3. tammikuuta 2009
Sweet dreams are made of this...
Dream In, Dream Out by ~JIM-SWEET on deviantART
(Googlasin postauksen ensimmäiseen aiheeseen sopivaa kuvaa ja törmäsin tuohon. Se on niin kiehtova kuva, että olin pakotettu pläjäyttämään sen tähän alkuun.)
Näin viime yönä unta pitkästä aikaa tuosta elämäni ensimmäisestä suuresta rakkaudesta. Kutsun sitä rakkaudeksi, vaikken koskaan kyseisen tyypin kanssa päässytkään katsekontaktia pidemmälle. Hän kuitenkin vei jalat altani ihan totaalisesti, jonka jäljiltä kävelyni on vieläkin horjuvaa. Sain kerran häneltä purkan, jota jauhoin tunteja (tämä saattaa olla merkittävä tieto niille, jotka tietävät, etten voi sietää purkkaa) ja sen jälkeen säilöin sen purkan vuosiksi sellaisen taitellun pahvinpalasen väliin. Tänä päivänä en tiedä sen enempää purkan kuin miehenkään sijaintia. Purkka on kulkeutunut joko roskikseen tai sitten se on vielä jemmassa jossain pahvilaatikossani, joita roudasin lapsuudenkodista tänne vanhempien muuttaessa. Mies on ehkä tai ehkä ei Tampereella, viimeinen näköhavainto on yli kahden vuoden takaa. Joskus hän kuitenkin palaa kummittelemaan. Ihmettelen, että miksi nyt, kun en taatusti ole tietoisesti ajatellut häntä aikoihin. Unessa tavoitin vain lyhyesti sen jonkin, johon hänessä ihastuin. Yritin etsiä sitä hänen kasvoiltaan, mutta oli hankala muistaa unessa miltä hän näyttää, koska se on hankalaa hereilläkin. Minulla on tyypistä tasan yksi kuva ja kuvasta harvoin välittyy edes sitä jotakin. Samassa unessa käväisi myös yksi edesmennyt koulukaveri, joka oli siinä siis ihan hengissä eikä muuttunut lainkaan sitten 90-luvun. (Nämä tyypit siis olivat kavereita keskenään ihan oikeastikin). Outoja unia. Tuollaisten unien jälkeen on aina jonkin aikaa hiukan pihalla. En harrasta mitään jungilaista unien tulkintaa, joten se siitä. Oli kiva nähdä, pojat.
Käytiin eilen Minjan kanssa leffassa katsomassa Coenin veljesten uusimman Burn After Reading. Se oli ihan hauska leffa. Ei mikään sellainen haha-hauska, vaan aidosti nauratti monet kohtaukset siinä. Sen lisäksi siinä oli pari aikamoista yllätysmomenttia, kun yhdellekin kävi plät. (Yritän välttää juonipaljastuksia, jos joku ei ole vielä nähnyt kyseistä leffaa). Brad Pittistä oli leivottu hyvin nuorekas versio elokuvaan, tosin niitä silmäpusseja ja juonteita on vaikea kadottaa. Missä ihmeen välissä Pittistä tuli viittäkymppiä lähestyvä keski-ikäinen ukko? Varmaan ne kiljoona lasta myöskin vanhentavat. Esimerkiksi True Romance -leffassa Brad oli vasta minun ikäiseni. (Eli siis tosi nuori, toim.huom.) No palatakseni aiheeseen, niin tässä Burn After Readingissa oli Bradin lisäksi liuta hyviä näyttelijävalintoja, kuten nyt vaikka John Malkovich, joka on aina loistava, ja Frances McDormand, josta tykkään myöskin aina. Ja George Clooney, sekä hyviä sivuroolityyppejä myöskin. Ja ehkä yksi parhaista puolista siinä leffassa oli, että se kesti vain hiukan reilut puolitoista tuntia. Nykyään kun niin moni elokuva tuntuu ihan ylivenytetyltä 2,5 tuntiseksi (vähintään), on aina virkistävä poikkeus jos joukossa on joku sellainen tiivis ja sopivan mittainen pakkaus. Mutta pidemmittä puheitta (heh, johan sitä tulikin jaariteltua) suosittelen ehdottomasti katsomaan tuon. Trailerin voi tsekata täältä.
Jottei elämäni kuulostaisi liian ruusuilla tanssimiselta, niin voin lopuksi vielä vähän valittaa. Minua on nimittäin vaivannut viime päivinä aivan helvetillinen olkapääsärky. Se vanha vaiva taas kaivautui esiin jostain kuopastaan. Viimeiset kahdeksan kuukautta ovat olleet oikein hyviä eikä olkapäätä/hartiaa ole särkenyt juuri nimeksikään, mutta annas olla kun ne kuukautiset lopulta tulivat, niin johan alkoi olkapäätäkin särkeä. Kuulostaa varmaan aika scifiltä, mutta näillä on oikeasti joku mystinen yhteys. Harmi vaan, että tuo särky ei silti poistu, vaikka kuukautiset loppuisivatkin. Olen nyt useamman päivän ajan pitänyt kylmäkäärettä ja syönyt yliannostuksen särkylääkkeitä, mutta ei tunnu helpottavan. Lääkäriin on kai ihan turha mennä, koska olkapään vuoksi sieltä ei saa ikinä muuta kuin lämmintä kättä. Kyse ei kai ole nivelistä tai mistään kapsuliiteista vai mikä se oli, näin on fysioterapeutti asian todennut, vaan ihan lihaksen heikkoudesta. Ongelma on vaan se, etten todellakaan muista tehdä mitään käsipainoharjoituksia silloin, kun kaikki on ok. Eli toisin sanoen tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Nyt vaan olo on sellainen, että tekisi mieli iskeä veitsi tuohon hartialihakseen, että tuo särky helpottaisi (tai ainakin muuttuisi toisenlaiseksi kivuksi). Tällä hetkellä ymmärrän niitä, jotka siirtävät henkisen kipunsa fyysiseksi viiltelemällä itseään. Poppaskonsteja otetaan vastaan.
Tästä tulikin aika pitkä postaus (näin pitkän sepustuksen kirjoittaminen varmasti onkin parasta lääkettä tuolle olkapäälle), mutta niille, jotka vielä jaksavat mukana, voin kertoa, että radiota ei kannata sijoittaa mikroaaltouunin päälle. (Tulipa tuosta pilkullinen virke). Sain joululahjaksi mikroaaltouunin. Koska keittiössäni on todella nihkeästi pistorasioita (2 x pistoke tiskialtaan vieressä ja yksi pistoke aivan toisella puolen keittiötä), jouduin sijoittamaan mikron pakastimen päälle. Se on siis sellainen kaappipakastin, joka jököttää tuossa yhdessä nurkassa. Olen aiemmin pitänyt radiotani siinä pakastimen päällä, mutta nyt mikro sitten vei sen paikan siitä. Laitoin radion mikron päälle, vaikka mikron käyttöohjeissa kyllä käskettiin sijoittaa se mahdollisimman kauas radio- ja televisiovastaanottimista. Sitten yritin kuunnella radiota, mutta joka kanavalta (myös Radio Rockilta) tuli vain Tiktakin Satuprinsessaa. Laskin radion lattialle ja johan vaihtui sävelet Gunnareiksi tai joksikin muuksi. Ja nyt minulla sitten ei ole paikkaa radiolle enää.
Nyt pitää varmaan sitten lähteä kauppaan. En jotenkin lainkaan käsitä vieläkään, että tänään on lauantai.
Ps. Aika hiljaista varmaan ollut uutisrintamalla. Viinaan voi kuolla, hei tiesitteks?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
23 kommenttia:
Kyllä toi purkka-asia paljastaa rakkauden palon syvällisyyden ja suuruuden. Suloista. :)
Melkeinpä mieleni tekisi mennä katsomaan toi leffa. Ehkä menenkin.. todennäköisesti kuitenkin vuokraan sen DVD:nä..
Mitä sitten piti sanoa...sulla oli niin pitkä postaus, että unohdin kaikki asiat mitä piti kommentoida...
Ai niin! Hanki keittiöösi hyvä ihminen jatkojohto. Mulla oli tuolla entisessä kodissa vaan yks töpselinreikä keittiössä, niin oli kans vähän pakko hankkia. Ja hyvä tuli!
Niin mustakin toi purkka-asia paljastaa kaiken. :)
Ja vähän liikaakin. :D
Mulla on jatkojohto keittiössä, mutta kun se on juuri siinä nurkassa missä se pakastin on. Ja sitten taas jos siihen toiseen pistorasiaan laittaisi jatkojohdon, niin se täytyisi vetää joko tiskialtaan tai hellan yli...
Pöytätila on toinen ongelma.
Unohdit tärkeimmän. Sauli Niinistö meni tänään naimisiin n. 30 vuotta nuoremman böönan kanssa.
Koska päivä on ollut esimerkillisen tylsistyttävä, niin huvitin itseäni lukemalla Hesarin keskustelupalstalta kommentteja hääparin ikäerosta...
Mä huomasin tuon päivän polttavimman uutisen vasta äsken kaupassa käydessäni. Enkä edes tiennyt, että se on seukannut! (Aivan kuin edes kiinnostaisi). :D
Ai nii. Jatkojohtojen vedon kanssa on oltava tarkka, kun kaikissa vanhemmissa asunnoissa (tosin tietämättä minkä ikäinen asuntosi on) ei ole maadoitettuja pistorasioita ja esim. tiskipöydän ja vesijohtojen läheisyyteen ei ole suotavaa tehdä omia virityksiä.
Joo, en mäkään lähtis ihan äkkiä veteleen mitään jatkojohtoja tosta tiskipöydän nurkilta. :)
Voiko sitä jatkojohtoa vedellä kulkemaan ylhäällä? Toisin kuin yleensä lattialistoja pitkin siis... Mullakin oli tiskipöytää ja ovi siinä välissä, mutta laitoin jatkiksen johdon kulkemaan karmien vierellä ja kiinnitin rasian toiselle puolelle ovea! Huisia. Pystytkö mitenkään kiertelemään siellä?
Tai. Et varmaan...ehkä olisit jo kierrellyt.. :) Halusin vaan kertoa, että olen ollut näppärä. :D
Joku remonttireiska saa kyllä tulla mun puolestani kokeilemaan onneaan, mutta mä en ainakaan jaksa alkaa noin suurta vaivaa näkemään. :D
No johdottomuuden lisäksi ongelma on siis se pöytätila, eli en tiedä mihin sijoittaisin sen radion (tai vaihtoehtoisesti mikron), vaikka johdon jotenkin saisinkin vedettyä...
Virallisestihan tuo on keittokomero eikä keittiö, vaikka kyllä sinne pieni pöytäkin mahtuu.
Olohuoneeseen!
Täällä on vielä vähemmän pöytätilaa!
En mä mitenkään tahallani tee asioista hankalampia kuin ne on... ;D
Tämän takia sulla ei siis ollu mikroa... :DDDDDDDDDDD
Nyt osuit asian ytimeen. :D :D
Ja en myöskään ole myöntänyt tarvitsevani sitä, mutta pukki päätti että tarvitsen.
:D Mutta kyllä pukki tietää mitä kukakin tarvitsee! Ni. Kyllä sinä TARVITSET mikron.
En millään tahdo luovuttaa ja ehdotan, että irrotat yhden keittiönkaapin oven irti ja saat avohyllyjä, yhdelle tulee radio! JEE!:DDD Ei yhtään työlästä ja muutenkin maailman paras idea! ;)
Toi "radio" on sen verran iso, että se ei varmaan mahtuisi kuin tiskikaappiin. :D :D
Se on siis tollanen, jossa on cd-soitin ja jopa kasettipesä. Kannettava stereohässäkkä, tai jotain sellasta.
Tuo hässäkkä on aika vekkuli sana...
"Ihmiset eivät tiedä. Ei kai sillä ole väliäkään. Sanat muuttuvat ja niillä peitetään kulloinkin eri asioita. Tätä nykyä milloin missäkin esiintyy "hirmuinen hässäkkä". "Putkinotkossa" Käkriäisen lapset olivat veistäneet taitavasti puukolla veneen laitaan "hässäkän kuvan".
Edellä lainattu siis Kemppiseltä
Sterohässäkkä voisi olla kewl ;)
En muuten käyttäisi myöskään sanaa hunsvotti
Hoo, hauska postaus. Resepti on tuloillansa, myöhemmin tänään available I suppose.
Miten on mahdollista että suurimman rakkautensa iholle (tän voi sit lukea ihan miten haluaapi - en ole mietiskellyt kovin kaksimielisiä kirjoittaessani kuitenkaan) ei ole päässyt..? Mullakin 2-3 kipaletta ollut elämäni aikana vaan aina olen jollakin ilveellä saanut luikerreltua itseni iholle ;)
Nyt vuoden 2009 kunniaksi säpinää! Pieni Freudilainen sisälläni kertoo mulle meinaan että toi uni on selvä merkki siitä että nyt ollaan oltu jo liian pitkä tovi sinkkukinkkuna :)
Viinaan voi tosiaankin kuolla, rasvaiseen ruokaan myöskin. Jälkimmäisestä nyt maininta blogissani reseptin muodossa :)
Anonyymi, nyt ei kyllä ole hajuakaan mikä on kewl. Paitsi googlen mukaan "uncool way to say cool". ;D
Mulle kaikki on yleensä hässäköitä tai jutskia, joille en keksi parempaa sanaa kuvaamaan asiaa.
Ilkka, no ei nyt sentään SUURIN rakkaus, mutta se ensimmäinen suuri. Mä olin niin kauhean ujo silloin, että olisin varmaan juossut karkuun jos se olisi jotain yrittänytkin. Olin iältäni semmoinen 14-16. (Se ihastus siis kesti intensiivisesti tuon ajanjakson). Myöhempien rakkauksien ihoille olen kyllä luikerrellut.
Ja siinä (tyypissä) oli asianhaaroja, joiden johdosta varmaan on parempikin (tänä päivänä ajateltuna) että se pysyi vain haaveilun kohteena.
Ja mitä tuohon viimeiseen kappaleeseen tulee, niin kyllähän sitä yritystä löytyy. ;)
Ja kiitos reseptistä, käyn tsekkaamassa. :)
Jos satut joskus kokkailemaankin em. ruokalajin kerrothan mielipiteesi :)
On pitänyt jo pidemmän aikaa sanoa tämä mutta nyt tuli taasen mieleeni kun Harmittoman soittolista osui silmiini (täällä blogissa siis toitoitoi systeemi..). Sulla on TODELLA samantyyppinen musamaku kuin meikäläisellä, laidasta laitaan mut nimenomaan niitä hyviä orkestereita ;)
Siinä ne 4-5 favoritea oli kaikki kuin mun omista kuunneltavista kipaleista. Tää on tosiaan tullut jo aiemmin jostakin tekemästäsi meemistä? mieleeni mutta nyt muistin sanoakin asiasta :)
Hienon kuvan olet löytänyt kuvitukseksi! Ikävä tuo olkapääkipu, ärsyä.
Ilkka, kiitos, kuulostaa siltä että sulla on hyvä musiikkimaku. ;D
Elegia, eikös olekin hieno kuva? Kovin surrealistinen ja dalimainen. Sen näkee suurempana kun menee sinne deviantArtin sivuille.
Jos itse taiteilisin, niin haluaisin tehdä juuri tuon tyylisiä. :)
Olkapääkipu ON ärsyä.
Niin, osaisipa piirtää! Kokeiltu kyllä on ja lopputulos on pahempi sotku kuin ala-asteikäisellä :D
Uutisista puheenoleen: Joko olet tsekannut Urpilaisen uusimmat pornokuvat (löytyy blogistani)? :DDDD
Lähetä kommentti