generated by sloganizer.net

29. huhtikuuta 2008

Et sä tiedä kuka mä oon?

Olen tässä viime päivinä miettinyt tätä anonyymina ja pseudonyymina esiintymisen eroja, joten aion nyt sohaista kusiaispesään ja sanoa asiaan painavan sanani. Ja koska minun sanani on laki, niin toivon, että tämä paskanjauhaminen loppuu tähän. Kaikkihan tätä blogia lukee, ay?

Tunnettu faktahan on, että kaikki, jotka eivät kirjoita omalla nimellään, ovat anonyymeja. Suurin osa bloggaajista (ainakin niistä mitä minä luen) on pseudonyymejä, ja pseudonyymi on yhtä kuin anonyymi. Anonyymi tulee jostain muinaiskreikasta ja tarkoittaa nimetöntä, nimeään ilmoittamatonta ja nimeltä tuntematonta. Vaikka minulla mollottaa tuossa tuo silmä (josta muuten olen harkinnut hommautuvani eroon) ja kirjoitan nimellä "Tiina", te ette silti tiedä kuka minä olen. Tai no, yhä enenevä joukko kyllä tietää, joten en ole enää täysin anonyymi täälläkään, vaikka se alunperin olikin tämän blogin idea.

MUTTA! Kun blogeihin kommentoi tyyppejä, on siinä ratkaiseva ero käyttääkö jotain nimimerkkiä vaiko kommentoiko anonyymina. (Nyt kun käytän sanaa anonyymi, tarkoitan siis nimimerkkiä "anonyymi" enkä kaikkia, jotka eivät kirjoita omalla nimellään). Voisin verrata anonyymien kanssa keskustelemista sellaiseen, että olisin pimeässä huoneessa joukon ihmisiä kanssa, joilla jokaisella on aivan samanlainen ääni. Keskustelu olisi aika vaikeaa tai ainakin hedelmätöntä, koska en mitenkään pystyisi tietämään kuka sanoi mitäkin ja oliko tuo äskeinen saman ihmisen sanomaa, joka sanoi aiemmin jonkun toisen asian vai ei. Sen sijaan jos huoneeseen laitetaan valot ja jokaisella puhujalla on oma äänensä, tulee keskustelustakin huomattavasti vähemmän kaoottista ja tilanteeseen saadaan jopa jonkinlaista vuorovaikutusta, vaikkei niitä toisia ihmisiä tuntisikaan. Ja kun oppii tuntemaan jonkun nimimerkin, niin siihen osaa suhtautua eri tavalla kuin johonkin täysin "kasvottomaan" henkilöön. Myöskin jos on jotain jotain järkevää ja ihan oikeaa asiaa sanottavanaan, niin kannattaa ehdottomasti harkita jonkun nimimerkin käyttämistä, jos haluaa tulla vakavasti otetuksi. Vaikka itsellä ei olisi blogia, niin silti voi kommentoida jollain nimimerkillä. Itse ainakin olen luonut mielessäni "kasvot" joillekin blogittomille nimimerkeille, koska olen kommenttien kautta muodostanut heistä käsityksen ja jollain tapaa oppinut tuntemaan. He eivät ole enää niitä kasvottomia puskista huutelijoita siinä vaiheessa. Ihan sama sitten tuleeko siitä nimimerkistä ensimmäisenä mieleen, että kyseessä on kiva tyyppi vai että argh, taas tuo vääntää täällä näistä jutuista...

Sana "anonilli" ei ole mikään bloggaajien ilkeyttään keksimä termi, jolla pyritään korostamaan omaa paremmuutta ja taputtelemaan toisia bloggaajia selkiin. Ei. Eikä sitä ole ihan puskasta vedetty, että anonyymit ovat ilkeitä ja pahantahtoisia. Jos tästä joku tekisi tutkimusta, niin varmaan helposti voitaisiin todeta, että ilkeistä ja vittuilevista kommenteista ainakin 80 % on nimimerkin "anonyymi" kirjoittamia. Ja mitä enemmän noilta kyseisiltä nimimerkeiltä lentää kuraa niskaan, sitä epäluuloisemmaksi sitä rupeaa kaikki ko. nimimerkkiä käyttäviä kohtaan. Helpompaahan se on vittuilla, kun ei tarvitse seisoa niiden sanojensa takana. Kaikista huvittavinta on se, että jos anonyymeja kritisoi, niin jotkut tyypit vetävät siitä herneet nenään ja jopa loukkaantuvat, ikään kuin anonyymi olisi heidän henkilöitymänsä. Well honey, I got news for you: jos olet anonyymi, niin et ole yhtään kukaan. Olet pelkkiä bittejä avaruudessa ja minulle on aivan yksi lysti onko joku bitti mennyt vinoon vai ei.

Ja sitten on niitä aivan kilttejä ja hyväntahtoisia anonyymeja, joiden maineen nuo puskista vittuilijat ovat jo väistämättä pilanneet. Minun puolestani saa kommentoida anonyymina, jos jostain syystä haluaa (jotkut eivät myöskään ilmeisesti osaa käyttää tuota bloggerin kommenttisysteemiä kovin sujuvasti ja lopputulos on anonyymi, halusi tai ei), ja negatiivista tai eri mieltä olevaa palautetta saa antaa, mutta sen voi tehdä aina rakentavasti eikä vittuilemalla.

Tämä blogimaailma on tietynlainen yhteisö. Anonyymit eivät voi osallistua yhteisön toimintaan, eikä tarvi sitten myöskään itkeä, jos tuntee jääneensä sen ulkopuolelle. Täällä kyllä otetaan kaikki jengiin haluavat mukaan, jos vain vaivautuu kehittämään itselleen jonkun pseudonyymin. Nimimerkillä esiintyvät otetaan vakavammin eikä heidän negatiivisesta palautteestakaan loukkaannuta yhtä helposti kuin anonyymin. (Kaikista vakavimmin tietysti otetaan ne, jotka puhuvat omalla nimellään ja naamallaan, mutta jokaisella meistä on syymme, jos olemme valinneet pseudonyymina esiintymisen). Yleensä kun live-elämässä keskustellaan, on kohteliasta esitellä itsensä, samoin blogistaniassa. Jos kommenttiaan ei kehtaa allekirjoittaa, on silloin ehkä viisaampi olla hiljaa. Jos haluaa oikeasti keskustella jostain asiasta tai saada vastauksia, ei kannata kirjoittaa nimimerkillä "anonyymi". Minun mielestäni netissä pitää käyttäytyä niin kuin käyttäytyy oikeassa elämässäkin. Jos ei kadulla rupea vittuilemaan tuntemattomille tai puolitutuille, niin ei sitä pidä tehdä netissäkään. Jos taas haluat vittuilla ihmisille live-elämässäkin, niin ei siinä sitten mitään. Olet kusipää, mutta se on oma valintasi. Vittuilun lisäksi anonyymit eivät yleensä myöskään perustele väitteitään kovin hyvin. Ja niinhän se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kun on joku nimimerkki, tulee sanomisiakin harkittua tarkemmin. Jos joku ei ymmärrä tai hyväksy näitä asioita, on silloin melko pihalla koko web 2.0:sta. Aina voi vedota sananvapauteen, mutta nämä nyt vain ovat faktoja täällä blogistaniassa. Voi myös vinkua siitä, että miksi anonyymikommentointi on sitten sallittua, jos se on niin paha juttu. No ensinnäkään se ei ole paha juttu, ne nillit on niitä joita ei jaksa, ja toisennakin Bloggerissa ei pysty estämään pelkästään anonyymia kommentointia. Siinä estyy sitten samalla myös nimi/url-kohta ja on kohtuutonta vaatia kaikkia luomaan itsellensä bloggerin tai jonkun muun "open ID" -tunnuksen.

Sitä paitsi loppuun on sanottava, että en kerta kaikkiaan tajua sellaisia ihmisiä, siis aikuisia ihmisiä, (kunpa ne kaikki olisivatkin jotain teiniangstisia 15 vee poikia, mutta kun ei), jotka saavat jotain nautintoa maassa makaavan potkimisesta. Veikkaanpa, että siinä on jäänyt kehitysvaiheessa joku hyvin ratkaiseva palikka puuttumaan. Nettikiusaaminen onkin sitten ihan oma lukunsa, johon en jaksa mennä enää tänään.

Niin. Että oliko jotain mutisemista vielä tähän asiaan? Vai ollaanko kaikki kavereita ja lähdetään viettämään vappua, tuota työläisten ja teekkareiden riemujuhlaa?


Ps. Lisäselvennyksenä on sanottava, että vaikka tästä nyt nillitänkin, niin täällä minun blogissani ei ole (ainakaan ennen tätä päivää) ollut mitään ongelmaa asian kanssa. Ne ongelmat on ihan muualla. Kyllästyttää silti.

Pps. Tämän perään voisin liittää yhden postauksen, jonka olen kirjoittanut mutta en julkaissut, aiheesta "minähän puolustan ystäviäni niin netissä kuin live-elämässäkin perkele". Ehkä julkaisen sen seuraavaksi.

34 kommenttia:

Alcinoe kirjoitti...

Aamen.

Anonyymi kirjoitti...

Toinen samanlainen. Siis aamen. :)

Ja huippuu vappuu sydis!!!!!

Anonyymi kirjoitti...

Asiaa!

Anonyymi kirjoitti...

Meinasin minäkin sanoa, että Amen, mutta sanonkin, että nyt oli kyllä postaus täyttä asiaa...
Kohosiko muuten verenpaineesi yhtään sitä kirjoittaessa?

Tiina kirjoitti...

Ollaanpas täällä nyt uskonnollisia... ;D

Alcinoe, ugh!

Purrrrina, huippua vappua sullekin!

Sade, ja sinäkin käyt muuten hyvänä esimerkkinä tässä postauksessa. Tavallaan tunnen sinutkin jo, vaikka oletkin käsittääkseni blogiton kommentoija. :)

Sirtsu, saattoi se vähän kohota... Tosin sitten pidin muutaman tunnin tauon ja oikoluin ja vähän poistelin pätkiä. :D

Riikkis kirjoitti...

Äh, nyt suotakoon anteeksi tämä sanansuomennos, tarkoituksena vaan sanoa että ei tuo Aamen tähänkään kohtaan ihan huonoin valinta ollut:

Aamen on hepreaa ja tarkoittaa varma, luotettava, varmasti, totisesti, tapahtukoon niin..
(http://www.evl.fi/sanasto/selitysA.htm#AAMEN , en ossoo linkittää...)

No juu mutta siis, ajatuksia herättävä ja minusta fiksusti kirjoitettu ja perusteltu teksti.

Tuota anonymiteettia itsekin miettinyt aina välillä. Ihan täysin vain A:na on tosiaan tylsä kirjoittaa, voinhan minäkin vaikka laittaa nimekseni vaikka Matti, jos haluan, mutta silloin lukija ainakin jotenkin voi kohdistaa ajatuksiaan Mattiin.

Itse tykkään kanssa siitä, että kommentoijilla on etunimi tai sitten reaalielämästä tutuilla jokin semmoinen nimimerkki, josta tunnistan.

Ja jos ei ole varaa laittaa edes nimimerkkiään mielipiteidensä alle, kantsii tosiaan miettiä, onko mielipiteidensä takana todella.

Terv. nimim. Matti

Villez kirjoitti...

Jepjep. Vaikka tätä intternetin ikuista syyskuuta on jo kohta 15 vuotta tullut katseltua, jaksaa silti välillä hämmästyä ihmisten silkasta pahantahtoisuudesta ja nautinnon saamisesta puskan takaa vittuilusta. Kohta on taas kesä ja kärpäsiä, niin ehkä osa noista siirtyy hetkeksi repimään niiltä jalkoja yksitellen irti.

Mullahan ei vieläkään omaa blogia ole, kun ei tunnu inspiraatiota löytyvän samassa mitassa kuin itsekritiikkiä...

Näiden kommentointien kanssa arvoin pitkään eri vaihtoehtoja ja vallan uuden nimimerkin kehittämistä, joka ei olisi ennestään käytössä. En sitten jaksanut, siitä tuntui olevan enemmän vaivaa kuin hyötyä.

Jos haluaisi tutuilta pysyä piilossa, pitäisi muuttaa kirjoitustyyliä ja olla esim. vaahtoamatta joka käänteessä omista mieliaiheistaan (Jimmy Page rulez!!1!1). Eikä tässä juuri syytäkään ole näin satunnaisesti kommentoidessa. Ehkä toinen juttu sitten, jos oikein hc-tilitysblogia innostuu joskus pitämään.

Tiina kirjoitti...

Riikkis, niin se on totta, että voisit olla vaikka Matti. Jos sä toistuvasti kommentoisit Mattina, niin mä alkaisin pitää sua Mattina ja se on ihan ok.
Mutta jos olis kaksikymmentä Mattia, niin sitten niitä olisi ihan mahdoton erottaa toisistaan.
Anonyymina voi mun puolestani kommentoida, ja jotkut satunnaiset anonyymit kommentoijat on ihan ok, jos ei halua luoda itselleen mitään nettipersoonaa. Yleensä vaan ne ilkeimmät kommentoijat on niitä anonyymeja ja sitten ne hermostuu, kun niistä sanotaan pahasti.

Villez, no niinpä, ihme tyyppejä.
Vaikka sullakaan ei ole blogia, niin mä tiedän sut hyvinkin ja heti nimestä muistan, että tää on se tyyppi kuka kuuntelee melko hyvää musiikkia. ;D
Tuo ikuinen syyskuu olikin mulle uusi juttu.

Riikkis kirjoitti...

Eikä sitäpaitsi tarvita ees kahtakymmentä Mattia. Kaksi tai kolmekin riittää. Minäkin olin aluksi ihan omalla etunimelläni Riikka, mutta kun blogissa, johon säännöllisesti kommentoin kävi kaks muutakin Riikkaa kommentoimassa, kylläännyin siihen, että aina piti laittaa jokin selvennys perään. Niinpä sitten muutin identiteettiäni pikkuisen.

Matti

Tiina kirjoitti...

Matti, niin se on totta. :)
Myös se omaan blogiin tai vastaavaan linkittäminen auttaa erottamaan matit toisistaan, mutta kaikillahan ei tiettykään ole blogeja.

Maria kirjoitti...

Juu.
Ja sitten tähän asiaan on tapana kommentoida, että mitäs kirjotat julkist blogii, jos et kert kestä palautetta. Palautetta?

Minulla (ja monella muullakin) on nykyään linjana se, että hra/rva/nti Anonyymin kommentit dellataan ihan kylmästi. Sillä ne hiljenee aika nopsaan.

Kypsää niitä on lukea muidenkin blogeista.

Mutta ei se mitään, eka vappu valkolakin kanssa! Jihuu! Istun varmaan huomenna himassa se hattu päässä... :P

Anonyymi kirjoitti...

Ihan paska kirjoitus!


.
.
.


Tää oli vitsi. :)

Mimmu kirjoitti...

Aamen täältäkin.

Muuten, vaikka tietyt ihmiset eivät ole enää niin anonyymejä tai siis speudonyymejä, niin silti en tavallaan blogia lukiessa yhdistä heitä tähän real-lifen ihmiseen vaan siihen blogilandian ihmiseen.

Mimmu kirjoitti...

Osasi melkein kirjoittaa. Pseudonyymejä!!!! :D

Tiina kirjoitti...

Mymskä, juu, kyllä palautetta kestetään, mutta se miten se annetaan...
Onnea valkolakin ekalle vapulle! :)

Anonyymi, murrr!!!
Nyt mä jäin sit heti miettimään, että kuka tuo oli... :D

Mimmu, speu... pseu... mikä lie. :D

Villez kirjoitti...

Oikeastaan toi ikuinen syyskuu viittaa hieman eri asiaan kuin anonyymeihin vittuilijoihin, eli lähinnä yleisesti uusien käyttäjien tulvaan. Internetin yleistyessä populaa alkoi tulla räjähdysmäisesti lisää varsinkin yliopistomaailman ulkopuolelta, mikä luonnollisesti konesalien homepartaisia kähmyjä kävi ahistamaan ;)

Kyllähän intternetille on tehnyt vain hyvää leviäminen eri kansanosiin, ikäryhmiin jne, mutta hintana siitä on myös lieveilmiöiden kasvu, vaikka eivät nekään uusia keksintöjä ole. Täysi anonymiteetti tosin oli takavuosina aika paljon harvinaisempaa. Kun nyt kerran nettihistorioitsijaksi ryhdyin, niin tuossa vielä vähän suomalaista netin anonymiteettihistoriaa (mukana skientologeja ja lapsipornoa!)

Tiina kirjoitti...

Villez, pääsin varmaan just ulkoministeriön listoille ton sun kommentin takia. ;D
Niin, tämmöstähän tää on ja kai niihin trolleihin pitää vaan tottua, mutta ei jaksa alkaa vängätä jatkuvasti siitä että onko joku nimimerkki yhtä anonyymi kuin anonyymi...

Tiina kirjoitti...

Tai siis KRP:n listaa tarkoitin... Kyl te tiiätte.

Maria kirjoitti...

Vittuiluhan ei ole palautetta. Se on vain vittuilua, sillä ei ole ns. mitään merkitystä. Sen tarkoitus on vain ja ainoastaan pahoittaa jonkun mieli ja sellainen on ihan tyhmää.

Näillä nilleillä ym. "palautteen antajilla" ei ole mitään käsitystä siitä mitä on palaute. Mutta se onkin vaikea asia, ja nuo em. henkilöt ovat tyhmiä.

Ja näin korotin itseni hiukan sellaisen pelleilyn yläpuolelle ja katselen nyt täältä nenänvarttani pitkin...:D
Ku moon niin viksu.

Villez kirjoitti...

Joo, kohta on poliisit ovella! Tosin voipi olla, että skientologien kommandoryhmä ehtii ensin ;)

Itse taidan oikeastaan käyttää tuota nimimerkkiä lähinnä siksi, kun "kaikki muutkin täällä käyttää". Mun koko nimeni on ihan helposti löydettävissä, mutta tuntuisi kai vähän oudolta käyttää sitä suoraan, kun juuri kukaan muu ei käytä.

Tiina kirjoitti...

Mymskä, aivan niin. Tietty tällaisessa epänaamatusten kommunikoinnissa on sekin ongelma, että sitä ehkä herkemmin ottaa jonkun toisen sanoman vittuiluna, mikä sitä ei ole oikeasti ollutkaan, kun ei näe naamaa eikä kuule äänensävyjä.
Mutta toiset ne saa kiksinsä ihan vaan vittuilusta ja etenkin niiden potkimisesta, joilla menee huonosti. Tai niiden potkimisesta, joilla on mennyt huonosti ja jotka nyt yrittävät nousta sieltä suosta. Jotkut pitävät kyllä huolen, ettei vaan kukaan erehdy luulemaan itsestään mitään erityistä.

Villez, mäkin löysin sun oikean nimen, nyt kun yllytit etsimään. ;D

Anonyymi kirjoitti...

Olipas kommentteja. En kovin tarkkaan jaksanut edes kaikkia lukea. Sellainen asia tässä alkoi mietityttämään että mitenköhän hyvin sitä tunnistaisi toisen jos jättäisi mainitsematta kuka on?

Olisi se outoa jos blogillakin kaikki olisivat nimettöminä kommentoimassa.

Mutta oli kyllä pelkkää asiaa tuo tekstisi.

Tunnistatko minut?

Tiina kirjoitti...

Wille? :)

Wille kirjoitti...

Heh. Kyllä sinä minut tunnet.

Tiina kirjoitti...

Joo, jotenkin vaan arvasin.
Kuulosti ihan sun ääneltäsi. :)

Anonyymi kirjoitti...

Voih, mitähän ihmiset tekee vappuna?

pääsisiköhän jonnekin kuokkimaan?

nona kirjoitti...

Siinä on vissi ero kirjoittaako niin kuin huutelisi epämääräisiä tuolla kadulla solvausmielessä vai omalla äänellään keskustelussa mukana. Sitä voi vaikka mennä kokeilemaan ihan livenä miten epämääräiseen panetteluun suhtaudutaan, saattaa vain tulla suolaista palautetta julkisesta herjaamisesta (ettekä kakarat mene sitten ensimmäisenä snagarijonoon aukomaan päätänne, siellä voi käydä huonommin).

Kirjoitusten äänen kyllä tunnistaa siinä missä ihmisenkin, ihme juttu tuo kommunikaatio, eikös vain?

Netti on julkinen tila. Pitää käyttäytyä toisia kohtaan kunnioituksella jos itse haluaa kunnioitusta toisilta. Kiusaamista ei siedetä. Samat sosiaaliset vuorovaikutussäännöt pätee kuin elämässä muutenkin, yhteisistä pelisäännöistä keskustellaan.

Tiina, tyylikäs keskustelunavaus. Näitä tarvitaan.

Nim. anonyymin akronyymin palindromilla jo helmikuusta 2008:)

Anonyymi kirjoitti...

Sie nainen haastat täyttä asiaa!
Ugh. :)

DorianK kirjoitti...

Itse Usenetin uutisryhmiä käyttävänä olen tottunut lähes rajattomaan kontrolliin keskusteluja lukiessa. Kirjoituksia kun luetaan yleensä erillisellä ohjelmalla, ja lähes poikkeuksetta niissä on omat filtterinsä, joilla idiootit saa piiloon omista silmistä kokonaan.

Eipä se tosin niitä kirjoituksia poista verkosta, mutta omaa verenpainetta ne eivät nosta. Sitä paitsi sitähän ei ole olemassa, mitä ei omin silmin näe...

(Minusta blogit nyt ovat muutenkin varsin huono ympäristö keskustella, jos vertaa mainittuun vaihtoehtoon. Mutta on blogimaailmassa toki hyvätkin puolensa, ja molemmille on kyllä paikkansa.)

P.S. Mimmun kommentin innoittamani ajattelin ruveta speedonyymiksi, eli kirjoittaa jatkossa kaikki kommentit pelkät uimahousut jalassa.

Anonyymi kirjoitti...

Just nain. Siis en nainut vaan mulla ei ole nappaimistossa niita... kirjaimia.

Kiitos hyvasta kirjoituksesta. Liian usein joutuu miettimaan miksi ihmiset kehtaavat ja viitsivat jakaa sita niin kutsuttua palautettaan ja levittaa pahaa mielta. En halua uskoa, etta kukaan oikeasti saa tyydytysta loanheitosta. Vai olenko hiukan naivi? Ei se voi olla muilta pois, jos jollakin menee hyvin, tai edes paremmin! Ovatko nama nillit livena jotain alistettuja tossuja, joiden ainoa keino purkaa turhautumista on heittaa paskaa takaovesta nettiin? (takaovesta se kai yleensakin heh) Vai kateudestako tama kaytos kumpuaa? Voisko joku nettivittuilija valaista tata asiaa, ihan vaikka anonyymina!

Toisaalta - viela enemman (kuin anonyymit harnaajat) ottaa paahan nimimerkilla kirjoitettu vittuilu, jonka perassa on bonuksena muka-ystavallinen hymio. Rumaa, niin rumaa.

Mimmu kirjoitti...

DorianK: Kai me saadaan nähdä ainakin jonkinlainen kuvallinen todiste speedonyymiydestäsi? ;)

DorianK kirjoitti...

Mimmu, sellaiset kuvat eivät sovi vappuun vaan ovat enemmän halloween-materiaalia.

Eeva kirjoitti...

Vähän aikaa sai tavata tuota lillamillan aloitusta. Luin sen ensin ihan oikein, ja vasta seuraavaa lausetta vähän aikaa tankattuani palasin siihen ja tajusin, mitä seuraava lause oikein tarkoitti. :D

Jostain syystä minusta vittuilu on irl ihan normaalia käytöstä. Johtunee siitä, että sitä on tullut koettua jonkin verran, ja lähes poikkeuksetta kukaan ei ole puolustanut minua. Päinvastoin, jos olen itse puolustautunut, ulkopuolisetkin ovat hyökänneet kimppuuni. Loogisena en kyllä ikinä ole sitä pitänyt, mutta normaalia se tuntuu olevan, myös monen muun mielestä (siis niiden, joiden mielestä minulle saa tehdä mitä vain).

Matti

Jr. Jones kirjoitti...

No voi sun pökäle. Kaksi omaperäistä ja nerokasta vastausta tuli mieleen - ja molemmat käytetty! Siis aamen, ja anonyymi nillitys perään! =)