generated by sloganizer.net

16. maaliskuuta 2009

Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa

No niin. Olen nyt siis palannut sieltä metsän keskeltä taasen kaupunkiin. Oli ihan kiva viikonloppu, mutta vielä kivempi on olla taas kaupungissa ja kotona. Lievän pettymyksen viikonloppuun tuotti säätila. Oli niin pilvistä, harmaata, tuulista ja talvista, vaikka olin mielestäni tilannut ihan kevätkelit. Kuvia otin aika paljon, mutta ei niissä ole juuri muuta kuin lunta, jäätä, puita, kissa ja kahdessa kuvassa talitintti.

Olen melko vakuuttunut siitä, että ihmistä (tai minua ainakaan) ei ole tarkoitettu tietyn iän jälkeen viettämään liian pitkää aikaa yhtämittaisesti vanhempiensa kanssa. Torstai ja perjantai meni ihan ok, mutta sitten lauantaina rupesi jo vähän kiristämään. Sunnuntaina sitten olikin jo ihan kunnon vanne pään ympärillä. Vanhempien kanssa hengailussa on kaikista ärsyttävintä ja ahdistavinta se tunne, että olen taas se 15-vuotias teiniangstinen tyttö, joka pakotettiin lähtemään mökille vaikka kaupungissa olisi kivempaa. Siis nythän lähdin aivan vapaaehtoisesti, mutta silti jotenkin tuntuu että äiti ja isä eivät aina tajua, etten ole enää 15. Ja sitten kun minusta tuntuu, että minua kohdellaan kuin 15-vuotiasta, niin taannun ja alan itse myös käyttäytyä kuin se 15-vuotias, eli kaikki siis vituttaa ja rupean tiuskimaan. Ainoana erotuksena se, että vanhemmat nykyään hössöttävät ja hyysäävät huomattavasti enemmän kuin silloin kun olin oikeasti teini.

Ja kaiken huipuksi! Kun tulin takaisin kotiin ja avasin läppärin, netin sekä facebookin, niin eivätkö ne perhanat olleet mennyt rikkomaan sen sillä välin! Siis facebookin. Kaikki oli niin kaoottisen näköistä, että se jo ennestään kireällä oleva vanne pääni ympärillä kiristyi lisää. Siis en tykkää yhtään siitä naamakirjan etusivun uudesta layoutista. Sellaiset jutut mistä olisin kiinnostunut, on piilotettu jonnekin ties minne, ja sitten kissankokoisilla kirjaimilla siinä seinällä on juttuja jotka ei kiinnosta ollenkaan. Ärsyttää suunnattomasti se, että jos haluan postata omalle fb-seinälleni jotain, niin se tulee kaikille siihen etusivulle ihan julmetun isolla niin kuin se olisi joku maailman tärkein asia. Rajoittaa aika paljon sitä mitä viitsin enää tehdä. Onhan ne jutut ennenkin olleet tietysti kaikkien kavereideni nähtävillä, mutta ei niin isolla eikä niin ensisijaisena. No, ehkä nyt on hyvä hetki vieroittaa itseään nassukirjasta.

Sitten tietysti blogejakin oli (tai on yhä) ihan mieletön läjä lukemattomina tuolla google readerissa. Joitain luin ja voi hyvät ihmiset teidän kanssanne sentään! Jos vielä yhdessäkin suosikkiblogeistani käsitellään sitä miten blogistania on ihan kuollut, eikä mikään oikein enää tunnu miltään eikä huvitakaan ja yhteisöllisyyskin on ihan passé, niin alan kirkua. Ei millään pahalla, mutta korvista tulee, kaverit. Korvista! (Tai silmistä, koska kyseessä on kirjallinen kommunikointi).

Oli viikonlopussa toki jotain hyvääkin:
  • sauna
  • siideri
  • kissa
  • Ile Uusivuori (ei toki meidän mökillä, vaan telkkarissa sekä la että su, kun katsoi Emma-gaalan vielä uusintanakin)

Huomenna raahustan koulun penkille. Melkein taas huvittaa.

En muuten jaksa oikolukea.

8 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Minä en olekaan vähään aikaan narissut bloggaamisesta mitään! Miten se on päässyt unohtumaan... Se vähä, mitä olen kirjoittanut, on ollut ihan ällöyökpositiivista.

Jotenkin tuntuu ihan siltä kuin antaisin elämästäni ja itsestäni ihan vääristellyn kuvan. Kun kirjoitan niukasti, niin se vaikuttaa siltä, kuin haluaisin salata jotain ja pitää teitä jännityksessä ennen kuin pudotan jonkun mielettömän pommin. (Nämä ajatukset syntyivät ihan juuri tässä ja nyt)

Suhde vanhempien kanssa kai pysyy tiet yllä tavalla aina samanlaisena: sinä pysyt heille lapsena vaikka olisit kuinka vanha ja itsenäinen. Oikeastaan tästä käytiin meilläkin keskustelua juuri, mutta ihan hyvässä hengessä. Huomasin vaan "lomaviikollani" että olen tosiaan taantunut 15-vuotiaaksi! Tämä järkytti minua - ihan oikeasti - ja edesauttoi tekemään tärkeän päätöksen.

Tiina kirjoitti...

Tuo olikin ihan yleisesti ei kenellekään tietylle taholle kohdistetusti. Minulla on suosikkiblogeja tooosi paljon. :D

Ainahan sitä itsestään jotenkin vääränlaisen kuvan antaa, kun kirjoitettuihin sanoihin mahtuu niin vähän siitä todellisuudesta. Niin kuin tämäkin kirjoitus. En ollut oikeasti kovinkaan tuohtunut tai mitään.

Joskus sitä kyllä toivoisi, että vanhemmat alkaisi suhtautua kuin aikuiseen, mutta kai se sitten on vain toiveunta. :D

anu kirjoitti...

Tuttua, niin tuttua...

Minulle yksi päivä on se maksimi minkä jaksan viettää äidin luona, vaika hyvissä väleissä ollaankin. Sen jälkeen alkaa vaan kiristää ja ahistaa ja tulee niin kiire omaan rauhaan että pahimmillaan lähden melkein ovet paukkuen. Joskus kaksikymppisenä erään muuton yhteydessä näytti hetken siltä, että joutuisin asuntojen välissä majailemaan pienen aikaa kavereiden nurkissa, ja äiskä tietty sanoi että voin aika tulla takaisin hänen luokseen asumaan. Ei pystynyt... "takaisin äidin luo asumaan". Sepä vasta olisi ollut taantumista...

En osaa edes ihan tarkkaan sanoa mikä siinä alkaa hiertää, mutta tuntuu että tuo on aika yleistä. Moni on sanonut samaa.

Tiina kirjoitti...

Kaipa siinä on joku sellainen juttu... Että pysyy edes väleissä, niin ihan hyvä että ei vietä liikaa aikaa yhdessä ja etenkään samojen seinien sisällä.
Vaikka mekin ollaan äitin kanssa ihan hyvissä väleissä normaalisti, mutta jotenkin se vanhemmat-lapsi -asetelma alkaa sitten kiristää hermoja.

DorianK kirjoitti...

Minä ehdin kirjoittaa tähän vastausta jo aika pitkällekin, mutta sen saavuttaessa romaanin tai ainakin novellin mittoja päätin kirjoittaa siitä oman höpinäni. Joskus.

Ehkä niin on parempi, niin blogistania ei ihan kokonaan kuole.

Tiina kirjoitti...

Otan tuon lupauksena ja jään odottelemaan henkeäni pidätellen!

Anonyymi kirjoitti...

Naamakirjan uusi etusivu on syvältä! Olen kuullut tämän saman kommentin ihan jokaiselta. Toivottavasti pian tulee taas joku vastauudistus, jossa palataan vähän taaksepäin.

Tiina kirjoitti...

Joo, eikä tässä ole kyse nyt pelkästään siitä perinteisesti muutosvastarinnasta, vaan tämä on oikeasti muutos huonompaan ja käyttäjäepäystävällisempään suuntaan.
Toivottavasti fb:n kehittelijät ottavat palautteen ihan vakavasti ja harkitsevat uudemman kerran.
Kaikista ärsyttävintä tuossa on se, että itse ei pysty oikeastaan enää hallitsemaan mitään.