It's all right... I'm just a little crazy

Hyvät ystävät. Olen Google Readerin käyttäjä. Tarkemmin sanottuna väärinkäyttäjä. Tai en tiedä, ehkä kuitenkin vain ylenkäyttäjä. Olen haalinut lukijaani suuret määrät luettavia blogeja joskus yön pimeinä tunteina. Tällä hetkellä minulla on Google Readerissa 536 lukematonta otsikkoa. Tämä määrä jakaantuu yhteensä 248 tilattuun blogiin, joista osassa ei ole yhtään lukematonta otsikkoa, osa ei päivity ikinä, osa päivittyy nopeampaa kuin ehdin lukea, osaa en jaksa lukea ja osaa haluaisin lukea, mutta vuorokaudessa ei ole riittävästi tunteja.

Edellä mainittu saattaisi syöstä heikkohermoisemman epätoivon syövereihin, mutta onneksi minulla on oikein loistava ja pätevä filing system. Olen nimittäin jakanut blogit useampaan eri kansioon. Alimpana hierarkiassa on ö-mappi, joka sisältää kaikki ne blogit jotka ovat päästäneet kuolinkorahduksensa jo aikaa sitten ja tuoksahtavat jo hieman tunkkaiselle, mutta joiden suhteen elän ehkä vielä pienessä toivossa, joten olen säilönyt ne formaldehydiin enkä malta niistä vielä luopua. Ö-mapin yläpuolella hierarkiassa ovat uudet blogit, joissa olen visiteerannut nopeasti, pitänyt näkemästäni ja ajatellut tutustua niihin myöhemmin vielä tarkemmin. Tämä on valitettavasti se kansio, jonka sisältöön en juuri ikinä ehdi paneutua ja 336 kappaletta lukemattomista otsikoista sijaitseekin siellä. Kuvablogeille on oma kansionsa, koska... no, ne ovat kuvablogeja. Mutta sitten se tärkein ja ratkaisevin kansiojako: Olen jakanut jo kelpuuttamani ja säännöllisen epäsäännöllisesti lukemani blogit kolmeen eri kansioon. Ensimmäisessä kansiossa on kaikista parhaat blogit, jotka täytyy lukea heti ensimmäisenä, jos sattuvat päivittymään. Toisessa kansiossa on toiseksi parhaat blogit ja kolmannessa kansiossa kolmanneksi parhaat (optimisti ei sano, että huonoimmat) blogit. Välillä kyllä risteilen kakkos- ja kolmoskansioiden välillä, eli sijoitus toiseksi parhaiden joukkoon ei 100 %:sesti takaa sitä, että tulisi luetuksi ennen kaikkia niitä, jotka ovat kolmanneksi parhaiden joukossa. Systeemi saattaa olla siis hiukan ontuva ja toimia hyvin paljon mutu-tuntumalla.

Tämä systeemini nyt kiinnostaa varmasti kaikkia ihan hirveästi, ei ollut tarkoitus jäädä jaarittelemaan tästä näin pitkästi. Tarkoitukseni oli vain kertoa siitä, että joskus joku blogi voi saada ylennyksen tässä tarkkaan harkitussa hierarkiassani. (Joskus voi tietysti saada myös alennuksen, mutta se on harvinaisempaa). Joku onnekas voi jopa päästä ylenemään tuohon kaikista ylimpään kansioon once in a blue moon ja näin ollen kaikista parhaiden blogien joukkoon. Tuolloin hykertelen hiljaa ja kuvittelen mielessäni tilanteen, kuinka kerron tästä ylennyksestä kyseisen blogin kirjoittajalle ja kuinka kiitollisna sekä riemumielin hän tämän uutisen ottaa vastaan. Joskus kyseisen bloggaajan silmäkulmassa saattaa kimmeltää jopa pieni liikutuksen kyynel...






Vihdosta viimein joku oli saanut tuonkin videon laitettua Youtubeen. Se sopii tämän postauksen perään jotenkin niin hyvin kuin nenä päähän...