generated by sloganizer.net

1. lokakuuta 2008

On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta...

Luin aamulla ensitöikseni Benropen blogista, että Alma Media on ostanut Vuodatuksen. Ei nyt välttämättä mitenkään suora seuraus tästä, mutta rupesin tallentamaan tuota vanhaa Vuodatuksen blogia kovalevylleni. Vuodatuksessa on se hyvä puoli, että siinä pystyy tallentamaan kommentit samalla kuin itse tekstinkin, jos siis tallentaa silleen postaus kerrallaan. Kuten minä nyt olen tehnyt. Onhan siinä urakkaa, mutta onpahan sitten kaikki tallessa ainakin, jos Alma Media vahingossa hajottaa Vuodatuksen. No ei vaan, toivottavasti Vuodatuksen ongelmat on nyt sitten taakse jäänyttä aikaa, kun sillä on vähän suuremmat resurssit käytössään. Ja onneksi meillä on aina Firefox ja Adblock...

En kyllä tällä hetkellä pysty lukemaan itse noita vanhoja tekstejäni. Haluan ne talteen ainoastaan oikeastaan niiden kommenttien takia, koska ne nyt on kuitenkin ainakin minun blogieni parasta antia. Ehkä joskus vanhana mummona kiikkustuolissa läppäri sylissä on kiva lueskella mitä silloin 3-kympin kriisissä on tullut uikutettua. Paitsi että mitä noita äkisti vilkuilee tuossa, niin olen kyllä ollut selkeästi viihdyttävämpi joskus vuosi sitten. Olenko jo ihan leipääntynyt tähän hommaan? Apua!

Tästä tulee taas metabloggausta, joka oikeastaan ärsyttää minua (siis itseni harjoittamana), mutta ei tältä voi välttyä kun noita vanhoja postauksia plärää. Noita kommentteja kun lukee, niin vähän tulee sellainen haikea fiilis, koska osa tyypeistä tuntuu etääntyneen. Jotkut ovat lopettaneet bloggaamisen kokonaan, toisilla on muuten vaan erilaiset elämäntilanteet, jotkut ovat kai muuten vaan laukanneet jonnekin vehreämmille niityille. On erityisesti yksi, jonka etääntyminen harmittaa minua paljon, mutta enpä mainitse kenenkään nimeä tässä kuitenkaan. (Tunsikohan joku nyt piston sydämessään?) Toisaalta vastapainoisesti sitten taas jotkut toiset ovat lähentyneet. Paljonkin. Ja on tullut uusia kivoja tyyppejä. Oikeastaan nykyään tuo kommentoiva sakki taitaa olla monenkirjavampaa, kun ennen oli vain se pieni joukko joka kommentoi paljon. Mikä on ihan hyvä. Pyörät pyörii.

Minulla on muuten sellainen kutina nenässäni, että Hullut Päivät saattaisivat olla ensi viikolla. Levyjä, levyjä, halpoja levyjä... *pim*

8 kommenttia:

Wille kirjoitti...

Totta turiset. Vanhojen blogitekstien kommentteja on jotenkin haikea lukea. Tulee muistoja mieleen.

Tiina kirjoitti...

Silleen posiitiivisen haikea. :)

Niistä omista teksteistä sen sijaan ei tule niinkään haikea olo vaan lähinnä äärimmäinen nolotus, tai jotain. :D

Anonyymi kirjoitti...

Höpsis. Musta sä oot kyllä äärimmäisen viihdyttävä vieläkin!

Mimmu kirjoitti...

Kai sitä niinkin pitkässä ajassa on oppinut eri tavalla kirjoittamaan, ilmaisemaan tunteitaan. Ei se tarkoita leipääntymistä tai sitä, että olisi tylsempi tms.

Anonyymi kirjoitti...

Itse kun luen vuoden, parin vuoden takaisia juttujani, niin jotkut nolottaa, mutta joistakin tulee tosiaan haikea olo. Olen ollut jotenkin paljon vapautuneempi silloin. Nykyisin olen vähän, olosuhteiden pakosta, jotenkin tukkeutunut... :/

Minustakin olet kyllä ihan yhtä viihdyttävä kuin ennenkin - kyllä wunderbaum jää edelleen kakkoseksi Tiinalle :D

Lopuksi, viimeistään NYT maalaisuuteni paljastava kysymys, jota olen ajoittain miettinyt kaikki nämä bloggaamani vuodet:

- Mitä on metabloggaus?? :o

Tiina kirjoitti...

Sirtsu, hyvä jos viihdyt. :)

Mimmu, en tiedä tuosta tunteiden ilmaisemisesta kyllä. Mähän en nyt kauheasti tunteitani taida täällä ilmaista, paitsi jos dissaan jotain. :D

Bambi, no sepä se. Nykyään tulee huomattavasti enemmän mietittyä mitä tänne kirjoittaa, paristakin syystä.
Metabloggaus on niin kuin bloggaamista bloggaamisesta.

Elegia kirjoitti...

Minusta vanhoista blogeista (tai teksteistä) näkee hyvin sen muutoksen, mitä mahdollisesti itsessä tapahtuu. Olin mukanasi, Tiina, alusta asti ja roikun edelleen junankaiteessa ;)

Kommenttiloorat ovat minustakin blogeissa se paras osuus.

Tiina kirjoitti...

Hmm. Jäin nyt miettimään miten itse olen muuttunut. Ehkä sen huomaa ainakin joskus pidemmän ajan päästä, jos ei nyt huomaa.

Niin, enhän mä toki tarkoittanut tällä, että kerjäisin nyt jotain sääliä tai kehua. Tuo oli vain tuollaista pohdintaa, jonka tietysti olisi voinut suorittaa ihan oman pään sisälläkin. :D