Nighty night

Minä olen tänään tehnyt asioita ensimmäistä kertaa eläissäni ja olen myös tehnyt jotain muuta toivottavasti viimeistä kertaa elämässäni. Tapasin tänään ensimmäistä kertaa ihmisen, johon olen tutustunut blogien välityksellä. Menin siis päivällisvierailulle Annikkilaan ja myöskin ensimmäistä kertaa eläissäni söin japanilaista ruokaa. Annikki kokkasi oikein herkullista safkaa, jonka nimi nyt kyllä ei ihan jäänyt mieleeni, mutta hyvää se silti oli. Katselimme leffan, jonka ainakin toivottavasti näin viimeistä kertaa elämässäni. Kyseessä oli joku pätkä, joka muka oli totuus Natascha Kampuschin kokemuksista, mutta koko homma taisi olla aika kaukana totuudesta. Ja sitä paitsi aivan kuolettavan tylsä, omituinen ja yksinkertaisesti huono. Laitanpa tähän mitä imdb:ssä on leffasta sanottu:

" I've seen many movies in my day, and many bad ones. "Dungeon Girl" must be the worst, easily. There is simply nothing good to say about this production. The acting is appalling, the plot non-existent, and the music is beyond description.

Supposedly, the movie is about the abduction and captivity of Natascha Kampusch in Austria a few years ago.

The film starts with a strange mix of references to witches, and the repetition of the phrase "are you a witch"? I never realized exactly why this line keeps recurring throughout the film, which it does. In fact there are so many things in this movie which are left unexplained it's remarkable.

The "story" centers around the girl being held in a basement, or so the title suggests, although the basement seems to be in the attic. The kidnapper is very fond of masturbating with a doll, playing the guitar and singing in really bad German. Apart from this, he cooks soup and gives the girl chocolate. Mixed with this are some odd scenes of flashbacks from the girls' early life which only confuse the viewer.

Summary: A real stinker. Beware, though, the DVD has a rather deceptive cover which can trick you into renting it. Stay away from this one."

Elämäni pisimmät tunti ja 20 minuuttia (onneksi se ei ollut tuon pidempi), vaikka muutoin ilta olikin oikein mukava. Ah, olemme niin ihania, fiksuja, filmaattisia, hauskoja ja muita ylisanoja sekä suitsutusta. (Hah, kerrankin pääsin sisäpiirisuitsuttamaan!)

Kotimatkalla bussissa tajusin jotain outoa. Minulla on monta päivää, jos ei peräti jo monta viikkoa särkenyt tuota oikeaa olkapäätäni (good old hiirikäsi) ja tänään päivällä niskanikin oli ihan jumissa ja kipuinen. Puren öisin hampaitani yhteen, joka jumittaa niskan ja muuta mukavaa, ja jännittäessäni puren hampaita vielä kiivaammin yhteen. Vaan kas, vietin muutaman tunnin Annikkilassa ja huomasin, että minua ei satu yhtään minnekään. Poissa on niskajumitus, poissa on olkapääsärky, olen täysin kivuttomassa olotilassa. Hämmästyttävää! En tiedä mitä ihmeitä on tapahtunut, mutta toivottavasti tämä on pysyvä olotila. (Varmaan huomenna saan jo tulla tänne kertomaan, että sattuu vallan hitosti, mutta nautiskelen nyt tästä olotilasta hetken).

Että eipä muuta kuin siihen, eli huomiseen.