Erittäin hyvä ellei täydellinen

Julkaisisin nyt ihan oikeasti tämän epäonnisen itsekehukirjoituksen, jonka siis julkaisin vahingossa kertaalleen jo perjantaina ja kaikista no-lifeimmät (vitsi vitsi) varmaan ehtivät sen silloin nähdä.

Niin siis, Gata pakotti minut miettimään hyviä puolia itsessäni. No ei oikeasti pakottanut, mutta paiskasi tämmöisellä meemillä. Pitää siis kertoa itsestään viisi hyvää, kaunista ja ihailtavaa asiaa. Epäilen, että olen tehnyt tämmöisen joskus aikaisemminkin, mutta en jaksa etsiä sitä. Toivottavasti ei tule ihan samat hyvyydet kuin viimeksi. No katsotaanpas.


1) Olen empaattinen sekä toiset huomioon ottava ihminen. En kovin mielelläni pahoita toisen mieltä enkä tykkää, jos joku vaikkapa tuntee jääneensä ulkopuoliseksi. Yritän parhaani mukaan olla ystävällinen niillekin, joista en kauheasti pidä. Kai tämä on hyvä asia? Jonkun mielestä sellainen saattaa olla kaksinaamaisuutta, mutta minusta se on vain hyviä käytöstapoja. Tai siis, metsähän vastaa niin kuin sinne huudetaan. En nyt ihan tallukka kuitenkaan ole.

2) Olen melko iloinen ihminen. Nauran hyvin paljon ja hymyilen vielä enemmän. Olisi aika kamalaa, jos ei yhtään naurattaisi mikään. En kuitenkaan (toivottavasti) ole sellainen rasittavuuteen asti menevä tyhjännauraja. Tai siis tyhjälle saatan nauraa, mutta en suinkaan ole rasittava enkä mitenkään rempseä sellaisella maajussi-teijamaisella tavalla. Olen pelkästään ihastuttava ja viehko.

3) Olen ihan fiksu. Ja viisas. Ja tunneälykäs. Ja mitäs näitä kaikkia nyt on. Peruskoulussa olin juuri sellainen keskiverto-oppilas, jolle ne oppitunnit on suunnattukin, joten en kokenut opetusta liian helppona enkä liian vaikeana (paitsi ne sin, cos ja tan, ikinä en niitä tajunnut). Saan nykyisinkin tenteistä hyvin vähällä vaivalla sellaisen keskivertoisen numeron eikä kunnianhimoni oikein riitä siihen, että jaksaisin panostaa kiitettäviin numeroihin vaikka niihin motivoituneempana saattaisin pystyäkin. En kuitenkaan ole mikään omaan älyyni ihastunut akateemikko (vai miten se Nina T.A. Mikkonen sanoi) vaan minulla on myös sitä ns. tervettä maalaisjärkeä ja olen (omasta mielestäni ainakin) melko hyvä lukemaan toisten tunteita ja toimimaan sen mukaan (viitaten kohtaan 1).

4) Olen ihan hyvä kirjoittamaan. Olen kai parempi käyttämään sanoja kirjoittaessani kuin puhuessani. Ehkä kirjoittaessa pystyy keskittymään enemmän siihen mitä sanoo ilman vaaraa, että toinen lakkaa kuuntelemasta tai rupeaa puhumaan päälle. Täällä blogimaailmassa hyvinkirjoittajuus (tykkään myös keksiä uusia sanoja) ei varmaankaan ole mikään harvinaisuus, koska useimmiten kai ne kirjoittavat, jotka siinä ovat hyviä. Sanoinpahan vaan. Kieliopissa en sitten ole niin hyvin hyvä, joudun toisinaan kyselemään tyhmiä yhdys sana kysymyksiä vakiokielioppimestariltani ja pilkkujen sijoittamisessa olen kai enemmän kuin surkea.

5) Ulkonäöstänikin löytyy sentään jotain hyvää. Olen aina, tai nyt ainakin isona, tykännyt hiuksistani. Ne on ihan kivat. Tummat, paksut ja hyväkuntoiset. Olen kotoisimpana tummissa, melkein mustissa hiuksissa, vaikka olenkin aikanaan sahannut erilaisissa punaisen ja violetin sävyissä. Myös silmäni ja varpaani ovat saaneet kehuja ne nähneiltä ihmisiltä. Huuleni ovat myös ihan pussailtavat.


Bonuksena voin vielä loppuun mainita teille, ketkä ette sitä vielä tiedä, että olen kaikin puolin ihana ja muutenkin silleen hirmu suloinen.