17. helmikuuta 2008

Reissuromantiikkaa

Viikonloppu oli oikein kiva tuohon tänään klo 17 asti. Siitä eteenpäin sitten, pardon my french, olen saatana soikoon odottanut junaa kaksi perkeleen tuntia pakkasessa jossain helvetin pikkukaupungin juna-asemalla (jossa ei tietenkään päässyt sisälle lämmittelemään) ja sen jälkeen istunut vajaan tunnin hetkuvan ja ketkuvan vitun pendolinon lattialla tuijottaen yhteen pisteeseen, että en olisi ruvennut laattaamaan. Onneksi Tampereen päässä pääsin bussiin melkein heti, eikä ollut sen enempää vastoinkäymisiä. Paitsi bussissa joku kakara kiljui korvaani melkein koko matkan, mutta se nyt oli pikkujuttu enää siinä vaiheessa, kun olin kuitenkin jo Tampereen kaupungin bussissa. Seikka, josta harvoin olen ollut niin onnellinen.

Olen nyt niin poikki, etten jaksa vastailla teidän kommentteihinnekaan, vaikka niitä onkin mukavasti rapsahdellut tässä viikonlopun aikana. Kiitos niistä. Ehkä huomenna sitten...


Cause life's a bitch
and then you die
Trust me baby
cause I don't lie

(Ugly Kid Joe - Goddamn Devil)

2 kommenttia:

--KATA-- kirjoitti...

On tietenkin ihan saatanasta odotella jossain peräkylillä pakkasessa junaa. Meillä meni vessa tukkoon ja sekin on ihan persuksista. Mutta nyt se taas toimii ja säkin pääsit kotiin. Eli kaikki hyvin, ei mulla muuta.

Tiina kirjoitti...

No vessan tukkeutuminen on vähintään yhtä perseestä kuin junan odottelu korvessa.
Onneksi nyt on kaikki hyvin jo. :)