastukseni katkesi sitten siihen hetkeksi aikaa, kunnes isompana (6,5 vuotta sitten?) ostin itselleni kitaran. Sen mukana tuli muutama ilmainen soittotunti. Kävin ensimmäisellä soittotunnilla, mutta ensinnäkin opettaja oli unohtanut sovitun tapaamisen ja kun hän sitten lopulta saapui paikalle, niin opetus kesti varmaan jotain vartin ja tyyppi oli koko ajan sen oloinen, että olisi mieluummin ollut ihan missä tahansa muualla. Jätin sitten loput ilmaiset soittotunnit käyttämättä. Siitä jokusen vuoden myöhemmin päätin mennä työväenopistoon kitaratunneille ja se kannatti. Soitonopettaja oli maailman ihanin, kärsivällisin ja paras opettaja. Pari vuotta kävin hänen soittotunneillaan, mutta sitten opiskelijan budjettini pakotti minut jatkamaan harrastusta ihan vain kotioloissa.




8. Gilmoren Tytöt. Aivan ihastuttava televisiosarja. Ainut sarja, josta minulla on kaikki tuotantokaudet dvd:llä. (Ostettuina siis, Frendeistäkin taitaa olla jokainen jakso itse tallennettuna, mutta sitä ei lasketa). Ei tuohon vaan ikinä kyllästy. Sarja, johon täytyy todella keskittyä, että pysyy dialogissa mukana. Käy jääkaapilla välillä ja ole sen jälkeen pihalla kuin lumiukko. Kun nuo dvd:t on katsonut läpi, niin siihen on mennyt sen verran paljon aikaa, että voikin taas aloittaa uudestaan alusta. Ehkä se vähän jäi kaihertamaan, että Rory ja Jess eivät lopussa saaneet toisiaan, mutta onneksi Lorelai ja Luke kuitenkin päätyivät yhteen. Sitähän se koko sarja petasi alusta asti, melko tyhmää, jos näin ei olisi käynyt.




9. Hajuvesi & meikkivoide. Kosmetiikkatuotteista en keksi muuta korvaamatonta kuin Max Factorin Pan Stikin. Käytän sitä valokynän sijasta, koska se kaikista vaalein sävy ajaa saman asian täydellisesti. Käytän sitä myös meikkivoiteena kasvojen "ongelma-alueilla", koska koko naamaan laitan meikkivoidetta ainoastaan erikoistilaisuuksia varten. Se oli itse asiassa Joe Blascon tuote-esittelijä, joka sanoi ettei minun tarvitse käyttää meikkivoidetta koko naamassa, mikä oli tietysti hänen kannaltaan vikatikki. Ja tuoksuista korvaamaton on tuo J Lo'n Glow. Kerrankin olen löytänyt tuoksun, joka tuntuu ihan omalta, joten en enää uskalla ostaa mitään muuta, enkä halua siitä luopua ennen kuin on ihan pakko. Sitä paitsi tuo pullokin on kovin kaunis.




10. Valoisuus/luonto. Minulle on ihan älyttömän tärkeätä, että kotonani on valoisaa. Tulisin varmasti hulluksi asunnossa, jossa verhot täytyisi pitää koko ajan kiinni sen vuoksi, että naapuritalo on siinä käsivarren mitan päässä. Olen melko pienestä pitäen inhonnut sitä, että verhot on kiinni, jos kerta on päivä eikä enää nukuta. Kaikista eniten ehkä inhoan sitä, että verhot on kiinni ja valoa luodaan kelmeällä keinovalolla. Minulla on muutenkin kauheita antipatioita tavallisin hehkulampuin luotua keinovaloa kohtaan. Se on jotenkin ahdistavaa ja liian keltaista. Siksipä olenkin onnellinen tuosta halogeenivalolla varustetusta jalkalampustani. Enpä ole juuri tavallista kattolamppua pitänyt päällä tuon jalkalampun hankkimisen jälkeen. Ei ole tarvinut. Valoisuuden lisäksi on myös ihanaa, kun ikkunasta näkyy luontoa (puita, lintuja, mitä vaan). Tämä on tietysti pienessä ristiriidassa sen kanssa, että haluaisin mielelläni asua lähellä keskustaa. Mutta ainakin Tampereella löytyy hyvinkin läheltä keskustaa hyvin vehreitä maisemia. Tuossa kuvassa on siis se maisema mikä ikkunastani tässä asunnossa näkyy.




Siinäpä ne. Tuosta jäi pois tietysti kaikki sellaiset itsestäänselvyydet, kuten ystävät, kissa (josta luopuminen on asia, jota en suostu nyt edes ajattelemaan), muistot, aistit jne. Nämä olivat vähän sellaisia pinnallisempia asioita, koska niiden listaaminen on hauskempaa. En rupea haastamaan ketään tiettyä tähän, mutta kaikki asiasta innostuneet saavat jatkaa. Se on jopa suotavaa. Kunhan käy huikkaamassa tuolla kommenttiosastolla, niin tulen sitten katsomaan.

Huomenna on taas maanantai. Tylsää.