Pup pup pup pup pup pup pup...

Olin eilen syömässä yhdessä mc:llä alkavan pikaruokaketjun ravintolassa. (Ravintola kuulostaa kyllä ihan liian hienolta sanalta kuvaamaan niitä lafkoja, mutta menköön nyt). Sisustushan niissä on muutettu sellaiseksi yhteneväiseksi ulkomaalaisten vastaavien ravintoloiden kanssa (ainakin Zürichissä törmäsin ensimmäisen kerran vastaavanlaiseen sisustukseen), eli siellä on sellaisia pitkiä pöytiä, jonka ympärillä on pehmustettuja jakkaroita. Eipä siinä mitään, niillä jakkaroilla on ihan mukava istua. Mutta kun siihen samaan pöytään tunkee ihmisiä, jotka eivät ole kuulu samaan seurueeseen allekirjoittaneen kanssa, niin ruokailusta saattaa tulla melkoisen mielenkiintoinen. Nimittäin eilen samaan pöytään tuli istumaan joukko sellaisia jotain myöhäisteinejä, eli veikkaisin iäksi päälle 20, mutta käytös oli jotenkin teiniä kuitenkin. Erityisesti se minua vastapäätä istunut tyttö, joka oli sekä kooltansa että äänenvoimakkuudeltansa suuri. Eikä siinä mitään, että täytyy huutaa, mutta kun ne jutut vielä kaiken lisäksi oli jotain tosi viisasta esim. siitä kuinka jonkun (minkä lie) syömisen jälkeen seuraavana päivänä perse on ihan tulessa. Joku ehkä saattoi yrittää syödä siinä vieressä! Jotakuta ei ehkä välttämättä kiinnostanut kuulla sadan desibelin voimakkuudella jokaista ajatusta, joka niissä aivoissa pyörähti. En sitä paitsi ollenkaan kestä sellaisia maajussi-teija-rempseitä naisihmisiä... Se on kuulkaa teeskentelyä siinä vaiheessa, kun täytyy itse ääneen mainostaa miten on niin kauhean rempseä ihminen, että miehetkin pelkäävät. Ääk.

Eilen illalla katselin sen V niin kuin Verikosto. Vaikka rima oli nostettu aika korkealle ja odotukset oli suuret, niin sanoisin silti, että kyllä se oli hyvä leffa. En tosin tiedä mitään mistään sarjakuvista ja muista, joten sillä tavalla tarina oli minulle ihan vieras. Kyselinkin koko ajan elokuvan edetessä Brimiltä (teletaappisella yhteydellä), että kuka tuo nyt on ja miksi tuo nyt noin tekee ja onko tää nyt niinku hyvis vai pahis ja juu, olen rasittavaa leffaseuraa, kun kyselen koko ajan. En myöskään osannut liikuttua oikeissa kohdissa (tai siis ollenkaan), mutta onneksi sain kuitenkin asiantuntevaa opastusta missä kohdissa ehkä piti vähän itkeä. Minä nyt en vaan oikein osaa itkeä elokuvia katsellessani. Oli se hieno leffa kuitenkin ja koskettava ja upea.

Johanna Tukiaiselta kysyttiin Iltalehdessä, että mikä hänessä vetoaa miehiin. Johanna vastasi: "Varmaan nuoruus, rohkeus olla naisellinen ja näyttävä. Kanervan viestien mukaan hän piti ulkonäöstäni ja sen lisäksi olin hänestä hyvin älykäs." Ottamatta nyt kantaa kenenkään ulkonäköön tai älykkyyteen (enhän tunne ko. naista), mutta että nuoruus? Nainen on saman ikäinen kuin minä! Voihan tuon älykkyys-pointinkin tietysti todistaa tähän heti perään. Johannalta myös kysyttiin mitä hän viestitteli Kanervalle. Vastaus kuului: "Lähetin hänelle esimerkiksi, että meiltä löytyy Julian (pikkusisko) kanssa satoja erilaisia vaatteita ja kenkiä ja että ne ovat meidän suuri intohimo." I rest my case.

Minun piti kirjoittaa vielä jostain, mutta nyt se kyllä on unohtunut... Tämän päivän toimistani saa melko kattavan raportin kuvablogin puolelta. Puffaan sitä nyt joka postauksessa.

Scott Weiland on kuulemma joutunut taas rehabiin ja saanut kenkää Velvet Revolverista. Great.


Lisäys 20.56: Ai niin, vielä pieni nörttikatsaus tähän loppuun.

"Microsoft tosin vaatii, että XP:llä höystetyt koneet ovat selvästi tavallisia tietokoneita köykäisemmin varusteltuja. Niissä on oltava peruskoneita hitaammat suorittimet ja pienemmän muistit sekä näytöt." Eh?

(Koko juttu täältä.)