Nämä ajat eivät ole meitä varten

Voi elämä tätä elämää. Onnistuin siis tuossa päivällä suututtamaan erään ihmisen. Se ei ollut tarkoitus, mutta myönnän syyllisyyteni tapahtuneeseen. No eipä siinä mitään, ei ollut ensimmäinen kerta kun suututan ihmisiä tai edes tämän kyseisen ihmisen. Mutta sitten kävi niin, että toisen osapuolen puhelin meni mykäksi enkä saanut asiaa selvitettyä lainkaan. Mikä taas on minulle tilanne, jota en pysty käsittelemään laisinkaan. Kas kun, jos riidan osapuolina ovat kaksi ihmistä, joista ensimmäinen ei ollenkaan kestä selvittämättömiä tilanteita ja haluaisi pöydän puhtaaksi heti, ja toinen taas haluaisi ensin itsekseen rauhassa miettiä (ensimmäisen näkökulmasta siis mököttää) ja käsitellä asiaa, niin siitä ei useinkaan seuraa kovin rakentavaa riitaa vaan melkoinen maailmansota. Minun tietysti ollessa näistä se ensimmäinen. Joskus on kauhean vaikeata riidellä erilaisen riitelijän kanssa kuin itse olen. Minun olisi helpompi riidellä ihmisen kanssa, joka suuttuisi yhtä nopeasti kuin itse, mutta myöskin riita olisi ohitse sen jälkeen kun hetki ollaan huudettu. Minulle on täysin kestämätön tilanne se, jos toinen haluaa käsitellä asiaa yksikseen ja vasta ehkä seuraavana päivänä minun kanssani. Minun näkökulmastani se vain pahentaa tilannetta, kun taas toisen näkökulmasta se kai rauhoittaa tilanteen (tosin minun kanssani tuo ei toimi). Ja sitten vielä jos en saa selvitettyä tilannetta enkä edes yhteyttä toiseen osapuoleen, niin olen sen jälkeen täysin kujalla.

No, nyt olen kai kuitenkin saanut selvitettyä asian. Sen jälkeen, kun ensin useamman tunnin joko istuin sohvalla ja itkin tai tuijotin eteeni apaattisena, tai sitten istuin vessassa (koska vatsani reagoi aina ensimmäisenä kaikkiin tilanteisiin, mikä on joskus aika rasittavaa) ja itkin tai tuijotin eteeni apaattisena, ja kun toinen osapuoli suvaitsi vihdoin avata puhelimensa. Niin, sopu on siis nyt kai jo olemassa, vaikka olen vieläkin hiukan surullinen, koska oikeasti vihaan riitelyä. Ja anteeksi että kilahdin tuolla edellisen postauksen kommenttiosastolla joillekin. Se ei ollut mitään henkilökohtaista kenellekään, oli vaan vähän paha päivä. Kyllä te tiedätte...

Asiasta toiseen. Asensin tänään itselleni (taas) Firefox 3:n. Minullahan oli se siis jo aikaisemmin, mutta palasin kakkoseen kolmosen erinäistä pikanttien ominaisuuksien vuoksi. Pakkohan se ennemmin tai myöhemmin sitten oli taipua tähän kolmoseen, mutta tällä kertaa ainakin asensin kakkosen ja kolmosen pyörimään rinnakkain. Jonkinlainen pehmeä lasku siis, sanoisin. Tässä kolmosessa on vieläkin asioita, joista en pidä tai joita en ymmärrä tai hyväksy. Esimerkiksi vaikka olen laittanut ruksin kohtaan "varoita, kun yritän sulkea useampia välilehtiä samanaikaisesti" niin ei tämä silti mitään varoita. Hups vaan, selain sulkeutuu. Mutta tuo kakkonen taas on ruvennut tökkimään tosi pahasti Facebookin kanssa, joku siellä aiheuttaa massiivisia muistivuotoja aina välillä, joten toivon Ff3:n korjaavan tuon ongelman.

Tuon parin päivän takaisen kappaletaiston taisi voittaa Smashing Pumpkins aika selkein lukemin. Olen hiukan pettynyt teidän äänestyskäyttäytymiseenne (ei, tämä ei ole demokratia), kun tulos oli noin selkeä. Ainoastaan pari antoi äänensä Holelle, jolle minäkin olisin ääneni antanut (ja annankin, koska olen tämän paikan diktaattori, despootti sekä idi amin^(*). Saattaa tietysti johtua siitä, että olen hiukan läpikyllästänyt itseni tuolla Bullet with butterfly wingsillä ja Violetiin ihastuin taas vasta Last.fm:n sen minulle tyrkytettyä, mutta... Kyllä se Hole silti ehkä enemmän noista bändeistä on minun musiikkiani. Ja siinä on muuten sellainen rokkibändi, että vaikka sen kaikki jäsenet ovat naisia, niin sitä ei tarvitse erikseen mainita tyttöbändiksi. Se on ihan pesunkestävä rokkibändi, joka esittää sellaista katu-uskottavaa rokkia, jota minäkin voisin laulaa (mikäli osaisin). Harvassa ovat ne tyttöbändit. Yleensähän siis tahtoisin itse laulaa vain miesrokkareiden musiikkia, mutta Hole on poikkeus. Ja sitä paitsi Courtney Lovella on aika seksikäs ääni.

Tässä postauksessa oli pitkiä ja valtavan sekavia lauseita, joten vastuu ymmärtämisestä jää lukijalle.

Nyt katselen Reinikaisen ja sen jälkeen odottelen, että kello tulee jo ilta ja kolmoselta alkaa Walk the line.


*) Hänen korkeutensa, elinikäinen presidentti, sotamarsalkka Al Hadji Tri. Idi Amin, VC, DSO, MC, Kaikkien maan eläinten ja merten kalojen herra, sekä Brittiläisen imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa.