Oh my...

Toiset ne ovat Tuskassa, mutta minulla on ihan omat tuskani täällä kotona...

Ensimmäinen tuskastus tuli aamulla. Pesin viikonloppuna farkkuni ja ajattelin tänään aamulla laittaa sitten puhtaat ja pestyt farkut jalkaan. Jotkut blogini lukijoista ehkä viime viikolla kuulivatkin jo valitusta siitä, että kyseiset farkut tuntuivat tiukoilta. No yritin sitten tänä aamuna punnertaa niitä jalkaani ja paskat ne päälle mahtuneet. (Tai olisivat varmaan mahtuneet sitten lopulta, mutta annoin niille luovutusvoiton ja laitoin toiset housut). Kyseessä kun on sellaiset stretch-materiaalishenkiset farkut, niin nuohan menevät aina pesussa hieman pienemmiksi. Mutta on tuollainen housujen kinnaus silti aika perseestä (kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti). Puolustuksekseni sanottakoon kuitenkin, että olen tähän aikaan kuukaudesta turvoksissa muistakin syistä kuin vain ylettömän syöpöttelyn vuoksi. Mutta kyllä nyt saa jäädä herkuttelu hetkeksi (heti huomisen jälkeen, koska huomenna pitää syödä sekä runebergin torttu että laskiaispulla), että mahdun sulavasti noihin farkkuihin. Nih!

Toinen tuskastus on sitten vielä edessä. Tänään kun on se päivä, jolloin Kela taas muistaa meitä opiskelijoita runsaskätisesti. Ja laskupino on aivan järjetön. Se on aivan käsittämätöntä, miten nuo kaikki laskut ovat suorastaan kasautuneet tälle kuulle. No, tämähän sopii mainiosti ainakin tuon edellisessä kappaleessa mainitun tuskan osalta, koska tässä kuussa tuskin on hirveästi rahaa syödä.

Väsyttää. Saisinko mennä talviunille? Olisi tuota vararavintoakin kevääksi asti...