Et sä tiedä kuka mä oon?

Olen tässä viime päivinä miettinyt tätä anonyymina ja pseudonyymina esiintymisen eroja, joten aion nyt sohaista kusiaispesään ja sanoa asiaan painavan sanani. Ja koska minun sanani on laki, niin toivon, että tämä paskanjauhaminen loppuu tähän. Kaikkihan tätä blogia lukee, ay?

Tunnettu faktahan on, että kaikki, jotka eivät kirjoita omalla nimellään, ovat anonyymeja. Suurin osa bloggaajista (ainakin niistä mitä minä luen) on pseudonyymejä, ja pseudonyymi on yhtä kuin anonyymi. Anonyymi tulee jostain muinaiskreikasta ja tarkoittaa nimetöntä, nimeään ilmoittamatonta ja nimeltä tuntematonta. Vaikka minulla mollottaa tuossa tuo silmä (josta muuten olen harkinnut hommautuvani eroon) ja kirjoitan nimellä "Tiina", te ette silti tiedä kuka minä olen. Tai no, yhä enenevä joukko kyllä tietää, joten en ole enää täysin anonyymi täälläkään, vaikka se alunperin olikin tämän blogin idea.

MUTTA! Kun blogeihin kommentoi tyyppejä, on siinä ratkaiseva ero käyttääkö jotain nimimerkkiä vaiko kommentoiko anonyymina. (Nyt kun käytän sanaa anonyymi, tarkoitan siis nimimerkkiä "anonyymi" enkä kaikkia, jotka eivät kirjoita omalla nimellään). Voisin verrata anonyymien kanssa keskustelemista sellaiseen, että olisin pimeässä huoneessa joukon ihmisiä kanssa, joilla jokaisella on aivan samanlainen ääni. Keskustelu olisi aika vaikeaa tai ainakin hedelmätöntä, koska en mitenkään pystyisi tietämään kuka sanoi mitäkin ja oliko tuo äskeinen saman ihmisen sanomaa, joka sanoi aiemmin jonkun toisen asian vai ei. Sen sijaan jos huoneeseen laitetaan valot ja jokaisella puhujalla on oma äänensä, tulee keskustelustakin huomattavasti vähemmän kaoottista ja tilanteeseen saadaan jopa jonkinlaista vuorovaikutusta, vaikkei niitä toisia ihmisiä tuntisikaan. Ja kun oppii tuntemaan jonkun nimimerkin, niin siihen osaa suhtautua eri tavalla kuin johonkin täysin "kasvottomaan" henkilöön. Myöskin jos on jotain jotain järkevää ja ihan oikeaa asiaa sanottavanaan, niin kannattaa ehdottomasti harkita jonkun nimimerkin käyttämistä, jos haluaa tulla vakavasti otetuksi. Vaikka itsellä ei olisi blogia, niin silti voi kommentoida jollain nimimerkillä. Itse ainakin olen luonut mielessäni "kasvot" joillekin blogittomille nimimerkeille, koska olen kommenttien kautta muodostanut heistä käsityksen ja jollain tapaa oppinut tuntemaan. He eivät ole enää niitä kasvottomia puskista huutelijoita siinä vaiheessa. Ihan sama sitten tuleeko siitä nimimerkistä ensimmäisenä mieleen, että kyseessä on kiva tyyppi vai että argh, taas tuo vääntää täällä näistä jutuista...

Sana "anonilli" ei ole mikään bloggaajien ilkeyttään keksimä termi, jolla pyritään korostamaan omaa paremmuutta ja taputtelemaan toisia bloggaajia selkiin. Ei. Eikä sitä ole ihan puskasta vedetty, että anonyymit ovat ilkeitä ja pahantahtoisia. Jos tästä joku tekisi tutkimusta, niin varmaan helposti voitaisiin todeta, että ilkeistä ja vittuilevista kommenteista ainakin 80 % on nimimerkin "anonyymi" kirjoittamia. Ja mitä enemmän noilta kyseisiltä nimimerkeiltä lentää kuraa niskaan, sitä epäluuloisemmaksi sitä rupeaa kaikki ko. nimimerkkiä käyttäviä kohtaan. Helpompaahan se on vittuilla, kun ei tarvitse seisoa niiden sanojensa takana. Kaikista huvittavinta on se, että jos anonyymeja kritisoi, niin jotkut tyypit vetävät siitä herneet nenään ja jopa loukkaantuvat, ikään kuin anonyymi olisi heidän henkilöitymänsä. Well honey, I got news for you: jos olet anonyymi, niin et ole yhtään kukaan. Olet pelkkiä bittejä avaruudessa ja minulle on aivan yksi lysti onko joku bitti mennyt vinoon vai ei.

Ja sitten on niitä aivan kilttejä ja hyväntahtoisia anonyymeja, joiden maineen nuo puskista vittuilijat ovat jo väistämättä pilanneet. Minun puolestani saa kommentoida anonyymina, jos jostain syystä haluaa (jotkut eivät myöskään ilmeisesti osaa käyttää tuota bloggerin kommenttisysteemiä kovin sujuvasti ja lopputulos on anonyymi, halusi tai ei), ja negatiivista tai eri mieltä olevaa palautetta saa antaa, mutta sen voi tehdä aina rakentavasti eikä vittuilemalla.

Tämä blogimaailma on tietynlainen yhteisö. Anonyymit eivät voi osallistua yhteisön toimintaan, eikä tarvi sitten myöskään itkeä, jos tuntee jääneensä sen ulkopuolelle. Täällä kyllä otetaan kaikki jengiin haluavat mukaan, jos vain vaivautuu kehittämään itselleen jonkun pseudonyymin. Nimimerkillä esiintyvät otetaan vakavammin eikä heidän negatiivisesta palautteestakaan loukkaannuta yhtä helposti kuin anonyymin. (Kaikista vakavimmin tietysti otetaan ne, jotka puhuvat omalla nimellään ja naamallaan, mutta jokaisella meistä on syymme, jos olemme valinneet pseudonyymina esiintymisen). Yleensä kun live-elämässä keskustellaan, on kohteliasta esitellä itsensä, samoin blogistaniassa. Jos kommenttiaan ei kehtaa allekirjoittaa, on silloin ehkä viisaampi olla hiljaa. Jos haluaa oikeasti keskustella jostain asiasta tai saada vastauksia, ei kannata kirjoittaa nimimerkillä "anonyymi". Minun mielestäni netissä pitää käyttäytyä niin kuin käyttäytyy oikeassa elämässäkin. Jos ei kadulla rupea vittuilemaan tuntemattomille tai puolitutuille, niin ei sitä pidä tehdä netissäkään. Jos taas haluat vittuilla ihmisille live-elämässäkin, niin ei siinä sitten mitään. Olet kusipää, mutta se on oma valintasi. Vittuilun lisäksi anonyymit eivät yleensä myöskään perustele väitteitään kovin hyvin. Ja niinhän se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kun on joku nimimerkki, tulee sanomisiakin harkittua tarkemmin. Jos joku ei ymmärrä tai hyväksy näitä asioita, on silloin melko pihalla koko web 2.0:sta. Aina voi vedota sananvapauteen, mutta nämä nyt vain ovat faktoja täällä blogistaniassa. Voi myös vinkua siitä, että miksi anonyymikommentointi on sitten sallittua, jos se on niin paha juttu. No ensinnäkään se ei ole paha juttu, ne nillit on niitä joita ei jaksa, ja toisennakin Bloggerissa ei pysty estämään pelkästään anonyymia kommentointia. Siinä estyy sitten samalla myös nimi/url-kohta ja on kohtuutonta vaatia kaikkia luomaan itsellensä bloggerin tai jonkun muun "open ID" -tunnuksen.

Sitä paitsi loppuun on sanottava, että en kerta kaikkiaan tajua sellaisia ihmisiä, siis aikuisia ihmisiä, (kunpa ne kaikki olisivatkin jotain teiniangstisia 15 vee poikia, mutta kun ei), jotka saavat jotain nautintoa maassa makaavan potkimisesta. Veikkaanpa, että siinä on jäänyt kehitysvaiheessa joku hyvin ratkaiseva palikka puuttumaan. Nettikiusaaminen onkin sitten ihan oma lukunsa, johon en jaksa mennä enää tänään.

Niin. Että oliko jotain mutisemista vielä tähän asiaan? Vai ollaanko kaikki kavereita ja lähdetään viettämään vappua, tuota työläisten ja teekkareiden riemujuhlaa?


Ps. Lisäselvennyksenä on sanottava, että vaikka tästä nyt nillitänkin, niin täällä minun blogissani ei ole (ainakaan ennen tätä päivää) ollut mitään ongelmaa asian kanssa. Ne ongelmat on ihan muualla. Kyllästyttää silti.

Pps. Tämän perään voisin liittää yhden postauksen, jonka olen kirjoittanut mutta en julkaissut, aiheesta "minähän puolustan ystäviäni niin netissä kuin live-elämässäkin perkele". Ehkä julkaisen sen seuraavaksi.