Löysin tuossa eilen ihan vahingossa Facebookista yhden menneisyyteni haamun. Minulle ei ollut tullut mieleenikään etsiä kyseistä naisihmistä sieltä, mutta niinpä vain maailma on pieni, että törmäsin häneen erään kaverini kavereiden joukosta. Tai todennäköisesti nämä ihmiset ovat tunteneet jo ennen kuin minä olen tuntenut kumpaakaan, mutta en oikeastaan tiennyt heidän tuntevan tai ollut ajatellut asiaa. No eipä siinä, mutta miten sitä voikin jonkun ihmisen pelkän naaman näkeminen vituttaa niin paljon...
Kyseinen typy oli poikaystäväni kaveri jo ennen kuin hän oli poikaystäväni. En muista miten tämä käärme pääsi luikertelemaan silloisen tulevan poikaystäväni ja nykyisen eksäni elämään, koska eksä muutti kaupunkiin toisaalta ja mielestäni tutustuimme melko pian sen jälkeen, vaikka itse suhteen kehittyminen olikin yhtä hidasta kuin suossa tarpominen. No kuitenkin jouduin jonkinlaiseen kilpailutilanteeseen tahtomattani (ja tod.näk. myös eksäni tahtomatta) tämän naisen kanssa. En ikinä tullut toimeen hänen kanssaan, koska saatoin aistia niin selvästi ettei hän pitänyt minusta. Joskus saatoin tuntea ne tuhannet tikarit selkänahassani, kun tuleva eksäni kiinnitti huomionsa minuun eikä tähän toiseen naiseen. En itse asiassa muista tämän kotkaleen (sori nyt vaan) ikinä käyttäneen minusta oikeata nimeäni vaan hän kutsui minua aina jokseenkin väheksyvällä tytöttelevällä "lempinimellä". Tiedän hänen tehneen pari melko epätoivoistakin temppua päästäkseen pussailemaan eksäni kanssa (ennen seurusteluamme, siis) ja tiedän, ettei eksäni ikinä ollut kiinnostunut tästä naisesta muuten kuin kaverina. Hengailimme joskus porukalla, mutta jossain vaiheessa suhteemme edettyä eksä lakkasi raahaamasta minua väkisin mukaansa tavatessaan häntä, koska en jaksanut enää leikkiä sietäväni kyseistä naista.
En suoraan sanottuna tiedä, enkä välitäkään tietää, miten paljon tämä naisihminen puhui minusta paskaa niinä kertoina kun en ollut paikalla. Eksää ne jutut eivät liikuttaneet kuitenkaan tiettävästi ja kuulinkin näistä paskapuheista vasta pitkän aikaa eromme jälkeen. Satuin nimittäin kysymään eksältä tietääkö hän mitä tälle tipulle kuului ja eksä kertoi, että he eivät ole enää väleissä. Tiedusteltuani syytä heidän välirikkoonsa eksä kertoi jotain, jonka vuoksi olen hänestä ylpeämpi kuin ikinä monivuotisen suhteemme aikana. Nimittäin joskus, kun erostamme oli jo ainakin vuosi jos ei parikin, oli eksä lähtenyt käymään eräässä kyläpaikassa yhdessä tämän naikkosen kanssa (ja he eivät yhäkään olleet kuin kavereita, toim.huom.). Tarinan kannalta lienee huomauttamisen arvoista se, että he olivat siis eksän autolla liikenteessä. Perillä "hauskaa iltaa" viettäessään tämä misukka oli kuulemma tapansa mukaisesti aloittanut taas sen paskanjauhannan minusta, kuinka minä nyt olin aina sellainen ja tällainen ja mitä lie paskaa. En oikein tiedä mitä hän kuvitteli saavuttavansa tällä. Ehkä eksäni, joka kuitenkin oli rakastanut minua likemmäs viisi vuotta ja jonka kanssa olimme eronneet täydessä sovussa ja ystävyydessä? Eksäni kuitenkin sai tarpeekseen tuosta lässyttämisestä ja minun mustamaalamisestani, joka jatkui vielä vuosia eromme jälkeenkin, niin että hän keräsi kimpsunsa ja poistui paikalta jättäen sen yhden ruikuttajan sinne kyläpaikkaan vinkumaan ilman kyytiä. Vaikka minusta ei ollut kauhean hauska kuulla jälkeenpäin miten paljon kyseinen ihminen oli minusta vuosien aikana jauhanut paskaa, niin olin silti imarreltu tästä eksäni siirrosta. Lämmittihän se sydäntä, että joku kaiken sen hyvän ja pahan yhdessä kokemamme jälkeenkin vielä välitti minusta niin paljon, ettei suostunut kuuntelemaan sitä enää. Ja katkaisi välit tähän naisihmiseen muutenkin, mikä tietenkin on varmasti valitettavaa (tai sitten ei, ihan sama mulle), mutta eiköhän se ollut ns. an accident waiting to happen. En tosin tiedä olisiko se muuttanut suhdettamme, jos eksä olisi ollut yhtä ritarillinen jo sen aikana eikä vasta pitkälti sen jälkeen, mutta tuskinpa vaan. Ja hyvä niin.
Niin, siis että näin paljon voi vituttaa yhden naaman näkeminen naamakirjassa.
9 kommenttia:
Naamakirja on ollut kovasti tapetilla viimepäivinä. Minulla on myös yksi "naama", jota en haluaisi nähdä. Se tuijottaa minua vaihtelevasti siinä kohden, missä näkyy kavereiden kavereita. Saa tuijottaakin.
Joo, mä huomasinkin että kyseisestä mestasta oli parissakin eri blogissa justiinsa juttua. Mietin ensin että viitsinkö nyt sitten avautua tästä, mutta tää nyt ei suoranaisesti liity siihen itse naamakirjaan vaan lähinnä naamoihin. :D
Tuollaset naamat on kyllä tyhmiä. Toivottavasti tuo ei rupea tuijottelemaan mua siellä.
Just noita!
Paetkoon naamoineen muiden kirjoihin!
Tai pikemminkin painakoot naamansa strutsien tapaa kuoppaan.
Nih.
Joo hyi yäk, määkin tiedän ja tunnen nää naamat, joista tulee pahoja viboja ja oksetusta vain vilaukseltakin. Phui!
Olkoon tiesi naamoista puhdas!
Joo, tollaset naamat on ihan yökkejä.
Kiitos, ja toivottavasti sullakin on naamavapaa tulevaisuus!
Oho, Ylläri jäi välistä. Toi ylempi oli siis Annikille.
Joo, ja sit heitetään niitä tiiliskivillä!
Ihme tyyppi! Tuntuu, että toisten elämän pyhin ja syvin tarkoitus on olla mulkkuja. Painukoot naamoinensa sinne missä ei auringonsäteet näy. Piste.
Niin ja hieno veto sun eksältä, oikeesti! Ei ihme, että on lämmittänyt mieltä! Tollainen vaan vahvistaa sitä fiilistä, että ette te nyt ainakaan turhaan viittä vuotta olleet kimpassa. Vaikka tuskin siis sulla nyt semmoinen olo olis muutenkaan ollut, mut ymmärtänet mitä ajan takaa... :)
Minä en varmaan ole ikinä maininnut, että naamakirja on Helvetistä? En tosin puhu kokemuksesta vaan ihan puhtaasti ennakkoluulojen ja kuulopuheiden pohjalta.
Sikäli olemme jälleen samiksia, että minäkin näin eilen naaman, jota en olisi välittänyt nähdä. Erona tosin oli se, että se ihminen on oikein mukava, ja näkeminen tapahtui livenä. Vitutuksessa mennään kuitenkin taas samisten puolelle.
Erinomaisesti kirjoitukseen sopiva kuva, muuten.
Gata, joo, veikkaan että eksä ei olisi tehnyt tuota vetoa suhteemme aikana. Tai en tiedä, mutta... niin miksei se ikinä sitten tehnyt? Tulimme eksän kanssa toimeen oikeastaan paljon paremmin suhteemme päättymisen jälkeen. Jotenkin koko touhu muuttui paljon rennommaksi ja hauskemmaksi, kun ei ollut enää mitään romanttisia virityksiä. Menneessä aikamuodossa siksi, että yhteydenpitomme on nykyisin tyrehtynyt mustasukkaisten vaimojen ja sen sellaisten takia.
DorianK, usko pois, tunnen tuonkin vitutuksen. Se on ehkä vielä pahempi vitutus, kun toista ei voi mitenkään vihata ja se se vasta syökin naista/miestä.
Tykkäsin kanssa, että kuva oli oiva. :)
Voi Iso-D, tule naamakirjaan!!! ;D
Lähetä kommentti