This is love

Brimin eilisen postauksen innoittamana sain vihdoin aikaiseksi tämän miespostauksen, joka minun on pitänyt tehdä jo kuukauden päivät vähintään... (Itse asiassa kahden kuukauden, olen aloittanut tämän postauksen 18.9.)


Annikki listasi ihannemiehiään (tjsp.) joskus kauan sitten. Ideahan on siis se, että kun listaa ihannemiehensä, niin sitten hyvä haltijakeiu kuulee toiveen ja luo sinulle sen unelmien prinssin, joka koostuu kaikkien noiden miesten parhaista ominaisuuksista. Näin oli käynyt ainakin Muusikottarelle. Ja mitä netissä sanotaan, niin se on totta.

Tämä on kyllä tosi vaikea tehtävä, koska maailmassa on niin paljon ihania uroksia. Sitä paitsi tämä on pakko tehdä julkkishenkilöistä, koska en usko kenenkään IRL-ihannemieheni ilahtuvan omasta kuvastaan näillä sivuilla. Mutta yritetään...

Ehkä on viisainta aloittaa tällä itsestään selvyydellä, eli siis Johnny Deppillä. Se nyt vaan on niin... No siinä on koko paketti. En toki tunne Johnnya henkilökohtaisesti (enkä ketään muutakaan näistä miehistä joten arviot on ihan mutu-tuntumalla, toim.huom.), mutta olen melko varma hänen olevan sekä ulkoisesti että sisäisesti kaunis. Hänen on myös oltava oikeasti yhtä fiksu ja hauska kuin leffoissa. Johnnyssa on kuitenkin miinuspuoli ja se on pituus. Hän kun ei ole minua kuin viitisen senttiä pidempi. Mutta jos nyt tilaisuus tulisi, niin ehkä Johnny saisi tämän puutteen anteeksi.



Sitten on tietysti se Clive Owen. Lääh. Tuo mies on niin karismaattinen, särmikäs, kiihkeä ja sellaisella rujolla tavalla tavattoman komea. Kävin muistaakseni katsomassa leffan Closer, jossa ensimmäisen kerran tein "lähempää tuttavuutta" Cliveen. Hän oli niin pelottavan kiihkeä välillä siinä elokuvassa, että minulta meni melkein jalat alta. Tumma, tulinen ja sitä paitsi mittaa löytyy 189 senttiä, joten menisin varmasti ihan hyytelöksi hänen lähellään. (Miten niin, minullako fiksaatio miesten pituuksista?)



Tämän listauksen voisi oikeastaan jättää näin kahteen, mutta eipä jätetäkään. Pituuden sekä ulkoisen ja sisäisen kauneuden lisäksi miehen pitää olla tietysti hyväkäytöksinen. Mielellään siis sellainen valmiiksi koulutettu, ettei minun tarvitse ruveta leikkimään äitiä. Nämä ominaisuudet löytyvät tietysti parhaiten Jeevesiltä. Ulkoisesti hän (Stephen Fry, se Ainut ja Oikea Jeeves) ei minua miellytä, etenkään hänen nenänsä, koska olen melko nenä-orientoitunut. Nenän on tärkeä. Ruma nenä ei saa olla. (Esim. Adrien Brody good, Owen Wilson bad. Ei pahalla.) Mutta siis herrasmies pitää olla.



Kotimaisesta mieskomeudesta minua miellyttää Antti Reini. Hänessä on jotain semmoista karskiutta ja pahapoikamaisuutta, mutta samaan aikaan hän on ollut myös hyvä isä siinä yhdessä mainoksessa, missä muksut syö paahtoleivistä pelkän keskiosan. Joku hänessä myös ulkoisesti viehättää. Antista on kyllä todella vaikea löytää kuvia netistä. What is up with that? Kuvasta yhdeksi huonoksi puoleksi voisi päätellä tupakoinnin. Ihannemieheni saisi mielellään olla savuton.



Olen viime aikoina katsellut Gilmoren tyttöjä ja Roryn poikaystävistä ehdoton suosikkini on Jess. Jess on niin väärin ymmärretty ja kaltoin kohdeltu. Sellainen paha poika, joka kuitenkaan ei ole tyhmä. Jess on vain vetänyt sellaisen kovan pojan kuoren ylleen ja minä niin kovasti haluaisin pelastaa sen ja antaa sille rakkautta!!!



Ketähän tähän sitten vielä pistäisi? Tätä täytyy kyllä harkita tarkkaan, tämä on niin vakavaa...

Hynynen! Suomen seksikkäin mies tietysti! (Varsin edustava kuva tuossa linkissä). Siis soittaa kitaraa tiukoissa farkuissa ja leveässä haara-asennossa. Tuo riittänee perusteluiksi? Eikö? Tytöt hei? Valitettavasti en löytänyt tähän Hynysestä takaapäin otettua kuvaa tuossa edellä mainitussa asennossa. (Hyi, mitä miesten esineellistämistä!) Hynyseltä kyllä ehkä lyhentäisin vähän partaa ja harjaisin hiukset, muuten ei valittamista.



Ja tietysti viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Paul Newman. Todella klassisella tavalla komea mies, upea vartalo (nuorena) ja suunnilleen ainut ihminen tai ainakin filmitähti maailmassa, joka eli pitkässä (50 vuotta) ja onnellisessa avioliitossa. Ja nuo silmät... Paulilla oli myös elämänarvot kohdallaan. Esimerkiksi kaikki hänen ruokatarvike-yrityksensä tuottamat voitot lahjoitetaan Newman's Own Foundationin kautta hyväntekeväisyyteen. Ja eläinrakaskin kuvasta päätellen. Hieno mies. May he rest in peace.



Lopuksi vielä turmelen tämä kevyen ja pilke silmäkulmassa tehdyn postauksen totisella pohdinnalla.

Ihan oikeastihan kyllä haluan sellaisen miehen, jonka kanssa minulla on hauskaa. En osaa kuvitellakaan eläväni miehen kanssa, jonka kanssa elämä olisi totista vääntöä loppuun asti. Tärkeää on, että hän saa minut nauramaan ja minä myöskin hänet. Kaiken hauskuuden lomassa on kuitenkin hyvä pystyä myös keskustelemaan. Tahdon miehen, jonka seurassa en tunne itseäni tyhmäksi, mutta jonka seurassa minun myöskään ei tarvitse olla koko ajan niin uskomattoman fiksu ja filmaattinen. Haluan siis, että voin olla hänen kanssaan oma itseni, ja että tunnen oloni rennoksi sekä turvalliseksi. Suotavaa olisi jonkinlaiset samanlaiset elämänarvot ja ajatusmaailmojen yhteneväisyydet. Ja joka tekee kanssani juttuja eikä ole vain tylsä sekä hannaava sohvaperuna.

Niin joo, ja tietty sen miehen pitää myös olla vähintään 185 senttiä pitkä, kiharatukkainen, tykkää ja osaa laittaa ruokaa (muuten pääasiallinen ravinnon lähteemme on mikroruoka) ja plussaa on, jos osaa soittaa kitaraa.

Piste.